Tämän vuoden polttavimpia puheenaiheita: Influenssarokotukset. Tiedän itse millä kannalla niiden suhteen olen ja voin sanoa suoraan, että olen vähintäänkin skeptinen niiden hyödystä. Tutkimusten ohella on tullut mietittyä muitakin rokotusasioita viime aikoina.

Rokotus

Ainoat rokotukset mitä itse on tullut otettua on matkustelua varten tarvitut Hepatiitti A ja B. Enpä sitten tiedä kuinka paljon minua on pistelty pienenä, mutta yleisestihän Suomessa ei ihan niin paljon pistellä lapsia kuin jenkeissä. Meillä perusrokotuksiin kuuluu 6v asti hinkuyskä, kurkkumätä, jäykkäkouristus, polio, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko + pari muuta jos kuuluu riskiryhmään. Noista ainakin itse olen lapsena sairastanut tuhkarokon ja sikotaudin joten tuskin olen niihin rokotusta saanut. Itselleni muutenkaan ei ole ollut mitenkään ajankohtaista edes miettiä mitä kaikkea haluaisin lapseeni pistettävän, kun sellaista ei ole. Siltikin tuntuu että kaikki rokotukset kävisin lapseni suhteen tilannekohtaisesti. Itse voisin jopa harkita ratsastavani oman lapseni rokotusten kanssa toisten lasten rokotusten siivellä, jättämällä pois kaikkein ristiriitaisimmat rokotukset ja luottamalla siihen, että muiden lasten saadessa rokotukset taudin ilmentyminen pysyy pannassa. Aika radikaalia? Ehkä. Tuntuu kuitenkin että olisi päätöksesi mikä tahansa jäät aina yksin. Jos et rokotusta ota ja lapsesi sairastuu jäät sen kanssa terveydenhuollon silmissä yksin – itsepähän sitä kerjäsit – ja toisaalta jos lapsesi sairaus johtuu juurikin rokotuksesta, niin jäät hyvin todennäköisesti taas yksin – kuka terveydenhuollossa sellaista haluaisi myöntää? Asia kuuluu taas yhdeksi lisäksi siihen informaatioon joista mielestäni pitäisi itse ottaa vanhempana vastuu ja tutkia, jäisi sen asian kanssa kuinka yksin tahansa. Edes sellainen perustutkimus puolesta ja vastaan olisi hyvä alku. Sitä informaatiota kuitenkin löytyy molemmista puolista paljon. Ristiriidat rokotuksissa eivät kuitenkaan ole enää mitään “hippien kamaa” vaan oikeasti tutkittua ja julkaistua tietoa johon kannattaa tutustua. Aivan yhtä paljon rokotusteollisuudessa vaikuttaa raha kuin muussakin lääketeollisuudessa. Omilla aivoillaan ajatteleminen on tässä maailmassa aivan järjettömän tärkeää ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä tärkeämmäksi tulee.

Rokotusasioiden ikäväksi ja ajankohtaiseksi esimerkiksi löytyy Englannissa tällä hetkellä käyty taistelu kohdunkaulan syöpärokotuksista. Siellä yksi tyttö on kuollut suoraan kyseiseen rokotukseen ja toisen keho saanut niin pahan tulehdusreaktion että se aiheutti pysyvän aivovaurion. Mitä sitten uskoa kun kun ensimmäisen tytön kuolemasta pari päivää myöhemmin uutisoitiin että tyttö kuolikin erittäin pahalaatuiseen sydän- ja keuhkosyöpään josta ei oikein tiedetty mistä se oli tullut?

Toisen tytön kohdalla uutisoitiin myös parista tuhannesta muusta tytöstä jotka ovat saaneet pahoja oireita rokotuksesta. Pari päivää myöhemmin yksi rokotteen päätutkijoista ja kehittäjistä tuli julkisuuteen sanomalla että mitään näyttöä siitä että rokotus toimisi lapsilla ei ole. Samalla hän osoitti huolensa sitä kohtaan että jos rokotus ei toimi lapset altistuvat turhaan rokotteiden sivuvaikutuksille. Aikamoinen haloo siitäkin nousi kunnes viikkoa myöhemmin kyseinen lääkäri päättikin muuttaa sanomaansa ja korjasi että ei siinä mitään vaaraa olekaan. Hmmm…

En tiedä teistä, mutta vähän tulee sellainen “Hei Haloo!”-olo. Mielellään sitä miettisi että asia on hiukan eri täällä kuin “Amerikan mailla, jossa kaikesta voi haastaa oikeuteen”. Englanti kuitenkin alkaa olemaan jo aika lähellä. En siis itse lähtisi niin naiiville linjalle, että kuvittelisin, ettei samantapaisia ongelmia olisi jo meilläkin, tai vähintäänkin rantautumassa meille.

Hyvä esimerkki rantautumisesta on sikainfluenssa eli H1N1. Itse en ole ikinä ottanut jokasyksyisiä influenssarokotuksia joita saisin ilmaiseksi työpaikaltani. Enkä ota sikainfluenssarokotustakaan. Kovasti koitan tässä parantaa immuunijärjestelmääni jonka kuitenkin uskon loppujen lopuksi olevan paras ase mitä minulla moisia flunssia (tai muitakaan tauteja) vastaan on. Jos sikainfluenssa on tullakseen niin tulkoon, sittenpähän sairastetaan ja ollaan taas astetta kykenevämpiä selviämään hengissä seuraavasta, paljon pahemmasta, pandemiasta. Eiköhän se asia ole ainakin tullut selväksi että kyseinen H1N1-virus on loppujen lopuksi hyvin mieto, mutta lehdistön kautta järjettömästi suurenneltu. Suurin osa ihmisistä jotka ovat siihen kuolleet ovat sairastaneet jotain pitkä aikaisempaa sairautta kuten astma tms. Onhan se minun mielestäni kanssa vähän outoa ajatella, että jenkeissä uutisoidaan kyseiseen virukseen kuolleen n. 350 ihmistä 4kk sisällä, kun siellä myös kuolee tuhat ihmistä _päivässä_ muihin sairauksiin. Pelkkään diabetekseen kuolee 75 500 ihmistä vuodessa. Aika “pelottavasta” sairaudesta siis puhutaan.

Ylihoidettu

Tutkimusten ohessa vastaan tuli myös suositun kirjan Overtreated: Why Too Much Medicine Is Making Us Sicker and Poorer (Ylihoidettu: Miksi lääkkeet tekevät meistä sairaampia ja köyhempiä) kirjoittaneen Shannon Brownleen ja terveysjournalisti Jeanne Lenzerin kirjoittama Does the vaccine matter? -artikkeli The Atlantic nettilehdessä. Brownlee ja Lenzer käyvät läpi influenssarokotuksien kyseenalaisia vaikutuksia, markkinointia ja siihen liittyvää järjetöntä rahamäärää. Lehtiartikkelien ja lääkärilausuntojen lisäksi rokotusasioista on kirjoitettu monta kirjaa. Niissä tutkijat ovat osanneet tehdä vähän enemmän alaviitteitä ja perusteluita väittämilleen kuin minä. Itse jatkan siis täällä ruohonjuuritasolla vain tuoden ilmi omia ajatuksiani aiheista ja koittaen rohkaista ihmisiä ottamaan vastuu omasta terveydestään. Olen tiivistänyt yllä olevan artikkelin kohokohdat suomeksi ja niitä, jotka osaavat englantia hyvin, suosittelen lukemaan alkuperäisen artikkelin kokonaan. Jokainen päättäköön lopulta itse mitä haluaa itseensä pistettäväksi.

---

• Rokotus on Yhdysvaltojen päästrategia taistella sikainfluenssaa vastaan.

• Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt noin 3 miljardia dollaria kerätäkseen varastonsa täyteen rokotuksia ja virusvastalääkkeitä (esim. Tamiflu)

• CDC (Center for Disease Control) suosittelee että 159 miljoonan amerikkalaisen pitäisi saada sikainfluenssarokotus pikimmiten.

• Tavallinen kausi-influenssa tappaa Yhdysvalloissa keskimäärin noin 36 000 ihmistä vuodessa.

• Suurin osa flunssista ei todellisuudessa aiheudu influenssaviruksista. Niinkin harvoin kuin 7-8 %:ssa (ja suurimmillaan 50%:ssa) tapauksista on influenssavirus taustalla. Kuitenkin tutkittuja patogeenisiä viruksia jotka voivat aiheuttaa flunssan tapaisia sairauksia on yli 200.

• Virukset muuttuvat ja kasvavat aikamoista vauhtia, joka tarkoittaa sitä että jokavuotinen flunssa on geneettisesti erilainen edellisen vuoden viruksesta.

• Influenssarokotukset seuraavaa flunssakautta varten tuotetaan ennustamalla mikä viruksen kanta tai haara voisi olla ajankohtainen aiemman viruksen perusteella.

• 1918 tapahtunut Espanjantauti tarttui suurinpiirtein 1/3:aan maailman väestöstä ja tappoi vähintään 40 miljoonaa ihmistä. (Verrata voi vaikka ajattelemalla että jos pelkät kanadalaiset olisivat saaneet tartunnat niin koko Kanadaa ja osaa Yhdysvaltoja ei olisi enää olemassa).

• Yhdysvaltain presidentin tieteellinen ja teknologiallinen neuvonantajavaltuusto (President’s Council of Advisors on Science and Technology) ennusti että H1N1-influenssa voisi tarttua noin puoleen Yhdysvaltojen väestöstä ja tappaa 90 000 amerikkalaista.

• Noin 70% niistä amerikkalaisista jotka kuolivat sikainfluenssaan sairastivat jo ennestään jotain vastustuskykyä heikentävää sairautta kuten esim. astmaa tai aidsia.

• Julkisten terveysviranomaisten mielestä rokotukset ovat ensimmäinen ja parhain ase influenssaa vastaan. Auttoivathan rokotukset polion ja isorokon hävityksessä. (Tosin tästä on hiukan ristiriitaa, sillä jotkut tutkijat uskovat että sen aikainen olematon julkinen hygienia ja sanitaatio vaikutti sairauksien syntyyn.)

• Joka vuosi noin 100 miljoonaa amerikkalaista rokotetaan ja rokotukset ovat pysyneet julkisen terveydenhuollon perushoitomenetelmänä.

Miksi rokotustutkimus on kyseenalaista?

Tamiflu

Koska tutkijat eivät oikeasti pysty erottelemaan ihmisiä joilla on influenssa ja joilla ei ole. Tehty tutkimus vain tutkii rokotuksen tehokkuutta vertaamalla sitä kaikkiin olemassa oleviin kuolleisuusprosentteihin niiden ihmisten välillä jotka ottavat tai eivät ota sitä. (Tämä siis sisältää myös kuolemat onnettomuuksista, sydänsairauksista, lääkityksistä, liikenneonnettomuuksista jne.) Nämä tutkimukset väittävät että niiden ihmisten kuolleisuusprosenttien välillä jotka eivät saa rokotusta verrattuna heihin jotka saavat on “suunnattoman suuri ero”.

Rokotuksen mainonta tapahtuu kertomalla ihmisille että jos he ottavat influenssarokotuksensa joka vuosi heidän kuolleisuusprosenttinsa laskee dramaattisesti. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa. Kriitikot ovat alkaneet kyseenalaistamaan tutkimuksien tuloksia, ja kuinka ollakaan: Verrattaessa kuolleisuusmääriä kaikissa sairauksissa on influenssaan kuolleiden määrä hyvin pieni. Allergia- ja tartuntatautien instituutti julkaisi tiedon että influenssaan kuolevien määrä on korkeimmillaan 10% kokonaiskuolleisuusmääristä flunssakauden aikana (ja tämä siis sisältää myös ne kuolemat jotka johtuivat epäsuorasti flunssasta). Tämä tuo esille ison dilemman: Jos influenssakuolemat ovat vain 10% niistä kaikista kuolemista mitä tapahtuu flunssakauden aikana, miten influenssarokotus voisi vähentää kuolleisuusmäärää 50%? Roomassa asustava lääkäri Tom Jefferson toimii rokotusosaston johtajana Cochrane Collaborationissa joka on erittäin arvostettu kansainvälinen verkosto tutkijoita jotka puhuvat tieteellisten tutkimusten puolesta. Hän sanoo:

Jotta rokotus voisi laskea kuolleisuusprosenttia 50% (tai 90% niin kuin jotkut tutkimukset väittävät), sen ei pitäisi pelkästään estää influenssakuolemia vaan myös kuolemia jotka johtuvat putoamisista, tulipaloista, sydänkohtauksista ja auto-onnettomuuksista. Silloin ei puhuta rokotteesta, vaan ihmeestä.

Oletettu 50% kuolleisuusmäärien väheneminen perustuu kohorttitutkimuksiin. Kohorttitutkimuksessa muodostetaan vertailtavat ryhmät altistuksen perusteella ja sitä kutsutaankin altistuslähtöiseksi tutkimukseksi. Kohorttitutkimuksessa määritellään ensin altistuksen suhteen toisistaan poikkeavia ryhmiä ja sen jälkeen kerätään tietoa sairauden esiintyvyydestä eli esimerkiksi niiden jotka saavat rokotuksen ja niiden jotka eivät. Mutta ihmiset jotka päätyvät ottamaan rokotuksen voivat erottua monella tärkeällä tavalla niistä jotka eivät saa tai ota rokotusta – ja nämä erot voivat vaikuttaa dramaattisesti oletettuihin kuolleisuusmääriin flunssakauden aikana. Koulutus, elämäntavat, tulot ja monet muut tärkeät tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin jonka takia kohorttitutkimuksia ei pidetä luotettavina tutkimuslähteinä. Kun tutkijat laskevat yhteen tutkimustensa numeroita he yleisesti koittavat jättää pois laskuista niitä tekijöitä jotka voisivat heikentää tuloksien tarkkuutta. Jefferson kuitenkin huomauttaa että “tutkijat voivat vaikuttaa vain niihin tekijöihin jotka he tietävät” josta syystä tutkijat eivät voi aina ennakoida mitkä tekijät ovat tärkeämpiä niiden potilaiden kuolleisuuden suhteen jotka johtuvat flunssasta. On aina olemassa mahdollisuus että tutkijat eivät näe jotain kriittistä tekijää joka vaikuttaa vääristävästi heidän saamiinsa tuloksiin.

Epätieteellistä “kulttimeininkiä”

Lääkäreiden ja tutkijoiden piireissä vaikuttaa “kulttimainen” joukkopainostus-mentaliteetti jotta rokotusideologia niellettäisiin kyseenalaistamatta. Artikkelista lainattua:

Lisa Jackson, yleislääkäri ja pitkäaikainen tutkija Group Health Research Centerissä, Seattlessa, alkoi ihmettelemään ääneen kollegoilleen, että väittämässä saada rokotuspotilaiden kuolleisuus pienennettyä 50% saattaisi olla jotain hiukan hämärää. Hänen takaisin saamansa reaktio oli kuulostanut enemmän uskonnolliselta dogmalta kuin tieteeltä. “Ihmiset sanoivat minulle että kysymyksistäni ei voi seurata mitään hyvää ja vihjailivat lääkärinlupieni mitätöimisestä” sanoo Lisa. “Vastaanottamani palaute oli vihamielistä ja minua varoitettiin että minulle voisi käydä huonosti jos jatkan rokotuksien kyseenalaistamista, sillä ‘mehän tiedämme että rokote toimii’,” hän jatkaa.

Lisa Jackson päätti olla välittämättä varoituksista. Hän ja kolme muuta tutkijaa alkoivat käymään läpi laajasti toistettuja väittämiä ja statistiikkaa rokotuksesta. Tarkoituksena oli löytää tieteellistä todistusaineistoa jossa kävisi ilmi että väitetty onnistumisprosentti johtuisi “terve potilas”-ilmiöstä. “Terve potilas”-ilmiössä ihmiset jotka päätyvät rokotukseen ovat keskimääräistä terveempiä kuin ne jotka eivät päädy. Tästä johtuen jälkimmäisellä ryhmällä olisi suurempi mahdollisuus kuolla lyhyen aikamäärän sisällä. He voivat myös olla alttiimpia muille tartuntataudeille koska he ovat keskimääräisesti vanhempia ja sairaampia.

He kävivät läpi kahdeksan vuoden ajalta noin 72 000:n yli 65-vuotiaan lääketieteelliset lausunnot ja vertasivat tuloksia niiden vanhusten välillä jotka olivat saaneet rokotteen ja niiden jotka eivät. Tämän jälkeen he vertailivat ryhmien kokonaiskuolleisuusprosentteja toisiinsa flunssakausien ulkopuolelta.

Rokotus ei vaikuttanut kuolleisuuteen

Tutkijaryhmän löydökset mitätöivät täysin lääketeollisuuden väittämät. Tutkinnat osoittivat että jopa flunssakauden ulkopuolella kuolleisuusmäärät olivat 60% suuremmat niillä vanhuksilla jotka eivät saaneet flunssarokotusta. Tämä antoi tukea oletukseen että keskimääräisesti terveet ihmiset päätyivät ottamaan rokotuksen ja heikot vanhukset eivät.

Tutkijaryhmä totesi että rokotuksella ei ole todennäköisesti ole minkäänlaista vaikutusta kuolleisuusmäärien laskuun.

Kuinka hyvin kyseessä olevat tutkimukset tehtiin? Tekstistä lainattua:

Lisa Jacksonin paperit ovat “kauniita” sanoo Lone Simonsen joka toimii maailmanlaajuisen terveydenhuollon professorina George Washingtonin yliopistossa. Lone on myös kansainvälisesti tunnistettu ammattilainen influenssa- ja rokotusepidemiologiassa. “Tutkimukset ovat klassisen kaunis esimerkki miten hyvät epidemiologian tutkimukset tehdään, ne ovat niin tarkasti tehty.

Monet rokotusta tukevat asiantuntijat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta tutkijaryhmän saamia tuloksia. Journal of the American Medical Association (JAMA) kieltäytyi julkaisemasta Lisa Jacksonin tutkimuksia sanoen “Tulosten julkaiseminen olisi sama kuin toteaisi että maailma on litteä!”.

Jaksonin tutkimukset vihdoinkin kuitenkin julkaistiin 2006 International Journal of Epidemiology:ssa.

Rokotukset “toimivat” vain ihmisille jotka eivät tarvitse niitä.

Rokotusten pitäisi toimia pistämällä kehoosi luonnossa ilmaantuneen viruksen heikompi versio joka saa immuunijärjestelmän kehittämään influenssan vasta-aineita. Kuitenkin, niin kuin Jefferson mainitsee artikkelissa, vain terveet ihmiset tuottavat tehokkaan vasta-ainereaktion rokotukseen. Rokotus on kuitenkin suunniteltu niille epäterveemmille ihmisille — juuri ne samat joilla on heikko immuunijärjestelmä — joilla on suurempi riski sairastua tai kuolla influenssaan.

(Toim. huom: Toisin sanoen rokotus ei toimi ollenkaan juuri niillä ihmisillä jotka voisivat teoriassa niistä hyötyä eniten. Rokotukset kun tuottavat vasta-aine reaktion vain niissä ihmisissä joilla immuunijärjestelmä on niin hyvä että he eivät tarvitse rokotusta alunperinkään.)

Jefferson on kuuluttanut satunnaisten, plasebokontrolloitujen rokotustutkimusten perään. Mutta rokotusvalmistajat välttelevät tutkimuksiin osallistumista. He kutsuvat tutkimuksia “epäeettisiksi”.

Lääketieteen historiasta löytyy monia tapauksia joissa hoidoista tai testimenetelmistä tuli laajasti käytettyjä ja uskottuja hoitokeinoja pelkästään suppeiden todistusaineistojen perusteella. Esimerkiksi 80- ja 90-luvulla asiantuntijat olivat vakuuttuneita että raju kemoterapiahoito jota tuettiin luuydinsiirrolla olisi paras hoitomuoto naisille jotka kärsivät pitkälle edistyneestä rintasyövästä. Monet samoista asiantuntijoista kieltäytyivät laajemmista testauksista joissa oltaisiin tutkittu syvällisemmin hoitosuosituksen perusteluita ja verrattu sen toimivuutta muihin, vähemmän myrkyllisiin, hoitomuotoihin. Testauspyyntöjä tituleerattiin epäeettisiksi koska asiantuntijat vain yksinkertaisesti tiesivät luuydinsiirron toimivan. Eihän tehokkaaksi tiedettyä hoitomuotoa voida evätä keneltäkään. Kun lopultakin laajempia tutkimuksia tehtiin vuonna 1999 ja 2000 kävi ilmi että luuydinsiirto tappoi potilaita enemmän kuin pelasti.

Toinen vastaavanlainen esimerkki koskee lääkkeitä jotka liittyvät lidokaiini-pohjaisiin kipulääkkeisiin. 1970-luvulla lääkärit huomasivat että lääke saa sydämen lyömään tasaisempaan tahtiin joka johti lääkkeen määräämiseen potilaille joilla oli sydämen rytmihäiriöitä. Valloillaan oleva käsitys oli että jos potilaan sydän saadaan lyömään tasaisemmin se vähentäisi rytmihäiriöpotilaiden kuolinriskiä. Johtavat kardiologit vastustivat vuosia kliinisiä tutkimuksia joita lääkkeelle haluttiin tehdä, sanomalla että olisi lääketieteellinen hoitovirhe evätä lääke tutkimuksiin osallistuvilta kontrolliryhmiltä. Lääkettä käytettiin laajasti kaksi vuosikymmentä, kunnes vuonna 1989 tehty valtion rahoittama tutkimus osoitti että lääkettä saaneilla potilailla oli kolme ja puoli kertaa suurempi mahdollisuus kuolla kuin kontrolliryhmällä joka sai plasebon.

Maailmanlaajuiset rokotuspulat todistavat etteivät ne toimineet alun alkaenkaan

Influenssarokotusten historia paljastaa isoja ongelmia nykyisissä rokotusmenetelmissä, todistaen niiden tehottomuuden.

Esimerkiksi vuonna 2004 rokotustuotanto oli alhaista ja lopulta rokotuslähetyksissä oli myös pitkä toimituskatkos joka johti 40% prosentin laskuun rokotuksissa. Toimituskatkoksesta huolimatta kuolleisuusmäärät eivät nousseet flunssakauden aikana. (Ilmiselvästi jos rokotukset oikeasti toimisivat niin 40% rokotusmäärien laskun olisi pitänyt näkyä suurena kuolleisuusmäärän nousuna sinä vuonna.)

Flunssarokotusten  historiasta  tunnetaan myös kaksi vuotta jolloin rokotuksen viruskanta oli täysin eri kuin maailmalla laajasti ihmisiä sairastuttanut influenssa. Nämä vuodet olivat 1968 ja 1997. Koska rokotus oli valmistettu väärälle viruskannalle se tarkoitti että käytännössä ketään ei rokotettu. Kuitenkaan näinä vuosina ei olla tilastoitu minkäänlaista kuolleisuusmäärien nousua.

Jos rokotukset oikeasti toimisivat niin mitä suurempia määriä ihmisiä rokotetaan, sitä pienempi kuolleisuusmäärän pitäisi olla. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Vuonna 1989 vain 15% yli 65-vuotiaista sai rokotuksen influenssaa vastaan. Nykyään kuitenkin, kiitos laajan rokotuspainostuksen, yli 65% vanhuksista saavat rokotuksen. Ja siltikin, yllättävästi, kuolleisuusmäärät 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokissa ei ole tullut alaspäin flunssakausilla. Itseasiassa ne ovat menneet ylöspäin!

Kun rokotusvalmistajia ja (CDC viranomaisia) kysytään “50% kuolleisuusmäärän vähennys”-myytistä, he vastaavat dogmaattisilla kieli-ilmaisuilla ja hyökkäävät kysyjää vastaan. He eivät yksinkertaisesti aio edes harkita sitä että rokotukset eivät toimi.

Tutkijoita, jotka kyseenalaistavat rokotuskäytäntöjä, vältellään aktiivisesti lääketieteellisissä laitoksissa. Tom Jefferson Cochrane Collaborationista epäilee rokotuksien väitettyjä hyötyjä. “Jeffersonia kohtaan tehdyt lausunnot ovat olleet niin dogmaattisia ja jopa hysteerisiä että voisi luulla hänen suosittelevan lapsien varastamista” sanoo Jeffersonin tutkijakollega ja tohtori Arun K. Majumdar.

Jeffersonin mukaan suurin osa rokotustutkimuksista on ollut hyvin virheellisiä. “‘Roskaa’ ei ole tieteellinen käsite, mutta mielestäni se on paras sana kuvaamaan näitä tutkimuksia.”

Miksi virusvastalääkitykset eivät myöskään toimi

• Sairaaloita kannustetaan antamaan reseptejä virusvastalääkityksiin (kuten Tamiflu ja Relenza) lähes kaikille jotka oireilevat, olisi heillä sikainfluenssaa tai ei. Huoli lääkityksiin muodostuvasta vastustuskyvystä on laaja. “Influenssavirus voi tulla vastustuskykyiseksi Tamiflu:lle jopa päivien sisällä,” sanoo Daniel Janies, lääketieteellisen tekniikan apulaisprofessori Ohion Yliopistosta.

• Vuonna 2005 Yhdysvaltain hallitus käytti 1,8 miljardia dollaria virusvastalääkkeiden varastoimiseen armeijan käyttöön. Päätös tehtiin niinä aikoina kun Donald Rumsfeld toimi puolustusvoimien komentajana. Rumsfeldilla oli tunnetusti myös miljoonien dollarien arvosta osakkeita Gilead Sciencesilla, lääkeyhtiöllä jolla on patentti Tamiflu-lääkkeeseen. Samaisen yhtiön pörssiarvo kapusikin 50% ylöspäin sinä samaisena vuonna kun hallitus osti heiltä Tamiflun.

• Tutkimusaineisto joka tukee Tamiflu:n väitettyjä hyötyjä on hyvin heppoisella alustalla. Pahinta asiassa on se, että yksi viidestä lapsesta jotka syövät Tamiflu:ta kärsivät lääkkeen neuropsykiatrisista sivuoireista joihin kuuluu hallusinaatioita ja itsetuhoista käytöstä.

• Tamiflu on jo yhdistetty 50 lapsen kuolemaan Japanissa. Kuolinsyy? Sydämen pysähdys.

• Tutkimusaineisto joka tukee Tamiflu:ta (tai rokotteita) perustuu kohorttitutkimuksiin jotka voivat vääristää tai suurentaa lääkkeen väitettyä hyötyä.

• Jopa Tamiflun kannattajat myöntävät että sen toimivuutta ei ole ikinä tieteellisesti todistettu.

Lopuksi
Kaiken kaikkiaan, rokotuksilla tai virusvastalääkityksillä ei ole yhtään luotettavaa tutkimusaineistoa joka todistaisi että ne toimivat influenssaa vastaan. Molempien suositukset perustuvat täysin toiveajatteluun eivätkä tieteelliseen tutkimusaineistoon. Rokotusten ylimainonta johtaa vääristyneeseen turvallisuudentunteeseen joka vie huomion pois muilta mahdollisilta keinoilta välttää influenssakuolemat. Tämän takia meille ei ole julkisilta tahoilta tarjottu käsien pesua parempaa keinoa välttää sairastuminen. Loppulause artikkelista: “Rokotusvalmistajien kieltäytyessä nyt kokonaisvaltaisista tutkimuksista me tuomitsemme itsemme käyttämään hoitokeinoja jotka pohjautuvat enemmän illuusioon ja uskoon kuin vankkaan tieteeseen.”