Uuden vuoden päivityksiä

Nyt on sitten joululomilta palailtu takaisin ihanaan arkeen ja työsorvin äärelle. Tuntuu ihan mukavalta:) Loma tuli tosiaan tarpeeseen, mutta sieltä on myös ollut miellyttävää tulla takaisin työpaikalle ja kotikoloon.

Tästä poustista tuleekin aika sekalainen sillisalaatti joulukuun päivityksistä ja ajatuksista.

Joulu, uusi vuosi & raakaruoka

Ei varmaan tule yllätyksenä että raakaruokailu jäi hiukan toiseksi joulupöydälle. Ainakin mitä muita raakaruoka blogeja on tullut luettua niin näyttäisi olevan yleinen trendi tuo tukkoisuuden tunne.  En siitä kuitenkaan mitään sen isompia paineita ole vetänyt. Tein niin kun tuntui hyvältä ja kuitenkin hyvällä tahdolla ja vain osittain pitäen huolta ylensyömisen määrää. Taitaa olla tämän tytön historiassa ensimmäinen Joulu johon ei kuulunut mitään hillitöntä kinkku-porkkanalaatikko-suklaa ähkyä. Ruokailut tuli vedettyä kunnialla hitaasti nautiskellen, kunnolla pureskellen ja ensimmäisten kylläisyydentunteiden yllättäessä haarukka vietiin ilman sen suurempaa draamaa lautasen reunalle ja siirryttiin pöydän ääreltä kirjan äärelle.

Kyllä siinä parin viikon aikana kerkesikin tulemaan ikävä omaa aamusmoothieta. Ol siisi aikamoista juhlaa saada moinen vihdoin 1.1.2010 aamuna. Paras tapa aloittaa uusi vuosi! Sai aika konkreettisen muistutuksen siitä miksi elävän ravinnon syöminen on vaan niin kova juttu.

Kookosrasva iholle ja hiuksille

Perusnivea

Olen ollut koko elämäni varmaan Suomen kasvorasvatuotannon ylhäinen ja yksinäinen ylläpitäjä. Sitä on tullut käytyä läpi aika monta purkkia erilaisia kosteutusmetodeja. Rasvoja tuli ostettua apteekista, ulkomailta, Stockmannilta ja sitten ihan erikoistuneista ihonhoitomyymälöistä. Monen montaa on tullut myös kavereilta lainattua kokeilumielessä mutta ainut johon aina lopulta palasin oli ihan tuiki tavallinen Nivean paksu perusrasva. Se oli lähinnä sitä mikä sai talven pakkasilla ihoni pysymään naamassani kiinni edes välttävästi. Huono puoli oli kuitenkin rasvan paksuus joka sai ihohuokoseni täyteen epäpuhtauksia jotka johtivat luonnollisesti myös aika moniin mustapäihin ja finneihin.

Vastaavanlainen säätö on pätenyt myös hiuksiini. Ne ovat aina olleet käsittelystä hyvin kuivat ja siksi yleensä pidin niitä aina enemmän kiinni kuin auki. Olen käyttänyt aikamoisen määrän rahaa erilaisiin kemikaaleihin jotta  ensin saisin hiukseni värjättyä ja sen jälkeen taas elävän ja terveen näköiseksi. Ei tarvita ydinfyysikkoa tajuamaan että yhdistelmä ei kaikesta vaivannäöstäni huolimatta tuottanut kauhean hyviä tuloksia.

Alkuskeptisyydestäni huolimatta kookosrasva on tuonut ratkaisun molempiin ongelmiin. En todellakaan aluksi uskonut että niin halpa ja yksinkertainen asia voisi oikeasti auttaa. Hyvänen aika, sitä käytetään ruuanlaittoon! Alkuhäpeä kuitenkin muuttui hyvin nopeasti alkuinnostukseksi joka on ajansaatossa muuntautunut pitkäksi iloksi.

Naamaan laitettuna kookosrasva on lähestulkoon täysin parantanut kaikki finni- sekä kosteusongelmani, siitäkin huolimatta että käydään läpi pahinta pakkastalvea moneen vuoteen. Se on hyvin kevyttä ja antaa ihoni hengittää.

Hiuksissa kookosrasva on myös parantanut kaikki kuivat latvat. Tai noh, eihän niitä nyt parantamaan voi, mutta ainakin se on hoitanut ne terveemmän näköiseksi ja peittänyt pahimmat vahingot mitä olen hiuksilleni tehnyt. 2009 vuoden alussa kun aloitin oman värini kasvattamisen takaisin olen koittanut jotenkin hoidella miljoonaan kertaan värjättyä lopputukkaani jotta en heti joutuisi leikkaamana kuontaloa kaljuksi. Ilokseni pieni kookosrasvan sively hiuksiini suihkun jälkeen on mahdollistanut oman hiusvärini kasvattamisen rauhassa, ilman dramaattisia lyhennyksiä:) Ja ei mene onneksi kuin pari kuukautta enää niin viimeisetkin värit saadaan leikattua pois! Kesäksi on päässä luomuhiukset!

Kaikean tämän hienouden lisäksi kookosrasva on järjettömän halpaa ja sitä tarvitsee laittaa iholle ja hiuksille hyvin pienen määrän. Tulen säästämään ruhtinaan verran rahaa uskallettuani kokeilla jotain uutta. Ha! Kookosrasvan ihana tuoksu on myös mahdollistanut kaikkien muiden hajuvesikemikaalien poisjättämisen ja tällä hetkellä ainoat kemikaalit mitä kehoon tulee tungettua on vielä loppuun käytettävä hoitoaine sekä se pieni määrä meikkiä mitä iholleni laitan (lähinnä ripsari ja peitepuikko – nämäkin varmaan saan korvattua jossain välissä). Kun viimeinen kemikaalihoitoaine saadaan myös käytettyä loppuun niin kylppäriin tulee uudelleentäytettäviä luomuhoitoainepulloja ja palasaippua. Tai ehkäpä ei mitään – jos uskaltaudun kokeilemaan No ‘poo-kokeilua.

Lyhyesti terveydestä

Terveys on ollut ihan OK. Hengitysoireet ovat edelleen pysyneet poissa, vaikka huomasin selvästi että joulusyömiset ovat vaikuttaneet niihin negatiivisesti. Loppulomilta rupesi tulemaan jo pahimmilla pakkaspäivillä hengenahdistusta iltaisin. Pidättelen toivoa yllä että ne taas häipyvät kunhan oikea ravinto pääsee imeytymään kehooni ja se vähemmän parempi poistumaan.

Kilpirauhasasiat ovat ihan hullunkuriset tällä hetkellä. Arvot jostain syystä kipuavat vain ylöspäin 4 vuoden suvannon jälkeen. Ei auta vaikka olen vähentänyt annostani nyt melkein 50%! Ensi viikolla taas lääkäriin ottamaan uudet arvot ja varmistamaan vasta-aineiden uinumisen. Mahdollisia yhdessä tai erikseen vaikuttavia asioita:

a) Kilpirauhaseni on jostain syystä herännyt uudelleen toimintaan 6 vuoden radiojodihoitokidutuksen jälkeen ja autoimmuunisairauteni on taas alkanut aktivoitumaan.
b) Raakaruoka on vaikuttanut yleiseen kehon hyvinvointiin niin paljon että tarvittu hormonien määrä on pienentynyt dramaattisesti.
c) Lääkkeen vaihdos Armour Thyroidista (Erfan) Thyroidiin on vaikuttanut hormonien imeytymiseen positiivisesti.
d) Jotain muuta on tapahtunut keholleni jotta hormonit menevät lopulta paremmin perille soluihin.

Näihin varmaan saan lisävastauksia tulevina viikkoina. Vaikka siis olen tällä hetkellä laboratorioarvojen mukaan reippaasti ylitoiminnalla, olo ei ole ollut kummoisempi. Itseasiassa pulssini on jopa hiukan alhaisempi kuin ennen ja ruokahalu on pysynyt samana (yleensä ylitoiminnalla on kokoajan nälkä). Ainoa minkä olen huomannut olevan erilailla on tunteiden heittely. Sekään ei ole ollut mitenkään ilmiselvää – mitä nyt keskimääräistä pari itkua enemmän kuukaudessa ja turha ylireagoiminen asioihin joille ennen olen kohauttanut olkapäitäni.

Olen aivan sanomattoman huojentunut ja onnellinen tähän astisesta onnistuneesta kokeilustani. Raakaruokailu ja luomuiluni on viimeisen 4-5kk aikana tuonut elämääni niin mahtavia asioita että on vaikeaa nähdä palaavansa enää ikinä takaisin siihen tavanomaiseen oravanpyörään jossa mikään ei riitä ja yhtä kemikaaliongelmaa hoidetaan toisella kemikaaliongelmalla.

J on myös erittäin innoissaan. Hän on pikkuhiljaa ryhtynyt kokeilemaan reseptejä ja huomannut että hänellä on siihen taitoja. Nykyiset J:n tekemät aamusmoothietkin maistuvat paremmalta kuin omani. J on raportoinut selvää hien hajun vähentymistä. Hänellä on aina ollut “pienoinen” jalkahikiongelma joka on vuosien saatossa aina estänyt kenkien poiston julkisissa tiloissa – varsinkin kesäisin. Nykyään jalat ovat saaneet muhia maihareissa koko päivän ja haju ei ole kummoinen päästään kotiin. Ihon kunnossa on kuulemma vielä toivomista, mut siihen tulee todennäköisesti auttamaan kesä…ja pieni suklaan syönnin vähentäminen;) Mun herkkkuperse;)

Pieni katse tulevaisuuteen

Matkaa on toki vielä edessä. Onneksi. En ole oikein uuden vuoden lupausten fani. Mielestäni vuodessa on 365 hyvää päivää tehdä lupauksia ja sitoutua tulevaan. Siksi tulen pidättäytymään turhien motivaatiolupausten tekemisestä tänäkin Tammikuuna. Motivaatio on lyhytaikainen ja laiska renki – inspiraatio taas kantaa koko vuoden ja se ei katso ikinä päivää.

Uuden vuoden juhlinta kuitenkin herättää helpon mahdollisuuden miettiä edellisen vuoden opetuksia ja uudelleen asetella sydämensä seuraamaan uusia ääniä tulevana vuotena. Ehkä olisikin parempi puhua siis vuoden teemoista, eikä lupauksista.

Satunnaisessa järjestyksessä olevat 2010 teemat:
Hymyile pelolle
Salainen luovuus
Myötätunto
Liikkuva ilo ja ilo liikkua
(Ystävä)piirin laajennus

Näistä tarkemmin joskus myöhemmin:)

Super-yyber-mahtavuus-hienous uutta vuotta kaikille blogini lukijoille!

Avatar ja Luovuuden lähde

Avatar

(Ei spoilereita luvassa)

Tulipa eilen sitten käytyä katsomassa paljon puhuttu Avatar. Näin elokuvan trailerin kuukausi sitten ja myönnän, että pelkästään sitä katsoessa nousi silmille näkökentän hämärtävät kyyneleet. Vähän siis jännityksellä odotin, että tulenko edes näkemään valkokangasta itse elokuvassa.

Elokuvan tarina on kaikille tuttu. Se on aikakausista ja sukupolvista riippumaton, niin “lähellä kotia” että sen viesti uppoaa sydämiimme ehdottomasti ja mutkattomasti. Se on yksinkertaisuudessaan koskettava, mutta muistuttaa meitä monesta monimutkaisesta ja tärkeästä asiasta. Tuttuudestaan huolimatta tarina on yksi niistä jotka kestävät (ja tarvitsevat) sadat henkiinherättämiset.  Meille pitää(kin) muistuttaa useasti miten ainutlaatuisella planeetalla elämme, miten tärkeää on pitää siitä huolta ja arvostaa sitä, miten paljon rakkaus voi parantaa ja kuinka merkityksellistä aito kohtaaminen on.

Ja tulihan sitä tosiaan itkettyä, jopa pari tuntia elokuvan jälkeen pidättelin kyyneleitäni. Tuonnekuohuni syy ei kuitenkaan ollut pelkästään elokuvan tarina, sen uskomattoman kauniit efektit ja näyttelijöiden vetoava suoritus vaan hyvin elävästi mieleeni räjähtävät nostalgiset muistot lapsuuteni päivistä jotka vietin lähimetsissä leikkien.

Minulla on aina ollut hyvin vilkas mielikuvitus ja lapsena metsäleikkeihini kuuluivat aina omat mielikuvitusystäväni joiden kanssa keskustelin ja temmelsin pitkin maita ja mantuja. Muistan kuinka vilpittömästi ja viattomasti uskouduin sydämeni arimmatkin asiat vain heidän korvilleen. Heillä kaikilla oli omat persoonalliset nimensä ja ulkomuotonsa ja ajattelutavat. He kaikki täydensivät omia vajaavaisuuksiani ja rakastivat niitä pyyteettömästi. Oli yhtäkkiä raastavaa katsoa valkokankaalta maailmaa joka oli niin lähellä lapsuuteni mielikuvia. Niin lähellä salaisia haavetani ja unelmiani.

En ole ajatellut niitä ystäviäni vuosiin. Ne ovat jääneet sisälleni, vuosien saatossa opetetun suoruuden ja asiallisuuden alle arasti odottamaan sitä päivää kun uskallan taas katsoa heitä. He ovat ja tulevat aina olemaan Luovuuteni Lähde jonka rannalle olen vuosien saatossa rakentanut siltaa kompromisseista.

Sen sijaan että tekisin jotain niin tyhmää että tukkisin Lähteeni padolla tai jotain niin oikeaa että hyppäisin sinne pulikoimaan olen nikkaroinut sen yli sillan joka rakentuu designista, käyttöliittymäsuunnittelusta ja logiikasta. Asioista jotka ovat erillään luovuudesta [1], mutta jotka kuitenkin sallivat minut saalistamaan lähteeni hedelmiä, kunhan vain suunnittelen oikeanlaisen ongen ja käytän sopivaa syöttiä.

Lähde houkuttelee virrallaan. Silta kuitenkin pitää minut paikassa joka on sen verran lähellä sisimpäni unelmaa että voin kuunnella sen solinaa tyytyväisenä, mutta joka samalla pitää minut sen verran kaukana sen mahdollisuuksista että minun ei tarvitse olla rohkea.

En tunne olevani täysin hukassa, olenhan kuitenkin lähellä virtaani, mutta pakostakin nousi taas se arka kysymys sisältäni johon olen jo pari vuotta vältellyt vastaamasta. Pysynkö sillalla? Vai hypähdänkö kaiteelta ja annan Lähteen kylmän veden karaista ja virkistää? Entä jos voisin aloittaa kastamalla varpaani?

Omien kyyneleideni keskellä olin liikuttunut Na’vien itkusta. Se oli sydäntäsärkevä, aito ja käheä parku. Se ei anteeksi pyydellyt sisältä esille puskevaa tunnetta tai tukahduttanut sitä nyyhkytykseen. Ja vaikka omat kyyneleeni tulivat hiljaisina ulos teatterin 3D-lasien takaa, en minäkään aion niitä anteeksi pyydellä. Olen vain todella kiitollinen että minua taas muistutettiin.

[1] Taide/luovuus ja design ovat kaksi erillistä asiaa. Hyvä taide on kyky, hyvä design on taito. Hyvä taide inspiroi, hyvä design motivoi. Hyvää taidetta voi tulkita, hyvää designia taas ymmärretään. Hyvä taide on makuasia, hyvä design on käsitys. Hyvä taide antaa erilaisen viestin jokaiselle, hyvä design antaa saman viestin kaikille. Itselleni on ollut helpompi opetella se jälkimmäinen eikä antautua sille ensimmäiselle.

Joulu se tulla jollottaa

Ah, ihanaa että tuleekin! Tuskin jaksan odottaa:)

Ajattelin ilmoitella että näin Joulun rauhaa rakastaen olen ihan tarkoituksella vähentänyt netissä notkumistani. Tämä tulee todennäköisesti koskemaan koko joulukuuta. Kirjoittelen sitten, jos tulee oikeasti joku niin aivoja räjäyttävä inspiraatio että minua ei mikään pidättelisi pois näppikseltä. Muuten aion pysyä netin ääreltä kokonaan pois ja nauttia pimeistä illoista, hyvästä musiikista ja noin seitsemästä kirjasta jotka tuli Amazonista tilattua ihan tätä aikaa varten.

On jo vähän aikaa ollut takaraivossa sellainen piikittelevä ahdistus siitä että tulee hiukan liikaa ja hiukan liian kovalla tahdilla imettyä itseensä hajanaista tietoa netin syövereistä. Joulukuu jos mikä on paras kuukausi siihen että hidastaa aikaa ja kiirettä. Joten olen todella hyvin mielin jättänyt kaiken turhan taakseni ja vain ollut. Tekee hyvää pitkästä aikaa oikeasti lukea ajan kanssa kirjoja ja heijastella rauhassa niistä syttyviä ajatuksia sekä kuluttaa tiedon käsittelemiseen monia päiviä, tuntien sijasta – oikeasti kuunnella ja syventyä omiin tuntemuksiinsa ja ajatuksiina sekä tähän hetkeen. Päiviin onkin kuulunut pitkät kävelyt, hyvän mielen elokuvat, mussuttelu, ikkunasta ulos tuijottelu, ystävien kanssa jutustelu ja pitkät venyttelytuokiot. Ah, kun tekee sydämelle ja mielelle hyvää <3 Heti kun lomat alkavat vielä töistä niin edessä on noin yli kaksi viikkoa maalla, lumen ja metsän keskellä, perheen ympäröimänä ja hyviä jouluruokia mussutellen.

Täten haluan toivottaa teille kaikille aivan järjettömän rauhaisaa, rakastavaa ja lämpöisää Joulua. Palataan asiaa uudelleen lomien jälkeen:)

Konemusiikin historia

Törmäsimpä netin ihmeellisessä maailmassa aivan uskomattoman hienoon sivustoon.

Konemusiikin historia

Jos olet aina ihmetellyt mikä siinä hiton pörinässä ja kolinassa tämän päivän nuorisoa kiinnostaa kannattaa tutustua tuohon saittiin. Sieltä löytyy lähes kaikki konemusiikin eri genret aikajanassa ja vielä esimerkkiklippien kanssa! Sen lisäksi voi vielä nähdä että mikä musiikkimuoto on saanut vaikutteita muista muodoista ja miten eri rytmit ja äänet ovat kehittyneet erilaisiksi tajuntaa räjäyttäviksi variaatioiksi! Voit kuunnella miltä saksalainen trance, hard acid, ethereal trance, tribal house jne kuulostaa. Ehkä samalla myös oppii hiukan kuulemaan sen eron eri konemusiikkigenrejen välillä ja tajuaa että niiden välillä on aika suuriakin eroja.

Joskus aikoinani kun vielä toimin erään Helsingin teknojärjestön dekovastaavana tuli aina välillä pyydettyä isä mukaan bileisiin. Faija eroaa hiukan perusisistä siinä mielessä että häneltä on aina löytynyt kiinnostusta elämäni kaikkiin erilaisiin vaiheisiin. Hän olikin aikamoinen näky pitkässä mustassa nahkatakissaan, bootseissaan, musta tukka aalloilla istuen klubin keskipöydässä. Katu-uskottavuutta vielä parantaen hänellä oli siihen aikaan luupiikki jalassa jonka takia hän joutui käyttämään aika päheetä kävelykeppiä. Aika moni ystävä tuli kysymään että ihme gangstereita minullakin on ystävinä;)

Muistan sen erään illan kun hän oli pidemmän aikaan istunut kuunnellen sen ajan kovimpia Dj:tä heittämässä aivan legendaarista settiä kunnes lopulta kysyi minulta aika klassisen kysymyksen:
“Eikö tämä biisi ikinä lopu tai vaihdu?”
Siinä oli vähän hymyssä pitelemistä, varsinkin kun kyseessä oli kyseisen setin yhdeksäs biisi menossa. Ehkäpä pitää tutustuttaa yllä oleva sivusto hänelle jos vaikka löytyisi vanhallakin iällä ymmärrystä että konemusiikin maailma on oikeasti aika laaja-alainen ja rikas.

Suosittelen siis laajentamaan musiikillista perspektiiviä ja kuuntelemaan jos sieltä löytyisikin joku uusi rytmi joka inspiroi ja laittaa jalan vipattamaan.

Nostatus uutena vuotena

PS: Tässä mietin että tämä kirjoitukseni poikkeaa hiukan viimeaikaisista aiheistani. Se tuntuu hyvältä. Elämääni on kuulunut ajan saatossa hyvin monta yhteisöä ja kiinnostusta. Kaikkea on pitänyt kokeilla ja katsoa mitä siitä saa irti. Pelkkä kirjoista lukeminen ei ole aina riittänyt vaan on pitänyt saada kätensä likaiseksi oikeiden kokemusten saatossa. Olen ollut aina erittäin utelias kaikkia maailman puolia kohtaan. Kaikkein perimmäinen ajatus on ollut aina juurikin horisontin laajennus ja hyvä yritys ymmärtää absurdeimpiakin asioita. Aina ei ole sydän riittänyt käsittämään löytämiään asioita ja joskus on tullut vedettyä hatusta ihan tyhjä arpa. Useimmiten kuitenkin vastaan on tullut iloa ja ihmetystä. Käteen on jäänyt hyvässä sekä pahassa aina jotain.

Voisi siis korjata, että jos odotit blogistani löytyvän vain terveysaiheisia kirjoituksia tulet varmasti yllättymään useammin kuin kerran myös niistä muista lukuisista aiheista mitä tulee käsiteltyä. Monissa nykypäivän “Näin perustat suositun ja seuratun blogin”-ohjeissa sanotaan että pitää valita suoraviivainen ja yksijohteinen aihe mistä haluaa kirjoittaa ja että kirjoitusten pitää olla lyhyitä ja useassa. Itse en ole saanut kierrettyäni sydäntäni tähän malliin blogini suhteen. Voipi olla siis että blogistani ei ikinä tule sen suositumpaa. Sekin tuntuu ihan hyvältä. Mieltä on jo nyt lämmittänyt ne lukuisat ihmiset jotka ovat eksyneet blogiini vaikka “sairastuin hiviin”-hakusanoilla ja siten toivottavasti myös törmänneet muuhunkin kuin perus kauhisteluun tai toivottomuuteen.

Jos itse uskon tietoisuuden laajentamiseen ja sen kautta oman polkunsa löytämiseen niistä lukuisista mahdollisuuksista mitä elämä tarjoaa, en halua myöskään rajoittaa blogiani tällä hetkellä tarjoamaan vain asiaa yhdestä aiheesta. Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa löydänkin jonkun aiheen joka sykähdyttää sydäntä niin paljon että siitä rohkenee ottamaan vakaammankin kannan. Siihen asti kuitenkin kirjoitan kaikista niistä lukuisista muista asioista mille sydän sykähtelee.

97-vuotiaan lääkärin viisautta

Shigeaki Hinohara

97 vuoden ja 4 kuukauden iässä Shigeaki Hinohara on yksi maailman vanhimmista edelleen ammattiaan harjoittavista lääkäreistä ja luennoitsijoista. Hinoharaan maaginen kosketus on legendaarinen. Vuodesta 1941 asti hän on parantanut potilaita St. Luken kansainvälisessä sairaalassa Tokiossa ja toiminut opettajan St. Luken yliopistossa. Toisen maailmansodan jälkeen hän suunnitteli joku päivä laittavansa pystyyn maailmanluokan sairaalakeskuksen Tokion köyhempään kaupunginosaan. Kiitos Hinoharan sinnikkään luonteen ja businessälykkyyden nyt paikalla todellakin komeilee Japanin parhaimpiin kuuluva sairaala ja synnytysosasto.

Tänä päivänä Shigeaki toimii puheenjohtajana perustamissaan organisaatioissa. Hänen avomielisyytensä uusia asioita ja ideoita kohtaan on inspiroinut hänet kirjoittamaan noin 150 kirjaa 75 ikävuoden jälkeen. Näistä kirjoista yksi on 1.2 miljoonaa kopiota myynyt “Living Long, Living Good”. “Uudenlainen vanhuus”-järjestön perustajana hän rohkaisee muitakin elämään pitkän ja onnellisen elämän. Tässä hiukan hänen koottuja ohjeitaan:

Hyvinvointi tulee siitä, että olet onnellinen eikä siitä miten syöt tai nukut. Kaikki me muistamme miten lapsena meillä oli niin hauskaa että unohdimme väsymyksemme tai nälkämme. Uskon että pystymme pitämään tämän asenteen myös aikuisena. On parempi että emme väsytä kehoamme liian monilla säännöillä kuten milloin mennä nukkumaan ja milloin syödä.

Kaikki ne ihmiset jotka elävät pitkäikäisiksi – kansallisuudesta, rodusta ja sukupuolesta rippumatta – jakavat yhden asian: Ketään heistä ei ole ylipainoinen. Aamupalaksi juon kahvia, lasillisen maitoa ja vähän appelsiinimehua jossa on pari lusikallista oliiviöljyä. Oliiviöljy on hyvä sydämmelleni ja verisuonilleni sekä pitää ihoni kosteutettuna. Päivälliseksi juon maitoa ja pari keksiä, tai en mitään jos minulla on kiire. Minulle ei koskaan tule nälkä koska keskityn työhöni. Illalliseni koostuu erilaisista kasviksista ja pienestä määrästä kalaa sekä riisiä. Parina kertana viikossa syön myös 100g punaista lihaa.

Suunnittele tulevaisuuttasi. Oma kalenterini on varattu täyteen vuoteen 2014 asti sekä luennoilla että hoitotyöllä. Vuonna 2016 olen tosin suunnitellut pitäväni hiukan hauskaa: Aion osallistua Tokion Olympialaisiin!

Eläkkeelle siirtymiseen ei pitäisi olla tarvetta. Kuitenkin jos joku haluaa eläkkeelle sen ei pitäisi olla aikaisemmin kuin 65-vuotiaana. Nykyinen eläkeikä laitettiin puolivuosisataa sitten 65:een ikävuoteen, jolloin keskimääräinen elinikä oli 68-vuotta. Silloin vain 125 Japanilaista oli yli 100-vuotiaita. Tänään japanilaiset naiset elävät keskimäärin 86-vuotiaksi ja miehet 80-vuotiaiksi ja meillä on 36,000 eläkeikäistä maassamme. Kahdenkymmenen vuoden päästä meillä tulee olemaan noin 50,000 100-vuotiasta ihmistä.

Jaa kaikki tietämyksesi ja osaamisesi. Pidän itse 150 luentoa vuodessa. Niistä luennoista 90% on ala-asteikäisille ja loput 4500 tuhannelle virkamiehelle. Puhun yleensä noin 60 tai 90 minuuttia seisoen, koska haluan pysyä vahvana.

Kun lääkärisi ehdottaa sinulle lääkitystä tai leikkausta kysy häneltä suosittelisiko hän samaa toimenpidettä vaimolleen tai lapsilleen. Vastoin yleistä luuloa lääkärit eivät voi parantaa kaikkea. Miksi siis kokea turhaa kipua hyödyttömästä leikkauksesta? Uskon, että musiikki ja eläinterapia voi auttaa enemmän kuin monet lääkärit ikinä uskoisivat.

Pysyäksesi terveenä käytä aina portaita ja kanna omat tavarasi. Itse nousen portaita yleensä kaksi porrasta kerrallaan jotta lihakseni pysyvät vahvoina.

Inspiraationani toimii Robert Browningin runo “Abt Wogler”. Isäni luki sitä minulle kun olin nuori. Runo kehottaa tekemään suurta taidetta pienen piperryksen sijaan. Se rohkaisee sinua piirtämään niin ison ympyrän että sen sulkemiseen ei riitä yksi ihmisikä. Me näemme siitä vain kaaren, loppu ympyrästä on näkökenttämme ulkopuolella, kaukaisuudessa.

Kipu ja kärsimys ovat hankalia asioita käsitellä, mutta hauskanpito ja ilo ovat parhain tapa unohtaa ne. Jos lapsella on hammassärkyä ja alat leikkimään hänen kanssaan, ei kestä kuin hetki kun hän unohtaa sen. Siksi sairaaloiden pitää pitää huolta potilaidensa perustarpeista: kaikki meistä haluavat leikkiä. Siksi meillä on St. Luken sairaalassa tarjolla musiikkia, eläinterapiaa ja taidekursseja.

Ei kannata kerätä ympärilleen kauheaa määrää materiaalia. Kannattaa muistaa että et voi mitenkään tietää milloin aikasi koittaa ja et voi ottaa tavaroitasi mukaan seuraavalle pysäkille.

Energinen papparainen.

Pelkkä tiede ei pysty parantamaan ihmisiä. Tiede kasaa meidät kaikki ryhmiin, mutta sairaudet ovat aina yksilöllisiä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja sairaudet yleensä liittyvät sydämenasioihin. Auttaaksemme mahdollisimman montaa ihmistä monipuolisesti ja aidosti tarvitsemme vapaamielisiä hoitomuotoja ja taiteita. Pelkkä lääketiede ei paranna meitä kokonaisvaltaisesti.

Elämä on täynnä yllätyksiä. Vuonna 1970 ollessani 59-vuotias otin lennon Tokiosta Fukuokaan. Agressiivinen kommunistiryhmä kaappasi koneemme. Vietin neljä tuntia sidottuna tuoliini 40-asteen lämmössä. Lääkärin näkökulmasta koko tapahtuma oli aikamoinen kokemus joka jätti minut ihmettelemään kehoni mahtavaa kykyä hidastaa toimintojaan kriisitilanteiden aikana.

Etsi itsellesi roolimalli ja tähtää korkeammalle kuin he. Isäni lähti 1900-luvulla opiskelemaan amerikkaan. Hän oli aikansa edellä kävijä ja ehdoton sankarini sekä roolimallini. Myöhemmin elämässäni löysin myös muita roolimalleja ja aina kun löydän itseni hankalasta elämäntilanteesta, kysyn itseltäni kuinka he selviäisivät tilanteesta.

On hienoa elää pitkään. Ennen 60 ikävuotta on helppoa keskittää aikansa itsensä ja perheensä hyvinvointiin ja tavoitteisiin. Mutta myöhempinä ikävuosina ihmisen pitäisi keskittyä panostamaan yhteisöön ja yhteiskuntaan. 65-vuotiaasta lähtien olen toiminut vapaaehtoistyöntekijänä. Teen edelleen sitä 18 tuntia viikossa ja rakastan jokaista minuuttia.

Lähde

Lue lisää Shigeakista täältä ja täältä. (Molemmat linkit englanniksi)

Tieteen sinfonia

Kylläpäs kolahti! Inspiraatiota kerrassaan! Tuli vastaan aivan mahtava Youtube video missä on miksattu kasaan Carl Saganin, Richard Feynmanin, Neil deGrasse Tysonia ja Bill Nyen viisauksia heidän erinäisistä julkisista puheistaan. Se on tribuutti kaikille maailmamme suurille tiedemiehille jonka tarkoituksena on levittää ihmisille tietoisuuttaa ja filosofisia näkökulmia musiikin kautta. Koko biisistä tuli niin hyvä olo. Siksipä se sopii ihan täydellisesti blogini “Inspiraatio”-kategoriaan.

Lyriikat

[deGrasse Tyson]
We are all connected;
To each other, biologically
To the earth, chemically
To the rest of the universe atomically

[Feynman]
I think nature’s imagination
Is so much greater than man’s
She’s never going to let us relax

[Sagan]
We live in an in-between universe
Where things change all right
But according to patterns, rules,
Or as we call them, laws of nature

[Nye]
I’m this guy standing on a planet
Really I’m just a speck
Compared with a star, the planet is just another speck
To think about all of this
To think about the vast emptiness of space
There’s billions and billions of stars
Billions and billions of specks

[Sagan]
The beauty of a living thing is not the atoms that go into it
But the way those atoms are put together
The cosmos is also within us
We’re made of star stuff
We are a way for the cosmos to know itself

Across the sea of space
The stars are other suns
We have traveled this way before
And there is much to be learned

I find it elevating and exhilarating
To discover that we live in a universe
Which permits the evolution of molecular machines
As intricate and subtle as we

[deGrasse Tyson]
I know that the molecules in my body are traceable
To phenomena in the cosmos
That makes me want to grab people in the street
And say, have you heard this??

[Feynman]
There’s this tremendous mess
Of waves all over in space
Which is the light bouncing around the room
And going from one thing to the other

And it’s all really there
But you gotta stop and think about it
About the complexity to really get the pleasure
And it’s all really there
The inconceivable nature of nature

MP3 löytyy osoitteesta http://www.symphonyofscience.com.

PS: On ollut niin kiire extra töiden kanssa että bloggaaminen on ollut pannassa. Jatkunee ensi viikolla taas, tuolla on jo perällä tallessa aika monta aihetta josta pitää kirjoitella:)

Kilpirauhaspotilaat saattavat saada lisää lääkitysvaihtoehtoja Thyroxinin rinnalle

Possut pelastamassa ihmishenkiä

Monelle saattaa tulla yllätyksenä että Thyroxin ei ole ainoa kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettu lääke. Olen itse syönyt kilpirauhasen vajaatoimintaan viimeiset 5 vuotta Armour Thyroidia. Armour Thyroid on luonnonmukainen, sian kilpirauhasesta tehty hormonivalmiste joka on ollut olemassa jo n. 100 vuotta. Armour oli myös pääasiallinen kilpirauhasen vajaatoimintahoito 70-luvulle asti (myös Suomessa), kunnes markkinoille puskettiin uusi synteettinen T4-hormonivalmiste nimeltä Thyroxin. Armour sisältää kaikkia kilpirauhasen tuottamia tärkeitä hormoneja kuten T4:ää, T3:a ja mittaamattomissa määrin myös T2:ta, T1:tä ja kalsitoniinia. Ennen Armouria söin 2 vuotta Thyroxinia kaikilla mahdollisilla annoksilla ja voin aivan järjettömän huonosti. Armour on lyhyesti sanottuna pelastanut henkeni. Jos olet siis itse vajaatoimintapotilas tai lähipiiristäsi löytyy joku muu joka voi huonosti Thyroxin-lääkityksestä huolimatta voi syy olla juurikin vajaatehoisessa lääkkeessä. Jos syöt Thyroxin-lääkityksesi lisäksi verenpaine-, masennus-, kolesteroli, rytmihäiriö-, uni- ja/tai nivellääkkeitä on syytä epäillä että nämä vain peittelevät alkuperäistä sairaussyytä – riittämättömästä lääkityksestä johtuvaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Armour Thyroidia vastaavia lääkkeitä löytyy maailmalta myös muiltakin valmistajilta:
Naturethroid ja Westrhoid (RLC Labs)
Thyroid-S (Sri­pra­sit Pharma)
Thiryoid (Greater Pharma)
Thyroid (Erfa)
sekä muiden maiden kuten Italian, Saksan, Tanskan ja Uuden Seelannin omat merkit. Armour Thyroid on kuitenkin ollut ainoa jota Suomesta on tähän asti saatu.

Armouria saa Suomessa erikoislupareseptillä ja se on huomattavasti kalliimpi kuin Thyroxin. En kuitenkaan ikinä ole harkinnut takaisin Thyroxinille menemistä, olisi Armour kuinka kallista tahansa. Olen jo aikoja sitten sydämessäni päättänyt että jos Armourin tuonti Suomeen ikinä tulee estymään, tulen muuttamaan ulkomaille etsimään muita vaihtoehtoja.

Tällaisen kysymyksen eteen jouduin ihan konkreettisesti pari kuukautta sitten kun purkin pohja pilkotti ja lääkettä oli jäljellä enää neljäksi päiväksi. Päästyäni apteekkiin kuulin että Armourin valmistajalla (Forest Labs) on ollut raaka-ainepula eikä ollut mitään tietoa milloin lääkettä saisi lisää. Suhtauduin tilanteeseen melko rauhallisesti vaikka vatsanpohjassa tuntuikin kylmä jännitys. “Mitä nyt? Mistä saan seuraavan annokseni?”.  Ei ollut mukava huomata että lääke, josta koko elämäni riippuu, on loppu maailmanlaajuisesti. Siinä tuntee pelkoa ihan eri tavalla kuin ennen. Onneksi ystävien seasta löytyy monta kilpirauhaspotilasta ja sain heiltä yhteensä 4 varapurkkia itselleni säästöön joilla pärjäsin juuri ja juuri siihen asti kunnes uutta lääkettä, Erfan Thyroidia, tuli markkinoille ja pystyin siirtymään siihen.

Kilpirauhaspotilaat ympäri maailman ovat tunteneet Armour Thyroidin pulan nahoissaan. Pula alkoi kesäkuun aikoihin ja yltyi Suomen puolella jo pienimuotoiseksi paniikiksi syyskuun aikana. Armour Thyroidin maahantuoja Tamro kuitenkin toimi asiassa nopeasti tuomalla markkinoille Erfan Thyroid -hormonituotteen Kanadasta. Potilaille vaihdos ei kuitenkaan ollut niin helppo. Jo ennestään taistelun kautta käsiin saatu Armour jouduttiin jälleen taistelemalla vaihtamaan toiseksi reseptiksi. Monet myös raportoivat lääkärien suunnalta lisääntyneestä epäilystä lääkkeeseen liittyvään “mysteeriin” joka on hankaloittanut kilpirauhaspotilaiden asemia entisestään. Monella paloi hermo ja monet joutuivat palaamaan Thyroxiniin uudelleen.

Haluan hiukan tuoda ilmi mistä pula alunperin tulikin ja mitä kenties voimme odottaa tulevalta:

Armourin valmistaja Forest Labs päätti vuoden 2009 alussa muuttaa Armourin koostumusta. Koostumuksen muutos tehtiin vähin äänin ja potilaat huomasivat muutoksen vasta siinä vaiheessa kun vanhat vajaatoiminnan oireet yhtäkkiä alkoivat palata. Uuteen koostumukseen oli laitettu rutkasti enemmän selluloosaa täytteeksi joka nähtävästi esti lääkkeen imeytymistä. Tietoa siitä, miksi koostumusta alunperin muutettiin, ei ole annettu. Muutos on yleisesti otettu vastaan skeptisesti sillä mitään raportoituja vaikeuksia ei lääkkeen suhteen ollut aikaisemmin – miksi siis muuttaa sitä? Armour Thyroid on pitkään ollut vaihtoehtolääkitystä hakevien potilaiden suosikki. Koostumuksen muutos on kuitenkin saanut monet etsimään muita vaihtoehtoja.

Samaan aikaan kahden muun laboratorion (Time Caps Labs ja Major Pharmaceuticals) Armouria vastaavan lääkkeen tuotantolinjat suljettiin. Laboratorioiden lääketuotannon sulkeminen on ensimmäinen askel FDA:n (Food and Drug Administrator) yrityksessä rajoittaa niitä lääkkeitä jotka olivat olemassa jo ennen FDA:n perustamista vuonna 1938 ja jotka siten ovat tulleet markkinoille tietyn suojauksen alla. FDA vaatii valmistajilta kattavia ja järjettömän kalliita tutkimuksia lääkkeiden turvallisuudesta ja käytöstä. Ihmeellistä tässä on se, että heille ei riitä 100 vuoden mittainen käyttötutkimus eläinperäisen kilpirauhashormonin tehosta. FDA:n vaatimia tutkimuksia odotellaan vielä juurikin Forest Labsilta ja RLC:ltä, jotka ovat suosituimpien eläinperäisten hormonivalmisteiden tekijöitä.

Näiden tapahtumien yhteensattumasta johtuen eläinperäisestä hormonivalmisteesta aiheutui järjetön pula. Lisäksi hormonivalmisteiden suosio oli kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina joka lopulta johti kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon. Tiedottaminen synteettisen kilpirauhashormonin lääkevaihtoehdoista oli levinnyt laajalle ja suuri osa potilaista oli yksinkertaisesti tajunnut että synteettinen T4-hormoni ei ole riittävä pitämään poissa kaikkia vajaatoiminnan oireita.

Jääkö Erfan Thyroid Suomeen?

Mitä potilaiden kannattaa ottaa huomioon lääkityksensä suhteen

Potilaiden, lääkärien ja lääkkenvalmistajien kesken käyty kädenvääntö ei ole mikään uusi juttu. Armourin väliaikainen häviäminen markkinoilta on vain yksi asia lisää mikä potilaiden pitää huomioida omaa hoitotulevaisuuttaan ajatellessa. Haluan kuitenkin painottaa että Suomen potilaille tilanne voi olla monella tavalla myös hyvä. Tamro on jo ilmoittanut että Kanadasta tuotu Thyroid voidaan jättää markkinoille jos sille on tarpeeksi kysyntää. Thyroid on noin 30% halvempaa 500tbl purkeissa kuin Armour joka auttaisi hormonivalmisteesta tulevien kulujen suhteen.

Erfan Thyroid on saanut maailmanlaajuisesti hyviä arvosteluita potilailta. Monelle vaihto Armour Thyroidista Erfan Thyroidiin on ollut suhteellisen helppo vaatien vain pieniä lääkelisäyksiä tai -pienentämisiä. Monet potilaat ovat olleet myös tyytyväisiä huomatessaan Erfan Thyroidin imeytyvän paremmin huulen ja ikenen välissä (subliminaalisesti) kuin uudelleen muutettu Armour. Thyroid tulee olemaan arvokas lisä Suomen markkinoille.

Koska tilanne on kuitenkin vielä epävakaa kannattaa potilaiden ehdottomasti pitää huolta siitä että heillä on tarvittava määrä lääkkeitä varastossa mahdollisia tulevaisuuden saatavuuskatkoksia varten. Sekä Armour Thyroid ja Erfan Thyroid säilyttävät tuoreutensa varsin pitkään. Koska kumpikaan lääkkeistä ei ole KELA:n korvauksen alainen voi niitä ostaa sen verran kuin näkee tarpeelliseksi. Itselläni tulee tästä lähtien olemaan aina ainakin 6kk:n satsi tallessa. Suosittelen tätä kaikille potilaille jotka käyttävät eläinperäistä kilpirauhashormonivalmistetta.

Tärkein asia on kuitenkin itsenäinen opiskelu. Koska kilpirauhashoito on Suomessa monelta osin lähes kivikautisella tasolla, tarvitaan jonkun verran rohkeutta kun päättää ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja vaihtaa lääkitystä. Armouria suosivia lääkäreitä löytyy kuitenkin Suomesta noin 20 ja itselleen sopivaa lääkäriä voi etsiä vaikka kilpirauhanen.comin foorumilta.

Mistä löytää lisää tietoa (eng)
Stop The Thyroid Madness
Real Thyroid Help
Forest Laboratories Armour Thyroid
Thyroid About

Olet mitä syöt

Mainostoimisto JWT Kuwait on tehnyt aika mahtavan mainoskampanjan Kansainväliselle Vihannesliitolle. Olisipa hienoa nähdä lisää tällaista mainostamista, varsinkin näinä aikoina jolloin ihmiset hakevat vaan pikafiksejä ja yhden-pillerin-ihmeitä hyvinvointiin. Inspiraatiota siis alkavaan viikkoon. Unia ystävät <3

Nainen sisältä

Mies sisältä

Yskäresepti

Noniin, lupasin vielä kirjoittaa ylös liiankin yksinkertaisen yskäreseptini. En todellakaan olisi uskonut että se toimisi itselleni niin hyvin. Yskäni oli yltynyt jo sen verran pahaksi ja olin unettomuudesta uupunut että oli vähän usko koetuksella. Internetin selailu kuitenkin tuotti tulosta ja päätin kokeilla. Olin aika yllättynyt kuinka halpa, helppo ja nopea tapa oli sekä se lopetti yskän kuin seinään.

Omenaviinietikkaa tulehduksiin

Yskäresepti

Täydellinen kuivaan, kutittavaan yskään.

2-3 rkl omenaviinietikkaa,
1,2 rkl luomuhunajaa
0,5 l lämmintä vettä
1 pilli

Kiehauta vesi, mutta odota kunnes se on juotavaa ennenkuin lisäät omenaviinietikan ja hunajan sinne. Täten saadaan hunajan ja omenaviinietikan ainesosat käyttöön tuoreina, eikä kiehauteta niitä pois. Sekoita. Nauti hitaasti. Omenaviinietikan kanssa kannattaa olla tarkkana, se ei nimittäin ole suurissa määrin nautittuna hampaille hyväksi. Jos sinulla ei ole pilliä millä juoda voit paremman tarpeeksi huuhdella suusi vedellä.

Tätä sitten tuli nautittua pari päivää putkeen yskäkohtauksen iskiessä ja joka kerta sain siitä helpotuksen. Kannattaa lukea lisää kokemuksia Earth Clinicin sivuilta omenaviinietikan ihmeistä yskään, poskiontelontulehduksiin, nenän limakalvojen kroonistuneisiin tulehduksiin ja nuhaan. Oli aika mielenkiintoista kahlata läpi kokemuksia joissa ihmiset olivat monien antibiootti-, steroidi- ja lääkekuurien sekä leikkausten/punkteerausten jälkeen löytänyt avun omenaviinietikasta. Omenaviinietikasta löytyy netti pullollaan mahtavia tarinoita ja kyseisestä ihmelitkusta voisi kirjoittaa pidemmänkin artikkelin, en kuitenkaan ole jaksanut asiaan tutustua vielä laajemmin. Kerrankin siis blogipoustini pysyy lyhyenä ja ytimekkäänä;)

2,5kk 70-100% raakaruualla

Kirjoitetaanpas jotain ihan arkipäivästä ruuan ja hyvinvointini kanssa. Vähän yli 2,5kk raakaruokakokeilua takana. Lyhyestä virsi kaunis: Olo on aika uskomattoman mukava henkisesti, fyysisesti ja psyykkisesti.

Yleisesti ruoka on pysynyt siinä 70-100% raakaruuan puolella ajoittaisten illanviettoja ja laiskuudesta johtuvien päätösten saatossa. Kaikki on mennyt eteenpäin omalla mukavalla ja rauhallisella painollaan ilman hötkyilyä.

Terveyden kannalta on mukava huomata että astmaoireeni ovat edelleen poissa. Energiatasot ovat useimpina päivinä olleet aika maksimaaliset. Olen nukkunut tosi rauhallisesti ja leväten sekä uneni ovat olleet aika värikkäitä ja vaihtelevia. On tullut vastaan jopa pari lentounta joka kuulemma on harvempaa vanhemmiten. Valvominenkaan ei ole tuottanut samanlaista tuskaa kuin ennen. Takana on vain yksi päänsärkypäivä joka todennäköisesti johtui liian vähästä veden saannista ja päätteellä istumisesta. Närästystä en ole tuntenut koko kokeiluni aikana ja Nexiumeja en ole syönyt kertaakaan. Ruuan jälkeen tunnettu väsymys ja ähky ovat olleet kokonaan poissa. On suorastaan mahtavaa syödä ja tuntea olonsa yhtä energiseksi, ellei jopa energisemmäksi, kuin sitä ennen. Nyt se tuntuu ihan hullunkuriselta että joskus on ollut ihan ok sen kanssa että lounaan jälkeen töissä on ainakin tunnin hitaalla. Miten sen ennen ottikaan niin itsestäänselvyytenä?

Syödyn ruuan määrä on myös laskenut. Olen aika usein jopa jättänyt normaalin kokoiset lounaani kesken kun vain tuntuu että masu on täynnä. Ikinälkä ei ollutkaan totta:P Päivittäiseen energiaan on riittänyt vihreä smoothie aamupalaksi, lounaaksi salaatti ja töiden jälkeen keitto. Siihen väliin mahtuu ehkä pari naposteltua hedelmää ja teekupposta. Syön kun on nälkä ja lopetan kun tulee täysinäinen olo. Joinakin päivinä tulee syötyä paljon enemmän kuin normaalisti ja sitten taas joinakin päivinä ei oikein tule nälkä ollenkaan. Opettelen jatkuvasti kuuntelemaan mitä keho halajaa.

Entisenä aspartaamin suurkuluttajana voinen ilolla todeta että ilman aspartaamiakin voi elää;) Muutkin tuntemattomat aineet ja e-koodit, kahvi, kokis zero ja energiajuomat ovat jääneet unholaan. Kahvia vastaan sinällään minulla ei mitään ole, se on ehkä jäänyt yksinkertaisesti vain sen takia pois, että en ole tarvinnut sitä piristystä enää mitä ennen siitä hain. Sokerinhimo on laskenut huomattavasti, vaikka sitä toki on vielä ilmoilla, sillä korvaan sitä tämän hetkisellä lempiherkullani: kuivatuilla mangoviipaleilla ja ajoittaisella intiaanilakritsilla.

Pari hidastetta on kuitenkin ollut vielä matkassa: Ilmoilla on ollut pieniä flunssanoireita. Sain tossa menneellä viikolla kokea parina päivänä aikamoisen yskän. En muista edes milloin viimeks olisin kunnon yskän käynyt läpi. Tilanne meni toisena valvottuna yönä aika epätoivoiseksi. Olen säälittävä valvomisen kanssa.  Siinä sitten insomniassa hortoilin netissä koittaen etsiä jotain apua siihen, että saisin yskän helpottamaan ja edes vähän unta. Koitin aikamoisen määrän erilaisia asioita kunnes vastaan tuli yksi resepti joka vei yskäni pois saman tien. Kirjoitan siitä seuraavassa blogissani. Kun sain yskän hillittyä alkoi räkää vihdoinkin tulla ulos. Mahtavaa. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa vaikka joinakin päivinä vain vähän tuhnuista oloa, mutta muuten toimintakyky on ollut ihan ennallaan. Pitkä yskä kuitenkin ärsytti kurkkuani sen verran että toinen kitarisani on nyt vähän ärsyyntynyt ja tulehtunut. Luulen että pieni suolaveden kurlaaminen vie moisen pois.

Toinen mikä on vielä kesken on vatsani toiminta. Asiat ovat toki hiukan rauhoittuneet, mutta se sattuu olemaan edelleen suurimmaksi osaksi liian vilkas. Siihen on auttanut probioottien lisäys, ruuansulatusentsyymien syönti sekä kunnollinen pureskelu. Minulla on pari jokeria vielä hihassa joten ei tässä mitenkään huolestuneita olla.

Koko prosessi on ollut hidas ja ihana. Asiat menevät mukavasti omalla painollaan eteenpäin ja minkäänlaisia nihkeilyjä ei ruokavalionmuutoksen suhteen ole ollut. Jos joku olisi minulle puoli vuotta sitten sanonut että olet kohta “maitovammainen”, “gluteenivammainen” ja lähes vegaani olisin nauranut aika räkäisesti. Olisin ollut varma että en ikinä olisi suostunut syömään niin “rajoitetusti” – eihän kaupassa olisi ollut mitään ostettavaa! Nykyään on lähinnä iloinen siitä että ainoat osastot jossa kaupassa käyn on vihannesosasto ja pakasteosasto (mansikat). Luulenpa että ensi vuonna pakasteosasto jää kokonaan pois kun pääsemme itse keräämään omat marjamme, omenamme ja muut suunnitellun parvekepuutarhan antimista. Kaupassa säästyy aikamoinen määrä aikaa ja on ihan hullua ajatella että 90% siitä järjettömän isosta kaupasta on minulle täysin turhaa ja yhdentekevää prosessimössöä. Siinä missä ennen kävimme kaupassa J:n kanssa lähes joka päivä, nyt siellä tulee käytyä vain 2-3 viikossa. Kerralla tulee ostettua hyvä määrä asioita jotka riittävät pitkään. En ole missään vaiheessa tuntenut että ruokavalioni olisi rajoitettu – päin vastoin. Olen varmaan saanut enemmän ravintoaineita kehooni näiden parin kuukauden aikana kuin koko viime vuonna yhteensä.  Normaaleja turvallisia rutiineja on sinnikkäästi rikottu joiden ansiosta on tullut koitettua ja maisteltua kaikennäköistä uutta ja jännittävää.

On ollut niin hienoa huomata miten rakkaus omaa kehoaan kohtaan on yltynyt. Pitkän ja aiheellisen liikuntatauon jälkeen on elämään tullut pikkuhiljaa lisää venyttelyä ja lenkkeilyä. Senkin tekeminen on tapahtunut ennestään itselleni tuntemattomalla tavalla: Rauhassa, nauttien ja omaa kehoaan ja ajatuksiaan kuunnellen. Kärsivällisesti. Tuntuu hassulta ajatella että olen joskus suhtautunut näihin asioihin neuroottisesti. Irti päästäminen on ollut helpotus ja ei yhtään niin vaikeaa kun olisi kuvitellut. Olen ollut tarkkana siitä että kaikki mitä teen itseni kanssa on vapaata syyllisyydestä ja häpeästä – nuo kaksi niin tuttua tunnetta mitä tunsin kun olin vielä treenineurootikko. Ystävien kanssa vietetyt illat joissa on tullut syötyä muutakin kuin raakaruokaa/elävää ravintoa on otettu ilolla vastaan ja vaikka olen ryhtynyt huomaamaan tarkemmin erilaisen ruuan vaikutusta kehooni, ei ajoittainen polulta poikkeaminen ole tuntunut pahalta. Sitä vain ikään kuin on ryhtynyt vain preferoimaan toisenlaisia valintoja. Hedelmät ja vihannekset yksinkertaisesti vain houkuttavat enemmän.

J raportoi raakaruokavaikutuksia myös. Hän on ollut ihmeissään miten idearikkaita ja tasaisesti energisiä hänen päivänsä ovat olleet. Työt ovat sujuneet lennossa ja keskittymiskyky on ollut järkkymätön. Eniten hän on juuri iloinnut ajatuksiensa kirkkaudesta sekä siitä että aamut on tullut herättyä pirteämpänä. Ehkä saan joskus hänet vielä houkuteltua aamulenkille talvisen ja uinuvan Helsingin kaduille.

Luomuilu ja elävä ravinto on myös vaikuttanut aika moneen muuhunkin yllättävään asiaan jota en osannut odottaa. Shampoo, kasvojenpesu, kasvorasva ja hammastahna ovat vaihtuneet luonnollisimpiin vaihtoehtoihin. Jo Thaimaan reissuni jälkeen alkanut hiusten oman värin kasvattaminenkin on jatkunut hyvin. Kampaajani sanoi, että ehkä jo kesään mennessä olisi kaikki väri saatu leikattua pois. Jee! Minulla on aikamoinen kasa kaikennäköisiä hiustenhoitotuotteita kaapit täynnä joita olen huoletta käyttänyt pois ajatuksella että sitten kesällä voisin harkita “No ‘poo”-kokeilua luomupäähäni. Aion muutenkin leikkaa hiukseni kesäksi hiukan lyhyemmäksi niin kokeilu on varmaan hiukan helpompaa.

Peruskulutus on myös vähentynyt. Olemme ostaneet laadukkaita ja hyviä tarvikkeita jotka kestävät pidempään ja nekin ensin koittaneet etsiä käsiimme käytettyinä huuto.netistä. Kaikkea turhaan on mennyt kierrätykseen ja osa asuntomme kaapeista on tyhjänä tämän ansiosta. Suunnittelimme jopa ensi keväänä vuokrata pakettiauton ja viedessämme muita vintille kiertyneitä kirppistavaroita ja ongelmajätteitä niille tarkoitettuun kierrätykseen, ilmoitamme myös muille kerrostalomme asukkaille että 5€ maksusta voimme viedä samalla myös heidän nurkissa lojuvia kamoja pois. Taloyhtiön roskispisteestä kuitenkin löytyy aika-ajoin sinne kuulumattomia lipastoja, tuoleja ja vanhaa elektroniikkaa. Pelkästä suunnitelmamme ajattelusta tulee hyvä mieli.

Voimme siis hyvin. Elämä tuntuu ihanalta. Muutosten keskellä olemme havahtuneet että vaikka meillä molemmilla on todella laaja ystäväpiiri ja jaamme elämäämme monien rakkaiden kanssa on samoja ajatuksia jakavia läheisiä aika vähän. Olemmekin tehneet ajatuksellisen aloitteen uusien ystävyys- ja tuttavuussuhteiden löytämiseen sellaisten ihmisten kanssa joilla sykkii sydän itsekehittämisen, idealismin ja iloisen jakamisen tahtiin. Raakaruokaillanviettoja odotellessa:) Tämänkin asian suhteen luotamme kyllä täysin siihen että elämä kantaa. Aloitteemme on jo nyt tuottanut tulosta ilman minkäänlaista suurta käytännönaloitusta meidän puolelta joten emme ole kiirehtineet. Ystävyydet kuitenkin tarvitsevat osakseen oman aikansa ja ne jos jotkut ovat asioita joita ei saa hoputtamalla sotkea.

Näillä fiiliksillä on ihana jatkaa joulun odottelua <3

Tee itse oma influenssarokotteesi!

Kompastuinpa internetin ihmeellisessä maailmassa hauskaan videoon jossa neuvotaan miten teet itse oman rokotteesi. Pieni musta huumori kuumentuvan tilanteen keskellä auttaa lähes joka kerta silläkin uhalla, että nauraminen asialle joka on pelottavan totta voi tuntua hullunkuriselta. Syteen tai saveen, itse ainakin hohotin:D Hyvää perjantaita kaikille!

Miten parantaa immuunipuolustusta luonnollisesti

Lessons From the Miracle Doctors

Tässä tuli pari viikkoa sitten kahlattua läpi Jon Barronin “Lessons From the Miracle Doctors” kirjan uusin painos (psst…kannattaa myös käydä lukemassa Amazon.comissa olevat lukija-arvostelut). Aivan mahtava kirja kaikille jotka ovat skeptisiä ja tarvitsevat paljon lähdeviitteitä ja tieteellistä argumentointia luonnollisten hoitojen puolesta. Kirjaa on pidetty viimeiset 10 vuotta ja pidetään edelleen yhtenä uraauurtavimpina teoksina luonnonhoidon puolesta ja se on kirjoitettu erittäin asiallisesti ja suoraan. Kirjan lopusta löytyy noin 21 sivua lähdeviitteitä joita voi kahlata halutessaan läpi. Ei siinä vielä mitään, ne joille lähdeviitteet eivät merkitse niin paljon kuin se miten terve lääkäri itsessään on, voinen sanoa että kyseinen “ukkeli” on tällä hetkellä 61-vuotias. Sitä ei kuitenkaan hänen kuviansa katsomalla uskoisi! Kun on katsellut pari hänen haastatteluaan, niin äänestä alkaa kuulumaan jo sellainen vanhemman miehen värinä, mutta ulkonäkö, nauru ja energia on aivan jotain muuta!

Kirjasta löytyy näkökulma lähes kaikkeen. Dr. Barron käsittelee kattavasti lääketeollisuutta, detox-ohjelmia, raskasmetalli-, munuais-, maksa-, sisäelinpuhdistamista, probiootteja, (ruuansulatus) entsyymejä, ruokavaliota, vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja, ihmeyrttejä, hormoneja, veden tärkeyttä, amalgaamipaikkoja, immuunijärjestelmää, ajattelua ja sen merkitystä terveyteen, syöpää ja muita “parantumattomia”-sairauksia, liikuntaa energiaa ja paljon muuta.

Kirjassaan Barron suosittelee omaa “Baseline Health”-ohjelmaa jolla voidaan parantaa kehon sairaudet sekä optimoida kaikkia kehon osa-alueita toimimaan mahdollisimman terveellä tavalla. Hän ei suoranaisesti myy sivuiltaan mitään tuotteitaan vaan suosittelee ulkopuolisten firmojen tekemiä luonnontuotteita joista toki hän saa itselleen myös provisiopalkkion. Kirjassa ei kuitenkaan mitään yksittäistä tuotetta tai merkkiä missään vaiheessa suositella, vaan hän antaa enemmänkin ohjeita siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon tiettyjä lisäravinteita ostaessa. Esimerkiksi Aloe Vera tuotteista kannattaa valita ne joissa käytetään kokonaista Aloe Veran lehteä, eikä pelkästään geeliosaa, sillä Aloe Veran tärkeimmät ainesosat ovat juurikin lehden kuoren ja geelin välissä olevassa kudoksessa. Jokainen saa näiden ohjeiden avulla sitten metsästää itselleen tarvitsemansa yrtit, lisäravinteet tai lääkkeet.

Huonona puolena mainittakoon se, että kirjaa ei löydy vielä suomeksi enkä usko, että tähän on tulossa muutosta lähiaikoina. Toinen seikka kirjan sisällössä joka myös ihmetytti oli, että vaikka kirjassa on kattava osio hormonitoiminnoista, sieltä ei mitään löytynyt kilpirauhasesta. Toisaalta voin kuvitella, että kyseinen aihe on sen verran laaja, että siihen olisi tarvinnut hiukan pidemmän jakson kuin muut kirjan hormonitoimintoja koskevat osiot.

Kirjan osio immuunipuolustuksesta liippaa läheltä sikainfluenssaa ja muita virusaiheita mistä puhutaan tänä päivänä mediassa aivan kyllästymiseen asti. Vaikka perinteisessä lääketieteessä ei tarjota parempaa taktiikkaa välttää influenssa kuin käsien pesu (joka on tosin ihan tärkeä asia) ja rokotteet niin Barronilta ainakin löytyy asiaan kattavampaakin näkökulmaa ja tutkimusta. Barron painottaa vahvasti sitä miten olemme kaikki monesta osasta koostuva kokonaisuus ja kokonainen terveys tarkoittaa sitä että vain yhtä asiaa korjaamalla ei välttämättä pitkälle pötkitä. Asia on sama myös siis immuunijärjestelmän kanssa. Pelkkä immuunijärjestelmää tukevien lääkkeiden napsiminen ei kauheasti auta jos yleiskuntoa ei pidä liikunnalla kunnossa, ruokavalio ei ole puhdas tai ajatuksemme ovat negatiivisia.
Kirjan osio immuunipuolustuksesta on aika laaja ja käsittelee yksityiskohtaisesti sitä miten immuunijärjestelmämme on kehomme älykkäimpiä osioita. Barronin mukaan immuunijärjestelmämme menevät jopa aivojemme edelle kun mietitään monimuotoisuutta, hienovaraisuutta ja “itsetietoisuutta”.

Käyn seuraavassa tiivistäen läpi osia mitä Jon Barron kirjoittaa immuunijärjestelmästämme. Koko osion suomentamiseen menisi aivan järjetön määrä aikaa joten käyn läpi vain oleellisimpia asioita. Pahoittelen jos jotkut vaikeimmat lääketieteelliset sanat eivät ole käännetty oikein. Tein parhaani Googlen kanssa että löytäisin oikean suomennoksen, mutta jotain on saattanut mennä ohi. Suurin osa näistä asioista löytyy myös Jon Barronin omilta sivuilta joilta kyseisistä asioista voi käydä lukemassa lisää tai kuuntelemassa kirjan osioita ilmaiseksi äänitallenteina.

Luonnollisia vitamiineja ja hivenaineita jotka vaikuttavat immuunipuolustukseesi on toki enemmänkin kuin Barronin kirjan sivuilta löytyy. Yhtenä voisi mainita vaikka että runsaan D-vitamiinin saanti talvisin on erittäin tärkeää infektioiden ja influenssan torjunnassa. Esimerkiksi nyt sikainfluenssan aikana Kanadassa ollaan huomioitu D-vitamiinin positiiviset vaikutukset tartuntatautien ehkäisyyn. Myös tarvittavien hyvin rasvojen kuten DHA, EPA, Omega-6 ja Omega-3 saanti on tärkeää. Näistä molemmista löytyy aivan järjettömät määrät tutkimuksia joita voi etsiä käsiinsä halutessaan varmistella itselleen oikeita toimintamalleja;)

Uskomaton immuunijärjestelmä

Immuunipuolustuksemme tekee kahta erittäin tärkeää asiaa kehossamme. Se reagoi tehokkaasti kaikkiin ulkopuolisiin ja vieraisiin organismeihin tuottamalla vasta-aineita ja stimuloimalla tiettyjä soluja jotka tuhoavat tai neutralisoivat mahdolliset hyökkäykset. Vieraisiin organismeihin kuuluvat basillit, virukset, bakteerit, sienet ja parasiitit. Immuunipuolustuksesi myös vahtii kehossasi olevia soluja mahdollisten epämuodostumien tai rappeutumien varalta. Tavallisesti ihmisessä on 100-10 000 epänormaalia solua kiertämässä kehoa ja nämä solut ovat normaali sivutuotos aineenvaihdunnallisessa tapahtumaketjussa.

Kirjassaan Barron selittää miten immuunijärjestelmämme pystyy tunnistamaan jokaisen ystävällisen solun osaksi “sinua” ja erottelemaan sekä tuhoamaan yksittäisiä vieraita organismeja. Tunnistettuaan nämä vierailijat se tuottaa pikaisesti niitä vastaan puolustuksen joka etsii vierailijan heikoimman kohdan. Heikoimman kohdan tunnistettuaan immuunijärjestelmämme alkaa tuottamaan tehtaita jotka valmistavat massoittain lisää kyseistä puolustusasetta jotta vieras organismi saadaan tuhottua täysin. Kun vaara on ohi, immuunijärjestelmällämme on myös kyky lopettaa hyökkäyksensä ja jatkaa normaalia toimintaansa.

Vaikka tämä onkin hienoa, on immuunijärjestelmässämme vielä “älykkäämpiä” ominaisuuksia. Sen jälkeen kun vieras organismi on voitettu immuunijärjestelmäsi “muistaa” tämän jälkeen hyökkääjän ja sitä vastaan tehdyn toimivan puolustuksen. Jos samainen hyökkäys toistuu uudelleen, jopa vuosienkin päästä, pystyy immuunijärjestelmäsi puolustautumaan välittömästi. Tämän lisäksi immuunijärjestelmäsi pystyy tunnistamaan jos joku kehosi solu on muuntautunut tai “mennyt vihollisen puolelle”. Tämä on jo aika uskomattoman hienovaraista toimintaa. Kaikista niistä biljoonista kehon soluista immuunijärjestelmäsi osaa tunnistaa ne solut jotka ovat tulleet vaarallisiksi tai ovat alkaneet muuntautua syöpäsoluiksi ja useimmiten löytää ja eliminoi ne ennen kuin ne voivat tehdä tuhoa. Itseasiassa tätä tapahtuu tuhansia kertoja päivässä.

Uskomattominta kuitenkin on se, että immuunijärjestelmäsi kommunikoi joka ikisen kehosi solun kanssa. Mikä tässä on sitten niin ihmeellistä? Aivothan tekevät saman asian. Totta, mutta pitää muistaa että näistä biljoonista soluista yksinkään ei ole fyysisessä kontaktissa toisiinsa. Albert Einsteiniä lainaten, immuunijärjestelmämme ei muistuta mitään muuta niin paljon kuin yhtä suurta ajatusta.

Mahdollisia immuunijärjestelmää vaurioittavia asioita

Monia ongelmia voi kuitenkin esiintyä jotka vahingoittavat tai muuttavat immuuniärjestelmämme normaalia toimintaa:

• Hyökkääviä organismeja on liian paljon jotta immuunijärjestelmä pystyisi puolustautumaan niitä vastaan.
• Immuunijärjestelmällemme tapahtuu jotain joka heikentää sitä ja tekee siitä helpomman hyökkäyskohteen.
• Immuunijärjestelmämme menee sekaisin eikä pysty enää tunnistamaan vahingollisia ja/tai muuntautuneita mikro-organismeja.
• Immuunijärjestelmämme menee sekaisin ja ryhtyy vahingossa luulemaan terveitä soluja vaarallisiksi soluiksi ja hyökkää niitä kohti (autoimmuunisairaudet).
• Immuunijärjestelmämme on vaurioitunut tai siitä puuttuu joku tärkeä osa syntymästämme asti.

Kaikista näistä ongelmista neljä ensimmäistä on enemmän tai vähemmän korjattavissa. Vain silloin kun immuunijärjestelmästämme puuttuu joku oleellinen osa, ovat vaihtoehtomme erittäin rajoittuneet, mutta eivät silti toivottomat.

Koska immuunijärjestelmämme toimintaan kuuluu puolustautua vaarallisia hyökkäyksiä kohtaan, mitä paremmin se tekee sille tarkoitetun työnsä, sitä terveempinä me pysymme. Optimoidaksemme immuunijärjestelmän toiminnan meidän täytyy tehdä kaksi asiaa:

1. Parantaa immuunijärjestelmäämme kokonaisvaltaisesti jotta kehomme pystyy paremmin puolustautumaan.
2. Puolustautua itsenäisesti suoraan hyökkääviä organismeja kohtaan jotta immuunijärjestelmämme saa tukea sille tarkoitetun työnsä tekemiseen.

Tutkijat ovat jo vuosia tienneet että immuunijärjestelmän tukeminen on mahdollista. Perinteisen lääketieteen taktiikoita ovat yleisesti olleet kalliit ja aggressiiviset lääkkeet, kuten tiivistetyn sytokiinin käyttö. Maailman johtavimmat ihmelääkärit ovat kuitenkin ottaneet taktiikakseen kokonaisvaltaisemmat hoitomuodot jotka

• stimuloivat ja auttavat immuunijärjestelmäämme
• taistelevat infektioita vastaan
• vahvistavat kudoksia hyökkääviä organismeja vastaan
• tehostavat makrofagista kapasiteettia (elimistön suojasolut)
• lisäävät T-solujen tuotantoa ja suojaavat auttaja-T-soluja
• täydentävät interferonien ja interleukiini-1:n toimintaa
• auttavat soluvälittäjäpohjaista immuunipuolustusta

Immuunikohottajat (Immune boosters)

Luonnolliset immuunipuolustuksen kohottajat eivät pelkästään ole tehokkaampia ja turvallisempia kuin perinteisen lääketieteen antamat vastineet, niillä on myös paljon vähemmän sivuoireita. Tarkastellaan näitä lähemmin.

Auringonhattu (Echinacea purpurea ja Echinacea angustifolia)
Auringonhattu on todellakin ihmeyrtti. 1800-luvulla sen “löysi” matkusteleva kauppamies Joseph Mayer joka oli kuullut siitä matkoillaan tasankointiaanien mailla, matkalla länteen. Hän hautoi siitä alkoholipohjaista uutetta ja myi sitä hoitona erinäisiin vaivoihin esitellen sen tehokkuutta antamalla kalkkarokäärmeen puraista itseään ennenkuin hän joi uutettaan.

Auringonhattu sisältää echinakosiidia (echinacoside) joka on penisilliinin vahvuutta vastaava luonnonmukainen antibiootti. Se pystyy tappamaan laajan skaalan erilaisia viruksia, bakteereja, sieniä ja alkueläimiä. Tästä syystä Auringonhattu on erinomainen haavojen ja tulehduspohjaisten tautien hoitoon. Tutkimukset ovat myös raportoineet Auringonhatun tehokkuudesta flunssan, keuhkoputkentulehduksen ja tuberkuloosin hoidossa. Auringonhattu sisältää myös echinaisiinia (echinacein) joka on erittäin tehokas basillipohjaisiin hyökkäyksiin.  Eräs tutkimus osoitti että Auringonhattu-uute voi nostaa T-solutuotantoa jopa 30% enemmän kuin muut immuunijärjestelmää tukevat lääkkeet.

Auringonhattua on kaksi päälajia: Echinacea purpurea ja Echinacea angustifolia. Ne ovat samantapaisia, mutta sisältävät myös toisiaan tukevia ainesosia. Uutteet ja tuotteet jotka sisältävät molempia lajikkeita ovat kaikkein tehokkaimpia. Kannattaa myös huomioida, että kasvin parantavat aineosat ovat suurimmillaan sen siemenissä, sen jälkeen juurissa ja pienin itse kukassa.

Pau d’arco (Tabebuia avellanedae, impetignosa ja beptaphylla)
Pau d’arco on puu joka tulee Brasilian sademetsistä ja muista Etelä-Amerikan osista. Lääkkeenä tärkein osa puusta on sen kaarnan sisäosa. Tämä uskomaton yrtti ruokkii kehomme puolustusjärjestelmää joka auttaa tuhoamaan patogeenejä (taudinaiheuttajia). Sitä on käytetty vuosisatoja tukemaan immuunijärjestelmää, puhdistamaan kehoa (detox) ja pienentämään kipuja ympäri kehoa, varsinkin nivelissä. Tutkimukset ovat todenneet että se sisältää luonnonmukaista antibakteerista ainetta jolla on parantava vaikutus koko kehoon ja sen on lisäksi todettu puhdistavan verta ja tappavan viruksia. Pau d’arcoa on käytetty hoitamaan AIDSia, allergioita, tulehduksia, tartuntoja, anemiaa, astmaa, reumaa, keuhkoputkentulehdusta, valtimokovettumia, syöpää, hiivaa, koliikkia, kystia, diabetesta, ihottumaa, fistulaa, suolisto-ongelmia, tippuria, peräpukamia, Hodginin tautia, maksatauteja, leukemiaa, MS-tautia, luutulehduksia, Parkinsonia, eturauhassairauksia, psoriasista, haavoja, käärmeenpuremia, suonikohjuja ja syyliä.

Suma (Pfaffia paniculata)
Tunnetaan myös nimellä Brasilian Ginseng. Amazonin alkuasukkaat ovat käyttäneet Suma-juurta ainakin viimeiset 300 vuotta. Suma-juurta testattiin ensimmäistä kertaa länsimaissa kuitenkin vasta 1975 São Paulon yliopistossa. Tutkimuksessa todettiin että vaikka Suma ei osoittautunut varsinaiseksi parannukseksi se kuitenkin toi huomattavaa helpotusta potilaille jotka kärsivät syövästä, diabeteksesta ja kihdistä. Mitään haittaavia sivuvaikutuksia ei todettu. Myöhemmissä tutkimuksissa todettiin että Suma-juuren uute voi auttaa väsymystä aiheuttavien sairauksien kuten kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa sekä estää flunssia, nopeuttaa parantumista, tasapainottaa verenpainetta ja stimuloida libidoa.

Lääkinnälliset sienet
Monet ainesosat jotka löytyvät reishi-, maitaik- ja mustolaisikka-sienistä ovat tärkeässä osassa immuunijärjestelmän toimintaa: uskotaan että näiden sienten yhdistelmä avittaa ja voimistaa immuunijärjestelmää sekä tehostaa hermosolujen välitystä, aineenvaihduntaa, hormonien tasapainoa sekä kuljettaa ravintoaineita ja happea. Barronin kirja käy yksityiskohtaisemmin läpi sienten biokemiallisia ominaisvaikutuksia.

Aloe Vera
Aloe Veran polysakkaridi-acemannan sisältää tehokkaita immuunijärjestelmää tukevia toimintoja. Aloe Vera tarjoaa myös laajan skaalan muita antibakteerisia ja viruksentorjunnallisia apuja. Kannattaa kuitenkin etsiä käsiinsä juurikin Aloe Veran kokonaisesta lehdestä tehtyjä tuotteita jotka ovat noin kaksi tai kolme kertaa tehokkaampaa kuin Aloe Veran geeli tai mehu. Miksi? Koska kaikkein tehokkaimmat ja aktiivisimmat aineosat ovat juurikin lehden kuoren ja geelin rajapinnassa. Jos Aloe Vera -tuotteesi ei ole tehty kokonaisesta lehdestä menetät suurimman osan sen tehokkaimmista biokemiallisista avuista.

Ternimaito
Ternimaito on läpinäkyvä, hiukan kellertävä esimaitoneste jota äidin maitorauhaset tuottavat ensimmäisten 72 tunnin jälkeen synnytyksestä. Sen tarkoitus on tarjota tärkeitä immuuni- ja kasvuaineita jotka ovat elintärkeitä vastasyntyneen terveydelle. Ymmärrettävistä syistä lisäravinteiden hankkiminen ihmisen ternimaidosta ei ole vaihtoehto, mutta tutkijat ovat löytäneet että naudan ternimaito on lähestulkoon identtistä, paitsi että sen immuunijärjestelmää tukevat ainesosat ovat moninkertaisesti suuremmat kuin ihmisen.  Ternimaidolla on monia kokonaisvaltaisia terveysvaikutuksia. Kannattaa tosin pitää huolta siitä että maito on luomua, ts. antibiooteista vapaata.

Mangostani (Garcinia mangostana)
Mangostani on trooppinen ikivihreä puu jonka hedelmät sisältävät ainutlaatuisen ryhmän antioksidantteja ja ksantoniineja (xanthones). Mangostanin antioksidantit tukevat sydän- ja verisuoniterveyttä, tehostavat nivelten liikkuvuutta, ovat luonnollisesti antibioottisia, virus- ja tulehdusvastavaikutteisia sekä yksiä  tehokkaimmista luonnosta löytyvistä antioksidanteista.

Patogeenien tuhoajat

Patogeenien tuhoajat edustavat täydentävää vaihtoehtoa immuunijärjestelmän auttamisessa. Ne eivät paranna immuunitoimintaa niin kuin immuunikohottajat tekevät. Sen sijaan ne “vapauttavat” immuunijärjestelmää tuhoamalla suoraan patogeenejä (taudinaiheuttajia) joihin keho yleensä kiinnittäisi suurimman osan immuunijärjestelmän huomiosta. Ne toimivat luonnollisina antibiootteina ja virusvasta-aineina.

Perilla (Perilla frutescens)

Perilla-uute voi auttaa palauttamaan auttaja-T-solujen normaalin toiminnan joka vähentää mahdollisuutta sairastua autoimmuunisairauksiin. Perillaöljystä saadaan kaikki tarpeelliset omega-3-rasvahapot. Öljy on erittäin pehmeää vatsalle. Perilla on perinteinen kiinalaisen lääketieteen yrtti ja sen on todettu stimuloivan interferonien toimintaa ja siten myös kehon immuunijärjestelmää.

Oliivilehtiuute
Oliivipuu on kotoisin Välimeren maista. Oliivilehtiuutteella on pitkä historia sellaisten sairauksien hoidossa jotka ovat mikro-organismipohjaisia. Lähivuosina kuitenkin oliivilehtiuutteen on todettu tuhoavan laajan skaalan erilaisia bakteereja, viruksia, parasiitteja ja hiiva-/homesieniä.

Oreganon öljy (Origanum vulgare)
Oregano on monivuotinen kasvi joka on kotoperäinen Euroopassa, Välimerenalueella ja Keski-Aasiassa. Villinä kasvavan vuoristo-oreganon öljy tappaa viruksia, parasiitteja ja sieniä ja on antibakteerinen. Sillä on myös erittäin voimakas antioksidanttinen ja tulehduksia estävä vaikutus. Sen pääasialliset ainesosat ovat isomeriset fenolit jotka voivat jopa laimennettuna 1/50 000:een tuhota laajan skaalan erilaisia patogeenejä, näistä erimerkkeinä Candida Albicans, aspergillushome, stafylokokki, campylobakteeri, klebsiella, E. coli, giardia, pseudomonas ja proteus.  Oreganossa oleva toinen aineosa tymoli auttaa immuunipuolustuksessa.

Greipinsiemenuute
Greipinsiemenuute on laajaskaalainen antipatogeeni. Sisäisesti nautittuna uute voi auttaa suolisto-ongelmissa, ripulissa, ruokamyrkytyksissä, parasiiteissa (yksittäis- ja monisoluisissa), Candida-hiivainfektioissa, suuinfektioissa, flunssissa, kurkkukivuissa ja poskiontelontulehduksissa. Ulkoisesti käytettynä greipinsiemenuutetta käytetään monien iho-ongelmien hoitoon kuten: akne, jalkasieni, syylät, haavat ja infektiot, ihottuma, hilseily, kynsisieni ja vesirokko. Tutkijat ovat myös huomanneet, että herpes simplex virus muuttuu passiiviseksi 10 minuutin sisällä greipinsiemenuutteen käytöstä.
Greipinsiemenuutteesta löytyy kymmeniä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana julkaistuja tutkimuksia jotka tuovat ilmi uutteen antipatogeenisiä ominaisuuksia. Eräässä tutkimuksessa U.S Department of Argriculture totesi uutteen tehokkaaksi kolmea eläinperäistä virusta vastaan (Suu- ja sorkkatauti, Afrikan sikatauti ja sikojen vesikulääritauti). Muut tutkimukset ovat myös huomanneet sen tehon E. colia, salmonellaa ja stafylokokkia vastaan. Itse asiassa greipinsiemenuutetta käytetään lukuisissa sairaaloissa ympäri maailmaa sairaaloiden pyykkien ja mattojen puhdistamiseen sen antibakteeristen ominaisuuksien ansiosta ja uutteen tehokkaampia muotoja jopa sterilisoimaan leikkaussaleja.

Habanero ja Piparjuuri
Habanero (Capsicum chinense) ja piparjuuri (Armoracia rusticana) ovat stimulantteja jotka nopeuttavat kehon toimintoja. Ne energisoivat kehoa ja täten tehostavat sen immuunipuolustusta hyökkääviä pieneliöitä vastaan sekä auttavat kuljettamaan verta joka puolelle kehoa. Ne lisäävät myös hikoilua, parantavat verenkiertoa ja nostavat kehon lämpötilaa, joka tehostaa immuunijärjestelmän toimintaa. Varsinkin piparjuuri sisältää öljyjä jotka ovat samantapaisia joita löytyy sinapista. Testioloissa nämä öljyt ovat tuoneet ilmi antibioottiset ominaisuutensa, joka voi selittää miksi ne ovat niin tehokkaita hoitamaan kurkku- ja ylähengityselimien infektioita. Piparjuuren öljyt ovat myös tehokkaita tuhoamaan bakteereja jotka aiheuttavat virtsatieinfektioita.

Nestemäinen sinkki
Sinkkiä löytyy kaikista kehon nesteistä: silmien kosteudesta, keuhkoista, nenästä, virtsasta ja syljestä. Sopiva sinkin saanti estää patogeenien pääsyä kehoon. 1800-luvulla kirurgit käyttivät sinkkiä antiseptisenä puhdistusaineena leikkauksien jälkeen ja huomasivat samalla sen uskomattomat parantavat mahdollisuudet: leikkaushaavat parantuivat – joskus jopa 24 tunnin sisällä leikkauksesta ja ilman turpoamista – ja arpeutuminen parantui lähes huomaamattomaksi. Koska sinkkiä löytyy kaikista kehon nesteistä, se tuottaa puolustuksen kaikkia bakteereita kohtaan jotka koittavat päästä kehoon ja estää myös bakteerien ja virusten lisääntymisen. Jotta sinkki toimisi tehokkaasti sen pitää olla nestemäisessä muodossa. Jos otat sinkkiä tabletteina, kehon pitää ensin muuntaa se nestemäiseksi jotta sitä pystytään käyttämään.

Valkosipuli ja sipulit
Vaikka aikaisemmin mainitut patogeenien tuhoajat ovat erittäin tehokkaita on kuitenkin valkosipuli Barronin suosikki. Valkosipuli on esimerkiksi kaikista patogeenien tuhoajista hellin suoliston hyville bakteereille. Valkosipuli on yksi tehokkaimpia bakteeri- ja virustartuntatautien taltuttaja. Valkosipuli auttaa kehon makrofageja valtaamaan kehoon tulleita vieraita organismeja kuten viruksia, bakteereja ja hiivaa. Valkosipuli myös nostaa auttaja-T-solujen määrää. Valkosipuli on yleensä myös huomattavan tehokas hoidettaessa ylempien hengityselimien infektioita koska siinä on immuunijärjestelmää tehostavia ainesosia ja se poistaa limaa keuhkoista. Se on myös tehokas streptokokkia ja stafylokokkia vastaan.
Kaikki mitä sanotaan valkosipulista koskee myös sipulia. Sipulit ja valkosipulit omaavat monta samantapaista aineosaa jotka ovat varsin tehokkaita virusten ja bakteerien torjujia.

Immuunimodulaattorit

Immuunimodulaattorit ovat nutraseutikaaleja eli ravinnon/uutteiden ja lääkkeiden yhdistelmähoitoja. Immuunimodulaattorit rauhoittavat tai tehostavat immuunijärjestelmää tarpeen mukaan. Tunnetuimpia immuunimodulattoreita ovat L-karnosiini, CMO (cetyl myristoleate) ja ternimaito. Ne auttavat immuunijärjestelmää vastaamaan tehokkaammin ja estävät sitä ylireagoimasta (kuten autoimmuunisairauksissa).

Yleiset suositukset

Mitä voi sitten tehdä ihan käytännön tasolla jos haluaa tehostaa immuunijärjestelmänsä toimintaa? Monet luulevat että immuunipuolustus on vain yksittäinen, erillisenä toimiva kehon osa. Tämä on kuitenkin täysin väärä olettamus. Kehomme on järjestelmä joka koostuu monesta toiseensa vaikuttavasta elinryhmästä ja on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä varten Jon Barron käy pikaisesti läpi mitä voidaan yleisesti tehdä immuunijärjestelmän parantamiseksi.

• Miten hyvin luulet immuunijärjestelmäsi toimivan (jopa niiden kaikkien lisäravinteiden kanssa mitä syöt) jos suolistosi on täynnä vanhaa jäteainetta? Suuri osa järjestelmästä joutuu työskentelemään jatkuvasti suolistossa lymyäviä bakteereja vastaan jotta keho ei myrkyttäisi itseään. Puhdistamalla suolistosi vapautat immuunijärjestelmäsi resurssit puolustamaan kehoa.

• Hyvien bakteerien saanti suolistoon on erittäin tärkeää. Hyvällä probioottituotteella voit parantaa immuunipuolustustasi huomattavasti.

• Ruuansulatusentsyymien syöminen voi vähentää huomattavasti CIC-aineiden (kiertävien immuunikompleksien) esiintyvyyttä ja ottaa siten suuren osan immuunipuolustuksen kuormituksesta pois. Näin myös vähennät autoimmuunisairauksien mahdollisuutta.

• Oikeanlainen ruokavalio ja ravinto auttavat immuunijärjestelmääsi. Joka ikinen immuunisolu kehossasi on rakennettu siitä ruuasta mitä syöt. Köyhä ruokavalio tuottaa heikkoja immuunisoluja. Hyvä multivitamiinituote voi myös auttaa kehon immuunisolujen tuotannossa.

• Antioksidanttien täyden määrän saaminen on myös hyvin tärkeää. Esimerkiksi voidaan tuoda vaikka kurkuma: se voi nostaa valkosolujesi määrää jopa 50%:llä 12 päivässä.

• Edes pisteen kymmenyksen heitto veren ja kudoksen pH-arvossa vaikuttaa sekä pääasiallisen immuunijärjestelmän että täydentävän immuunijärjestelmän toimintaan dramaattisesti. Alhainen pH-arvo ja sairaudet, kuten syöpä, menevät käsikkäin.

• Maksanpuhdistus lisää tehokkaasti immuunisolujen tuotantoa ja poistaa bakteereja verestä. Luonnonmukainen verenpuhdistuskuuri ja kehon pH-arvojen tasapainottaminen on myös tärkeää.

• Hyvälaatuisten yrttien ja immuunimodulaattorien päivittäinen käyttö auttaa immuunijärjestelmääsi toimimaan tehokkaasti.

• Pidä huolta että sinulla on tarpeen tullen mahdollisimman monta patogeenien tuhoajaa saatavilla kun ensimmäiset oireet sairaudesta ilmaantuvat. Sairauden ehkäiseminen on huomattavasti helpompaa alkuvaiheilla kuin taudin pitkittyessä.

• Pidä mielessä että patogeenien pääasiallinen kanava päästä kehoon on silmien, nenän ja suun kosketus käsiesi kanssa. Käsiisi voi tarttua mikro-organismeja kätellessäsi ihmisiä ja kosketellessasi esineitä. Käsien säännöllinen pesu saippualla päivän mittaan lievittää stressiä immuunijärjestelmältäsi huomattavasti. Jätä kuitenkin antibakteeriset geelit rauhaan, ne vain avittavat nk. superbakteerien ja -virusten syntyä.

• Liikunta on yksi tärkeimpiä tapoja pitää immuunijärjestelmä toimivana. Kannattaa kuitenkin muistaa että liiallinen liikunta voi olla myös haitallista. Korkealla intensiteetillä jatkuvasti treenaavat ihmiset kärsivät alentuneesta immuunipuolustuksesta ja joutuvat usein syömään suuren määrän antibiootteja halutessaan pitää sairaudet loitolla.

Lintuinfluenssa ja vastaavat aikamme vitsaukset

Barron käy kirjassaan vielä läpi lyhyesti aikakautemme pahimpia vitsauksia. Hän kertoo kirjoittaneensa elokussa 2005 uutiskirjeessään että juuri ilmoille tullut lintuinflunessa ei näytä minkäänlaisia vaarallisen pandemian merkkejä mutta media tulisi tekemään siitä sellaisen. Niin kävikin. Hän kertoo myös sanoneensa että uuden vaarallisen pandemian tuloon ei ollut sen suurempaa riskiä parin seuraavan vuoden sisällä kuin edellisen 90 vuoden sisällä – jolloin meillä oli edellinen vaarallinen pandemia. Kirjoituksesta on nyt 4 vuotta ja mitään ei ole tapahtunut. (Toim. huom. Eikä sikainfluenssaa voi laskea sellaiseksi – sitä tuskin voi verrata mihinkään espanjantautiin.)

Barron kuitenkin toteaa, että tappava pandemia on tullakseen joku päivä. Kun se päivä koittaa, hän suosittelee harkitsemaan paria asiaa. Ensimmäiseksi hän mainitsee ettei kannata luottaa mahdollisuuteen saada käsiinsä tehokasta rokotetta lintuinfluenssaa vastaan. Mikään tähänastisista rokotteista ei ole ollut toimiva tämänhetkiseen lintuinfluenssahaaraan ja  tulevaisuuden lintuinfluenssa tulee todennäköisesti olemaan paljon pidemmälle muuntautunut. Vaikka haara tulee olemaan lähellä tämän hetkistä, rokotushistoria tuo aika selvästi ilmi että “lähellä” ei riitä. Toisena asiana Barron mainitsee että luottaminen virusvastalääkkeisiin kuten Tamiflu ja Relenza on myös yhtä tyhjän kanssa sillä kumpikaan niistä ei ole toiminut edes lintuinfluenssan tämänhetkiseen kantaan. Jopa tavalliset flunssakannat ovat alkaneet mukautua näihin lääkkeisiin ja kuukausien saatossa ne tulevat yhä tehottomammiksi.

Tämä jättää vaihtoehdoksi sen mihin suurin osa vaihtoehtolääketieteen ammattilaisista uskovat: Rakenna immuunipuolustuksesi niin hyväksi että se pystyy taistelemaan lintuinfluenssaa vastaan. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että lintuinfluenssan kaliiperia olevien tautien kanssa tämä ei yksinomaan riitä, vaan immuunipuolustusta täytyy lisäksi tukea patogeenien tuhoajilla. Lintuinfluenssa tulee nimittäin todennäköisimmin tappamaan epäsuorasti immuunijärjestelmän aiheuttamalla sytokiinimyrskyllä – toisin sanoen immuunijärjestelmä ylireagoi influenssahyökkäykseen, joskus tappavin seurauksin. Patogeenien tuhoajat vähentävät tehokkaasti kehon virusmäärää, joka pienentää huomattavasti sytokiinimyrskyn todennäköisyyttä. Varautumalla pandemiaan oikein pystyt muuttamaan lintuinfluenssan tavalliseksi flunssaksi jonka hyvä immuunijärjestelmä voi torjua normaalisti.

Barron tarkentaa kirjassaan vielä hoitokeinoja MRSA:ta eli stafylokokkia ja XDR-TB:tä eli supertuberkuloosia vastaan. Hän uskoo että nämä kolme sairautta ovat tällä hetkellä pahimpia mahdollisia vaarallisen pandemian aiheuttajia. Tärkeimmiksi strategioiksi hän suosittelee suoraan tehokkaiden patogeenituhoajien ja immuuniteettikohottajien käyttöä ja niiden varastoimista mahdollisia kriisitilanteita varten.

AIDSista ja HIVstä parantuminen ilman lääkkeitä?

House of Numbers - dokumentti AIDSista ja HIVstä

Tuli ihan mielenkiinnosta luettua vähän noita House of Numbers -dokumentin palautetta, siinä samassa edelleen äimisteli miten älyttömän monta “Best Document” palkintoa koko pätkä kerää lukuisilta filmifestareilta ympäri maailmaa. Sivustoa tutkittaessa tuli vastaan yksi varsin koskettava, entisen HIV-potilaan kertomus. Vähän vaikea ottaa kantaa itse dokumentin sisältöön, varsinkaan kun en ole vielä sitä edes nähnyt, mutta mielestäni kyseinen palaute oli erittäin aito joten päätin suomentaa sen. Siitä tuli mieleen omat terveystaisteluni kilpirauhasasioiden kanssa ja tuntemukset siitä kuinka ensimmäistä kertaa tajusin, että silläkin sairaudella on kaksi puolta. Kaikki ei ollutkaan vain “helposti yhdellä pillerillä päivässä”-hoidettavissa ja omille harteille lysähti iso vastuu omasta terveydestään.Vaikka alkuhavahtuminen itselleni olikin aika kivulias ja yksinäinen projekti on sen kanssa kasvaminen jälkeenpäin tuonut elämääni aivan järjettömän määrän onnea, iloa ja vahvuutta. Oppi uskallusta luottaa omaan kykyynsä parantua ja hoitaa mitä ja mistä vain. Enää suureltakaan auktoriteetilta tulleet ohjeet eivät mene sydämeen asti pureskelematta ja elämään on tullut mukaan terve annos omatoimisuutta. Ei niin helposti heittäydy uhriksi ja se on myös vaikuttanut muihinkin osiin elämässäni. Ajattelu kääntyi “En osaa, en uskalla, olen pieni ja mitätön, tietoa on niin paljon, en ymmärrä, ehkä huomenna”-akselilta “Onpas mielenkiintoista, tämähän on hauskaa, katsotaan mitä täältä löytyy, ei se mitään vaikka vähän kirvelee, osaan aika hyvin ja voin vaikuttaa!”- akselille.

Omat opiskelut ovat suuremmassa määrin alkaneet johtaa siihen tulokseen, että moniin sairauksiin pystyy vaikuttamaan itsekin hyvin dramaattisesti luonnonantimilla sekä ruokavaliolla ja yleinen “tämä on parantumaton”-keskustelu lääkärien puolelta menee ensin rankan mietintä ja tutkimusprosessin läpi. Näitä ajatuksia on syntynyt sekä kilpirauhas-, syöpä-, MS-, reuma-, näkö-, sokeri-, kuulo-, suolisto, tulehdus-, autoimmuuni- ja mielensairauksien kannalta. Ja nyt kenties myös AIDSin ja HIV:n. En tiedä vielä, ei ole mitenkään itselleni ajankohtainen sairaus, ja en ole sitä niin paljon vielä tutkinut, vaikka siitä mahdollinen parantuminen onkin kaikille maailman ihmisille aina ajankohtainen aihe. Olin ainakin yllättynyt siitä että, vaikka monelle tällainen ristiriita HIV:n ja AIDSin suhteen on uusi tieto, niin otin sen itse aika uteliaasti ja rauhallisesti vastaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun aroista asioista löytyy toinen, myös hyvin uskottava puoli joka kyseenalaistaa monia ennestään itsestään selviä asioita. On kuitenkin jokaisen oma tehtävä tutkiskella annettuja argumentteja itse ja päättää sydämessään mihin uskoo.

Kun parantumattomista sairauksista puhuukin yhtäkkiä uudessa valossa alkaa siitä aikamoinen hälinä. Ihmisten maailmankäsitys voi muuttua kivuliaalla ja dramaattisella tavalla joka voi saada vahvojakin negatiivisia tai positiivisia reaktioita aikaiseksi. Tämän on myös saanut tuta juurikin House of Numbers-dokumentin tekijät. Ne filmifestarit jotka ovat dokumentin suostuneet näyttämään ovat saaneet satelemalla uhkauksia, kritiikkiä ja jopa oikeushaasteita puoleensa – suurimmaksi osaksi ihmisiltä jotka eivät ole vielä nähneet dokumenttia. Yleinen käsitys kuitenkin on, että sen on tarkoitus herättää keskustelua. Dokumentin nähtyään monet ihmiset sekä kriitikot kommentoivat, että se ei itsessään anna mitään vastauksia – lähinnä vain herättää lisää kysymyksiä. Yleinen palaute lehdistöltä onkin ollut mielenkiintoista luettavaa. Vaikka mielipiteet heittelevät, on yksi yhteinen linja selvä: Koko teos on tehty journalistisella ammattitaidolla ja esittää vakavamielisesti molempien osapuolien mielipiteet ilman draamaa.

Takaisin suomennokseni pariin. Alkuperäisen palautteen voit lukea täältä. Rohkaisevia lukuhetkiä!

---

Hei Brent,

 

Haluan kiittää sydämeni pohjasta uskomattomasta dokumentistasi. Toivon että jokainen ihminen, jokaisessa maassa näkisivät sen. Alle olen kirjoittanut oman henkilökohtaisen matkani HIV / AIDS painajaisen läpi.

Nimeni on Karri ja sain HIV diagnoosini 29-vuotiaana kesäkuussa 1996 vähän toisen lapseni syntymän jälkeen. Minulla oli historiassani kaksi vaikeaa raskautta ja lukuisia leikkauksia ensimmäisen lapseni jälkeen, joka johtui huonosti menneestä synnytyksestä. Toinen lapseni tuli maailmaan keisarinleikkauksella Maaliskuussa 1995.  Leikkauksen jälkeen vietin sairaalassa pari päivää jonka jälkeen pääsin kotiin. Kuitenkin 48h tunnin päästä jouduin palaamaan sillä olin saanut koko kehooni levinneen tulehduksen joka johtui keisarinleikkauksestani. Vietin sairaalassa lähes kuukauden pumpattuna täyteen antibiootteja ja morfiinia. Ensimmäinen viikko tuosta kuukaudesta olin tehohoidossa. Samalla aviomieheni Joe oli kotona koittaen pitää huolta juuri syntyneestä lapsestamme ja hänen 2,5-vuotiaasta sisaruksestaan.

Lääkäreiden piti avata keisarinleikkaushaavani uudelleen ja antaa sen parantua sisältä ulospäin. Akuutimman ollessa ohi minut lähetettiin kotiin ja mukaani annettiin haavanhoitoon tarkoitettu kotipakkaus jolla hoidin leikkaushaavaani kaksi kuukautta. Tämän kaiken jälkeen en oikein ikinä tuntenut oloani omaksi terveeksi itsekseni. Minun oli vaikea listata kaikkia oireitani koska ne olivat niin epämääräisiä. Olin aina väsynyt ja uupunut. Tuntui, että en oikein “jaksanut elää päiviäni”. Siinä vaiheessa aloin ravaamaan lääkäreissä joka oli alkuperäinen virheeni. Eräs lääkäri sanoi minulle, että olin vain liian kiireinen ja minun pitäisi ottaa hiukan lomaa. Toinen lääkäri sanoi, että olin masentunut ja määräsi minulle mielialalääkkeitä (Prozacia). Minulle tehtiin kaikki testit mitä voin kuvitella: Lupus, reuma, rocky mountain spotted fever jne. Tapasin seitsemän eri lääkäriä yhden vuoden sisällä. Perheeni alkoi vähitellen epäilemään mielenterveyteni puolesta.

Kesäkuussa 1996 lääkäri nro. 7 teki lisää testejä. Hän epäili, että maksassani saattaisi olla jotain vikaa. Mahdollisesti syöpä. Ennen testejä hän kuitenkin kysyi minulta onko minulta ikinä otettu HIV-testiä. Vastasin kieltävästi ja kysyin heti perään että luuliko hän tämän kaiken johtuvan siitä. “En, valkoiset keskiluokkaiset naiset eivät saa AIDSia” lääkäri vastasi. Pari päivää myöhemmin sain kiireellisen puhelinsoiton jossa minua kehotettiin palaamaan lääkärini luokse mahdollisimman pian. Soitin miehelleni töihin ja hän tuli kotiin välittömästi. Lähdimme yhdessä kohti lääkäriasemaa. Kun saavuimme perille kaikki hoitajat tuijottivat meitä. He ohjasivat meidät huoneeseen johon nuori lääkäri tuli hetken päästä pudistellen päätään ja kertoen meille hiljaisella äänellä, että HIV-testini tuli takaisin positiivisena. Lääkäri vain seisoi vieressämme ja tuijotti meitä. Hän katsoi kun itkimme. Muistan kuinka huone tuntui pyörivän, aika hidastui ja nopeutui yhtä aikaa. Muista mieheni huutavan ja äänet kuulostivat hyvin kaukaisilta. Lopulta lääkäri kehotti meitä nousemaan, ohjasi meidät ovelle ja suosittelisi että varaisimme ajan HIV-potilaisiin erikoistuneelle lääkärille.

Mieheni ja molemmat lapseni testattiin samalla viikolla. Lapseni olivat sillon 1- ja 3,5-vuotiaita. Koko perheeni HIV-tulokset olivat negatiiviset. Siihen mennessä olimme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta ja olimme harrastaneet suojaamatonta seksiä. Silloin mieleeni ei ikinä tullut kyseenalaistaa sitä, miksi mieheni ei ollut ikinä saanut tartuntaa minulta näiden seitsemän vuoden aikana. Lääkärit sanoivat meille vain että “olimme onnekkaita”. Oma taustani on hyvin lääketieteellinen joten olin täysin aivopesty uskomaan, että lääketieteellinen laitos oli aina oikeassa enkä ikinä kyseenalaistanut mitään heidän sanomaansa.

Ensimmäisellä kerralla uuden HIV-potilaisiin erikoistuneen lääkärini luona hän teetti minulle peruslaboratiotestit. T-solujen määrä oli 29 ja virusmääräni oli 58 000. Hän kehotti minua kirjoittamaan testamenttini ja hyvästelemään lähimmäiseni sillä olisin onnekas jos eläisin vielä 6kk päästä. Lääkärini totesi, että olisin todennäköisesti ollut viruksen kantaja jo pidemmän aikaa sillä tulokseni olivat niin huonot. Pikaisesti tämän jälkeen diagnoosini muutettiin AIDSiksi. Tässä vaiheessa minun kuitenkin pitää tuoda ilmi että minulla ei ollut ikinä todettu mitään AIDSiin johtavaa tautia tai sairautta. Ei edes silloin kun minulla diagnosoitiin lopulta AIDS. Nähtävästi AIDS-diagnoosini siis perustui täysin T-solumäärääni.

En ollut ikinä kuulunut riskiryhmään. Minulla oli ollut hyvin vähän poikaystäviä/seksikumppaneita ennen kuin tapasin aviomieheni. Ketään näistä existäni ei tietojeni mukaan ollut HIV-positiivisia ja en käyttänyt huumeita. Minulla oli ollut yksi neulalle altistuminen 80-luvulla tehdessäni töitä ambulanssissa. Sen jälkeen tein töitä leikkaussalissa parisen vuotta kunnes tulin raskaaksi toiselle lapselleni ja lopetin töiden tekemisen kotini ulkopuolella. Minulla ei ikinä ole ollut mitään muita altistumia virukselle joten ajattelin että tartuntani oli pakostakin tullut 80-luvun loppu puolella.

Kesäkuun 17. 1996, jolloin sain diagnoosini, lääkärini aloitti nopeasti AZT, 3TC, Crixivian ja Bactrim kuurit. Otin niitä tunnollisesti ja en melkein ikinä jättänyt väliin annoksiani. Otin Bactrimia 2 vuotta ennen kuin se lopetettiin. Söin kolmea eri lääkitystä viisi tai kuusi vuotta ilman minkäänlaisia muutoksia. Ajattelin, että ne varmaan toimivat todella hyvin koska olin edelleen elossa! Lääkärini vihdoin lopetti Crixivanin epäillessään että maksani ei kestänyt sitä. Hän vaihtoi sen Sutiviaan jota otin AZT ja 3TC kanssa huhtikuuhun 2007  asti.

Kaiken tämän keskellä aviomieheni oli hyvin rakastava ja tukeva. Hän teki kaikkensa pitääkseen huolta lapsistamme ja minusta. Kuitenkin päiviämme varjosti kuolemantuomio 11 vuoden ajan. Milloin tulisin sairaaksi ja kuolisin? Minkälaista se olisi? Outoa kuitenkin oli, että en ikinä sairastunut mihinkään vaaralliseen ja en ikinä saanut mitään pahempia virustartuntoja vaikka T-solumääräni oli hyvin alhainen. Minulle oltiin sanottu, että T-solujen määrän ollessa alle 50 minulla ei käytännössä ollut ollenkaan immuunipuolustusta.

Sivuoireisiini kuului satunnaista pahoinvointia ja oksentelua, hiustenlähtöä, unettomuutta, jalkakramppeja, kalpeutta/anemiaa ja väsymystä. Minulle ei missään vaiheessa käynyt mielessä että nämä oireet voisi johtua lääkkeistä. Lääkärini sanoi aina että ongelmat johtuivat siitä että sairastin pahentuvaa AIDSia. Tiesin parista muusta “HIV positiivisesta” joiden tilanne oli paljon pahempi. Nämä ihmiset olivat rullatuoleissa, tulossa sokeaksi ja tarvitsivat lisähappea. Joten mielestäni voin “todella hyvin” verrattuna siihen että “minulla oli AIDS” ja olin tästä hyvin kiitollinen.

Kuitenkin pahin mitä diagnoosini teki perheellemme oli jatkuva pelko ja kauhu. Lopetimme seksin kokonaan mieheni kanssa. Emme harrastaneet seksiä moneen vuoteen sillä emme halunneet riskeerata viruksen tarttumista. Tällä kaikella oli erittäin iso vaikutus nuoren perhe-elämämme suhteen ja se lopulta muutti avioliittomme sanoinkuvaamattoman vaikeaksi.

Huhtikuuhun 2007. Eräänä iltana Joe selaili Internetiä etsien hauskaa videota josta hänen ystävänsä oli kertonut hänelle. Yhtäkkiä, täysin nurkan takaa, pompahtaa esiin Robin Scovillin video “The Other Side of AIDS” (AIDSin toinen puoli). Oudointa tapahtumassa oli, että mitkään näistä sanoista ei ollut hänen alkuperäisessä haussaan. Hän avaa videon ja katsoo sen järkyttyneenä ja lumoutuneena yhdeltä istumalta. Hän kertoi videosta minulle seuraavana päivänä ja rohkaisi minua katsomaan sen myös. Olimme molemmat pyörtyä! Meille ei ollut KOSKAAN kerrottu että HIV:ssä OLI edes toista puolta. Meille ei oltu MISSÄÄN VAIHEESSA kerrottu, että koko sairaudesta löytyi ristiriitaista tietoa. Tämän jälkeen katsoimme Steve Allenin “HIV = AIDS: Totuus vai Huijaus” videon joka oli lopullinen niitti sille että aloimme toden teolla etsimään tietoa.

Tuntuu siltä, että minkä tahansa muun diagnoosin kanssa jonka perinteinen lääketiede antaa, kerrotaan sen mukana myös muita hoitovaihtoehdoista. Ne ovat kaikki sinun valittavissa. Sinua yleensä jopa rohkaistaan kysymään toinen mielipide. Mutta HIV / AIDSin suhteen sinulle ei IKINÄ kerrota, että siitä löytyy ristiriitaista tutkimustietoa. Meidät ohjataan kuin lampaat teurastamolle. Ja me menemme sinne hiljaisina ja auliisti – emme ikinä kyseenalaista tai vaadi todistusaineistoa.

Siitä päivästä lähtien vietin jokaisen valveilla olevan hetkeni Internetissä siirtyen linkistä toiseen. Sivustosta sivustoon. Toiseen kirjaan ensimmäisen jälkeen. Kriitikosta toiseen. Miten en tiennyt tästä!? Tunsin oloni niin huijatuksi. Niin petetyksi. Minulta oltiin varastettu elämäni parhaimmat vuodet. Tuntui kuin kaikki olisi ollut yhtä suurta ja kauheaa painajaista. Minulta oltiin kielletty mahdollisuus tehdä valintani perustuen olemassa oleviin faktoihin.

Muutaman pitkän viikon jälkeen jotka kulutin opiskellen, lukien, tutkien, katsoen videoita, lukien kirjoja ja tehden kaiken voitavani päätin lopettaa kaikki AIDS ja HIV lääkkeeni kerralla.

Kuva Karrista pari viikkoa lääkkeiden lopetuksen jälkeen jolloin hänen kehonsa kävi läpi rankkaa puhdistumista

Ensimmäinen viikko meni hyvin, oloni oli täysin normaali. Tein monenlaista puhdistautumista kuten detox-ohjelmia, mehupaastoamista, erilaisia yrttiteitä ja suolentyhjennyksiä. Sen jälkeen asiat alkoivat menemään erittäin pahasti alamäkeä ja seuraavat kolme kuukautta olivat erittäin rankkoja. Kehoni tuntui sammuvan totaalisesti. Olen 173cm pitkä ja painoni laski 51kg. Näytin siltä että kuolisin. En kuitenkaan kertaakaan harkinnut lääkkeitteni aloittamista uudelleen sillä tiesin mihin uskoin ja miksi uskoin niin. Elämä oli kuitenkin hankalaa. Niinä päivinä luulin, että huono vointini johtui puhdistautumisen ja lääkevieroitusoireiden yhteisvaikutuksesta. Myrkylliset AIDS lääkkeiden on pakko olla hyvin rankkoja keholle, varsinkin jos sitä tekee 11-vuotta putkeen… jos joku AIDS-potilas selviää niillä niin kauan.

Jälkeenpäin sain tietää että lääkkeiden lopettaminen ei olisi pitänyt olla niin vaikeaa, sillä lääkkeiden ympärillä pyörii paljon ristiriitaa siitä mitä ne oikeasti sisältävät:

http://exlibhollywood.blogspot.com/search?q=sustiva+mystery+solved

Neljä kuukautta lääkkeiden lopettamisen jälkeen menin käymään lääkärilläni viimeisen kerran. Olin päättänyt, että selitän kohteliaasti hänelle mitä olin tehnyt ja että olin päättänyt olla näkemättä häntä enää. Olin ottanut viimeiset laboratoriokokeeni viikkoa ennen sitä.

Kun vihdoinkin pääsin paikan päälle tuntui siltä kuin maailma olisi räjähtänyt. Hän sanoi minulle että “Olet tehnyt erittäin tyhmästi ja TULET KUOLEMAAN, HYVIN PIAN!” Vastasin hänelle vain yksinomaan “Sepä hassua, oloni on mitä mahtavin.”

Siinä vaiheessa CD4-arvoni oli 96 ja virusmääräni 135 000. Olin kuitenkin tehnyt tutkimukseni tarkasti ja tiesin testien epätarkkuuden. Ne eivät merkinneet minulle enää mitään. Sen lisäksi, olin hyvin väsynyt kuulemaan, että olisin kuollut kohta. T-solumääräni ei muutenkaan ollut ikinä kauhean korkea ja viimeisen 11 vuoden ajan ne heiluivat 200-300 välillä ja virusmääräni oli ollut “mittaamattomissa” koko tämän ajan.

Uskon että ihmisen täytyy olla hyvin vahva jaksaakseen tällaisessa tilanteessa. Itsekin epäröin välillä. Kuitenkin jotkut asiat Michael Ellnerin videossa toistuivat päässäni ja antoivat minulle rohkeutta. Kävin niitä mielessäni läpi uudelleen ja uudelleen ja muistutin itselleni kuinka tärkeää on, että pysyn valitsemallani tiellä. Se pelasti henkeni. En olisi ikinä jaksanut ilman jatkuvaa tukea mieheltäni. Vertaistuki joka seisoo rinnallasi vaikka tapahtuisi mitä, on yksi tärkeimmistä asioista kun taistelet hengestäsi vaarallista valhetta vastaan.

Kuitenkin, lääkärini oli erittäin töykeä ja vihainen ja näytti olevan erittäin loukkaantunut että kehtasin kyseenalaista häntä ja AIDSia sairautena. Sairauteni aikana minulla oli hyvä suhde myös farmaseuttini kanssa joka kuitenkin päättyi huonosti hänen kuultuaan että lopetin lääkitykseni. Miksi ihmiset jotka vihastuivat minulle kaikkein eniten olivat juuri niitä ihmisiä jotka saivat rahaa hoidostani? AID$? On myös hyvin outoa että parannuttuasi mistä tahansa muusta sairaudesta (varsinkin syövästä) sinua onnitellaan ja ihaillaan! Se on ihme! Olet sankari ja selviytyjä! Vain HIV:n kohdalla he sanovat että elät kiellossa. He ovat vihaisia että selviydyit. Että tulit voittajana kotiin. Että olet elossa…ja voit hyvin.

Olet nyt ollut lääkevapaa Huhtikuusta 2007 asti ja voin täydellisesti! En usko että olisin selvinnyt kauan lääkitykselläni. Viimeisinä lääkitysvuosinani aloin näyttämään oireita kuihtumisesta. Käsistäni ja jaloistani oli tullut tikut ja takapuoleni oli täysin kadonnut. En edes tajunnut tätä kunnes vähän aikaa sitten katsoin kuvia itsestäni jotka olivat otettu noilta ajoilta. Minulla ei ole enää mitään sivuoireita ja kaikki oireeni ovat poissa.

Karri Kesällä 2009

Olen lähestulkoon täysin kääntynyt pois perinteisen lääketieteen puolelta ja tehnyt tämän hyvin katkerin tuntein. Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että he ovat turhia noin 95% ajasta. Sanottakoon kuitenkin, että löysin itselleni aivan mahtavan lääkärin joka ymmärtää kuinka tärkeä on ajatella “laatikon ulkopuolelta.

Olen saavuttanut paremman terveyden ja parantumisen vain käyttämällä luonnollisia lisäravinteita ja luonnollista ruokaa. Liikun joka päivä. Syön noin 75% raakaruokaa ja olen vegaani. Uskon vahvasti, että nämä ovat auttaneet parantumaan minua lähes täydellisestä myrkytystilasta.

Rukoilen joka päivä, että mahdollisimman monet löytävät tarinani ja että se olisi siunaus ja rohkaisu niille jotka ovat myös tulleet tämän “vuosisadan huijauksen” kohteeksi. Olen hyvin pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään tästä eniten. Rakkaimpien ja lapsien menetys…

Olen sydämeni pohjasta kiitollinen niille jotka ovat uskaltaneet käydä tämän läpi ennen minua ja jotka ovat siten johdattaneet, rohkaisseet ja uskoneet minuun, minun omalla matkallani.

Olen ikuisesti kiitollinen niille kaikille rohkeille yksilöille jotka ovat uskaltaneet uhrata elämänsä ja uransa että minä saisin elää. Niille jotka uskaltaneet kyseenalaistaa tätä teoriaa “sairaudesta”.

En tiedä kuinka paljon pitkäaikaistuhoa lääkkeiden syöminen on tehnyt keholleni. En suostu märehtimään sen ympärillä, mutta teen kaikkeni että pidän parasta mahdollista huolta itsestäni: fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.

En ota mitään itsestään selvänä ja yritän elää mahdollisimman stressivapaata elämää.

En suostu hiljenemään tästä asiasta.

Millä kaikilla tavoilla tämä kaikki on vaikuttanut minuun? Shokki, suru, epätoivo, epäilys, viha, sinnikkyys ja voitto!

Olen selviytyjä!

Aion jatkaa tarinani kertomista, enkä suostu ikinä olemaan siitä hiljaa.

-Karri Stokely

Yhteisön lapsi: Koko elämä kommuuneissa

Kuulun niihin pieniin tilastotieteellisiin ihmeisiin jotka ovat asuneet koko elämänsä erilaisissa yhteisöissä ja kommuuneissa. Kyllä, luit oikein, koko elämäni. Kasvoin isäni johtamassa majatalossa ja ympärilläni on aina pyörinyt monenlaisia ihmisiä erilaisista elämänpoluista. Kotini jaettiin aina noin 10-60 muun ihmisen kanssa vuodenajoista ja viikonlopuista riippuen. Olen siis sanalla sanoen juurikin yhteisöllisyyden kasvattama lapsi. 16-vuotiaana matkani alkaessa kotoa kohti Helsinkiä on asumismuotoihin kuulunut eri kokoisia ja muotoisia, muiden johtamia yhteisöjä kunnes 21-vuotiaana päätin, että perustan oman ison kommuunin Helsingin keskustaan. Kommuunissa oli vakioasujia 6-7 riippuen siitä, halusiko joku asua pienimmässä huoneessa ilman ikkunaa, vai annettiinko se vain studiokäyttöön. Näiden 7 ihmisen lisäksi jokapäiväiseen elämäämme kuuluivat asukkien tyttö- ja poikaystävät, säädöt, joskus koirakin ja erinäiset ystävät. Elämää riitti.

Suurkommuunista tulikin sitten tähänastisen elämäni paras koti (ellei isän kotia lasketa;), jossa viihdyin melkein 6 vuotta päävuokralaisena ja kattomme alla eli eri ikäisiä, kokoisia ja luonteisia kulkijoita erilaisista kansalaisuuksista. Kun elämääni tuli suurempia muutoksia ja vihdoinkin menojalka alkoi vipattamaan jätin kommuunin johtamisen veljelleni ja laitoin uuden kommuunin J:n kanssa pystyyn toiseen osaan Helsingin keskustaa. Tällä kertaa kuitenkin kyseessä oli pienempi, vain neljän hengen kokonaisuus hiukan modernimmassa asunnossa. Tarkoitus oli ensin löytää koti Lauttasaaresta jossa olisin ollut edes vähän lähempänä luontoa ja pois ihan ydinkeskustan alueelta, mutta jostain syystä elämä päätti että paikkani olisi vielä keskustassa. Hyvä sinänsä niin, koska asun optimaalisella paikalla jonka läheisyydessä on Helsingin neljä mahtavinta kauppaa: Ruohonjuuri, Kampin K-Supermarket, Punnitse & Säästä sekä Maatilatori Eat & Joy.

Toki olen koko elämäni, varsinkin suurkommuuniakoinani, saanut ihmetystä siitä miten ihmeessä jaksan ja pystyn jakamaan monelle niin neuroottisuuteen asti tärkeää elintilaa muiden sotkijoiden kanssa – jopa sellaisten joiden kanssa ei aina mennyt oikein mielipiteet yhteen. Luulisi, että kun koko elämänsä on saanut käydä läpi erinäisissä yhteisöissä olleita konflikteja ja hassuja tilanteita, olisin jo kyllästynyt siihen. Eikö minulle muka riittänyt se että sain asua nuoruuteni yhteisöllisesti perheessä? Kaikkihan sen tietävät että kodista poistuminen ja maailmaan astuminen yksin on tärkeä riitti aikusuuteen ja itsenäiseen elämään. Itse en nähtävästi tiennyt. Koen että ilman niinkin tiiviin yhteisöllisyyden kuten kommuunin osuutta elämässäni minusta olisi tullut hyvin paljon kovempi ja joustamattomampi – tai niinkuin ystäväni sanovat: “anaali”. Koen hyvin vahvasti yhteisöasumisen olevan yhteiskunnassamme sukupuuttoon kuoleva ilmiö jota kannattaisi rohkeasti haalia ja ylläpitää. Kommuuniasuminen antaa mahdollisuuden haastaa laajentamaan käsitystä jakamisen ja antamisen tärkeydestä.

Osallistuin pari kuukautta sitten keskusteluun eräällä foorumilla kommuuniasumisen ja yksilöasumisen eroista. Foorumin keskustelu alkoi erään tytön purkauksesta valittaa miksi Helsingin keskustan yksiön vuokrahinnat ovat sairaalloisen paljon kalliimpia kuin esimerkiksi kolmioiden ja neliöiden. Purkaustaan argumentoiden hänellä pitäisi mielestään yksilönä olla oikeus asua Helsingin keskustassa samaan hintaan kuin perheidenkin. Melkein kuin ihmisiä jotka haluavat olla yksin syrjittäisiin. Mietin että näinkö pitkälle ollaan menty itsemme eristämisessä ja omien rajojemme ja tilamme suojelemisessa? Eihän siitä Suomen historiassakaan ole pitkä aika kun yksiöasuminen oli aika kaukainen idea tutun ja turvallisen yhteisöajattelun ulkopuolella. Perhe, suku, kylä ja heimo – ne ovat värittäneet koko maailmanlaajuista historiaamme. Lapset leikkivät kylällä kuin koko kylä olisi ollut yksi iso koti ja naapuritalon lapsia pystyttiin hakemaan heidän kodista asti ilman etukäteen tehtyjä puhelinsoittoja vanhempien luvalle. Jääkaappikin jaettiin lasten kesken. Jos sattui kylässä olessaan tulla nälkä niin eiköhän se “mutsi sponssannut”.

Tätä mentaliteettia olen halunnut pitää yllä omissa kommuunikäytännöissä. Olen esimerkiksi ollut enemmän kuin kerran ylpeä siitä miten hyvän paikan olemme saanut luotua niille yhteisömme nuorimmille jäsenille jotka ovat ensikertaa muuttaneet Helsinkiin ja päätyneet jostain oikusta kommuuniimme. He ovat saaneet turvallisen ympäristön poissa kotoa, keskellä Helsingin keskustaa, josta tehdä tutkimusmatkoja ympäristöönsä ja lähteä rakentamaan omaa itsenäistä elämää. Yhteisöstämme oli hyvä ponnistaa ja sinne oli turvallista palata takaisin.

Nykyajan yhteisöllisyys on hyvin virasto- ja teknologialähteistä. Kontakti tuntemattomiin ihmisiin on tehty anonyymiksi ja bussissakin istutaan aina ensimmäiseksi niihin tuoleihin joissa ketään ei ole vieressä. Ja kun seuraavalla pysäkillä joku kömpiikin siihen ja koskettaa sinua tunnetaan olo kiusaantuneeksi – etkö nähnyt että tämä oli minun tilani, olin tässä ensin? Jos ei ole tottunut vieraiden ihmisten läsnäoloon, jota yhteisöeläminen väkisinkin tuo elämään, on taipuvaisempi olemaan välinpitämätön tai jopa vihamielinen näitä tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovat ihmisen olemassaololle ja toiminnalle välttämättömiä prosesseja ja rakenteita. Emile Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa ja on yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen pohjana. Perinteiset heimoarvot murtuvat helposti teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen alle joka suosii liikkuvuutta niin fyysisessä, henkisessä kuin sosiaalisessa mielessä. Arvotkin erilaistuvat ja yksilöityvät. Uskon kuitenkin, että mitä yksilöllisemmäksi tulemme, sitä tärkeämpää on pitää kiinni yhteisöllisyydestä. Ihminenhän hakeekin turvaa perheeltään sekä työ- ja asumisyhteisöstään kun kokee vieraantuneisuutta ja muuttuu pelkästään “liian suuren maailman yhdeksi pieneksi osaksi”.

Kommuuniasumisen ihmeellinen maailma. Jokainen tuo yhteisöön jotain. Hyvässä ja sotkussa.

Tottakai on selvää että kaikille ei kommuuniasuminen vain sovi. En ole sanomassa että kaikkien pitäisi irtisanoa vuokrasopimuksensa ja laittaa iso kommuuni pystyyn. Mutta mielestäni kommuuniasuminen on myös paljon parempaa kuin valtavirran käsityksistä olen nähnyt – kun teet sen oikein. Voisin suositella kommuuniasumisen kokeilua niille ihmisille jotka ovat valmiita haastamaan oman käsityksensä yksilöitymisestä. Voihan sitä toki etsiä yhteisöllisyyttä muistakin paikoista, mutta sanottakoon että kommuuniasumisen jälkeen erimielisyydet, joita pariskunnat käyvät läpi muuttaessaan ensimmäistä kertaa yhteen tuntuvat aika pieniltä verrattuna siihen, kuinka paljon luonnetta kasvattaa käydä se samanlainen kokemus 7 muun ihmisen kanssa samaan aikaan. Kommuuniasumisen jälkeen on oikeastaan helpottavaa tajuta että yhteisö jossa ei ole konflikteja on utopia johon ei enää pysty uskomaan. Ei tarvitse turhaan kurkotella kuita ja tuntea ahdistusta siitä että asiat eivät ikinä voi olla täydellisiä. Sitä antaa itselleenkin luvan olla silloin sopivasti keskeneräinen. Tajuaa että me kaikki vain teemme parhaamme ja meillä kaikilla on oma matka. Jokainen meistä kuitenkin tuo yhteisöönsä mukaan oman historiansa, kipunsa ja ilonsa aivan samalla tavalla kuin jokainen yhteisön jäsen oppii toisten kivuista ja iloista erilaisia tapoja haastaa omia uriinsauurtuneita käsityksiä. Esimerkiksi itselleni yhteisön keskellä eläminen on opettanut uskallusta nostaa kissa pöydälle ennen kuin on liian myöhäistä, joka oli todella iso kompastuskivi kommuunimme alkuhistoriassa sekä ymmärtämään että jonkun pitää olla johtaja – päävuokralainen.

Kommuunissa oppii että kaaos ja muutos ovat turvallinen osa elämää. Kontrolli on illuusio ja kommuuni jos joku paikka opettaa sen sinulle hyvin aikaisessa vaiheessa. Tulee sokeaksi pienelle epäjärjestykselle ja joskus jopa näkee sen vain kodikkaana. Keittiö, kommuunin sydän, on lähes aina sotkuinen. Hei, rapatessa roiskuu. Kasvattaa kummasti luonnetta hyväksyä se, että vessapaperirulla on aina väärin päin telineessä. Seksiäänet viereisestä huoneesta eivät enää järkytä vaan tuntuvat luonnolliselta osalta ihmiselämää. Satunnaiset yöhäiriköinnit muuttuvat koomiseksi parin viikon muisteloiden jälkeen. Aina on joku kotona jonka olkapäätä vasten itkeä kun tuli taas jätetyksi. Aina on joku kotona jonka vieressä nauraa kippurassa kun kilpaillaan siitä kenelle mahtuu eniten juustopalloja suuhun. Jos haluaa olla yksin raskaan työpäivän jälkeen, sulkee vain oven ja ennalta sovitut säännöt pitävät muut loitolla kunnes on taas valmis kohtaamaan kanssaihmiset. On yhteisiä krapulasunnuntaita jossa koko yhteisö kokkaa aamupalaa ja nakertaa edellisillan yöpizzan jämiä. Yhteisissä juhlissa seisotaan vastuullisena naapurien suhteen ja tutustuu uusiin ihmisiin turvallisesti – vieraat ovat aina jonkun tuttuja. Rakennetaan ja rempataan yhdessä. Joskus kestää päiviä kun et näe ketään ja joskus näet kaikkia liikaakin. Vessapaperia ei ikinä ole tarpeeksi ja joku syö luvatta toisen jäätelöä pakastimesta. Rikkinäinen pesukone vaihdetaan vasta sitten kun kollektiivinen haju on niin sietämätön että sitä ei voi enää viivästyttää mielenterveydellisistä syistä. Siivousvuoroja vaihdellaan ja siihen etsitään ikuisesti jonkinlaista “parasta taktiikkaa”. Aina on joku joka tekee enemmän kuin muut. Aina on myös joku joka ei tee mitään. Ajoittain tulee vastaan se maailmanlopun purkki jonka avaa vain löytääksen sen täynnä hometta joka on niin paksua, että olet varma sen kehittäneen tietoisuuden. Kummasti huomaa että tulee toimeen insinöörin, lukkosepän, taiteilijan, johtajan, opiskelijan, dj:n ja lastenhoitajan kanssa samassa talossa. Oppii muuttamaan niitä asioita jotka ovat muutettavissa (varsinkin itsessään) ja jättämään taakseen ne asiat joille et voi mitään (varsinkin muissa). Se kasvattaa ja nykyään on paljon helpompi niistää se herne pois nenästä – ei se kuitenkaan ole sen arvoista. Elämä jatkuu.

Saan ajoittain sähköpostia erinäisiltä ihmisiltä jotka ovat kuulleet kommuunitaustastani ja haluavat kuulla mitä kannattaa ottaa huomioon omaa kommuunia perustettaessa tai tuntemattomaan kommuuniin muuttaessa. Ajattelin kirjoittaakin tästä “oman kommuunin perustamisen lyhyen oppimäärän”. Se tullee julkaisuun ensi viikon puolella. Siitä voi lukea oman kokemukseni kautta parhaimmat taktiikat luoda mielestäni ainakin semitoimiva miniyhteisö. Jospa se auttaisi hiukan säilömään tätä sukupuuttoon kuolevaa ilmiötä jonka näen hyvinkin ekologisena ja terveenä tapana kokea maailmaa.

Uusi dokumentti AIDSista – House of Numbers

Juuri uunista ulos tullut dokumentti House of Numbers katsoo aidsia toisesta näkökulmasta. Kyseinen dokumentti on saanut satelemalla palkintoja erilaisilla filmifestivaaleilla ja se näyttää ajatuksella ja ammattimaisuudella tehdyltä ilman älytöntä pelkopainostusta vaan juurikin nostaen kysymyksiä ja tuoden erilaisia näkökulmia “sairaukseen” (?) liittyen. Pahoittelen niille jotka tarvisisivat tekstityksen aiheeseen, katson jos riittää aika tuoda asiasta lisää tietoa myöhemmin ja kääntää joitakin kohtia sivustosta suomeksi. Tässä kuitenkin dokumentin traileri, tutustu ja käy myös heidän sivuillaan katsomassa lisää ensirektioita dokumentin nähneiltä ihmisiltä.

Itse en ole vielä toki kyseistä pätkää nähnyt, mutta aion todellakin päästä sen johonkin katsomaan – järjetön uteliaisuuteni kun ei oikein pysty sulkemaan silmiään aroistakaan aiheista;)