Kilpirauhanen on kaulassasi sijaitseva rauhanen joka tuottaa kuutta erilaista hormonia. T4, T3, T2, T1, T0 ja kalsitoniini.

Tein vuosi sitten vielä aktiivisesti töitä kilpirauhaspotilaiden keskuudessa julkaisemalla erilaisia tutkimuksia suomeksi ja levittäen tietoa kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettujen vaihtoehtoislääkitysten (kuten Armour Thyroidin) puolesta. Jäin pois “piireistä” kun itse koin itseni terveeksi, mutta nyt olen pikku hiljaa aloittanut tekemään taas pienen osani kilpirauhaspotilaiden puolesta. Ajattelin että blogini voisi olla hyvä paikka erinäisten artikkelien ja uutisten julkaisuun kilpirauhasrintamalla.

Koska kilpirauhashormonit vaikuttavat kehosi jokaiseen soluun on vajaa- tai ylitoiminnasta kärsivien potilaiden hyvä ottaa huomioon myös ruokavalionsa. Miksei siis yhdistää näitä ruoka-artikkeleitani ja kilpirauhasasioita yhteen – molemmissa on kuitenkin kysymys kokonaisvaltaisesta hoidosta ja oman vastuun ottamisesta terveytensä suhteen. Jos kilpirauhassairautesi on vielä lievemmällä asteella kuten, että kärsit vain vajaa- tai ylitoiminnasta on sinulla erittäin hyvät mahdollisuudet saada muutettua olotilaasi ja kilpirauhasesi hyvinvointia oikean ravinnon avulla. Jos sairautesi on mennyt niin pitkälle, että olet saanut Hashimoton tai Gravesin taudin sinulla on edelleen mahdollisuuksia vaikuttaa hormonitoimintaasi ennen radioaktiivisen jodin syöntiä tai leikkaukseen menemistä. Ruokavalio on ehdottomasti ensimmäinen asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota vajaa- tai liikatoiminnanoireiden ilmaantuessa. Luonnosta löytyy monia ainesosia jotka auttavat, ilman sivuoireita, kilpirauhastasi toimimaan paremmin, kuten seleeni, B12-vitamiini ja jodi.

Monet vajaapotilaat ovat käyneet saman tarinan läpi endokrinologiensa kanssa; saat taistelun jälkeen vajaatoimintadiagnoosin, sinulle annetaan Thyroxinia jota annostellaan laboratorioarvoja tuijotellen ja jos olosi huononee niin että TSH-pysyy “rajoissa” saat kouraasi masennuslääkkeitä, verenpainelääkkeitä, verensokerilääkkeitä, kolesterolilääkkeitä ilman että sinulta kysytään mitään ruokavaliostasi tai mietitään hoitosi kokonaiskuvaa. Tästä johtuen monet potilaat joutuvat vuosien sairauskierteeseen jossa he vain popsivat pilleriä toisen jälkeen jokaiseen “erilliseen oireeseen” vaikka monet näistä oireista tulevat usein vain yhdestä lähteestä: huonosti toimivasta kilpirauhasesta.

Potilas ja lääkäri rintamalla käydään isoa kädenvääntöä kilpirauhasen hormonihoidosta. Lääkärit määräävät lähes yksinomaan T4-hormonia eli Thyroxinia, väittäen että “kilpirauhanen tuottaa T4-hormonia kaikkein eniten ja se pystyy muuttamaan itseään T3-hormoniksi”. Tilanteeseensa havahtuneet potilaat ovat taas lähes yksinomaan tulleet siihen päätökseen, että suurin osa heistä voi paremmin eläinperäisillä hormoneilla ja he kokevat nykyiset kilpirauhashoitomuodot harhaanjohtavina, alentavina ja lamaannuttavina. Maailmalta löytyy myös paljon lääkäreitä jotka tietävät että kehomme tarvitsevat kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja ja joidenkin kehot eivät yksinkertaisesti osaa muuttaa T4-hormonia T3-hormoniksi. Joten ei tässäkään asiassa kaikki ole niin mustavalkoista, että voisimme väittää “pahojen lääkäreiden” ja “hyvien potilaiden” olevan ainoat puolet koko taistelussa. Ikävä kyllä monet lääkärit ja endokrinologit ovat hyvin hitaita heräämään näihin tosiasioihin ja yleiset hoitokokemukset ovat enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Asia on kuitenkin mennyt jatkuvasti eteenpäin ja siitä voimme hyvänä esimerkkinä käyttää seuraavaa artikkelia.

Toukokuussa 2009 Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism julkaisi mielenkiintoisen tutkimuksen otsikolla “Joillekin ei riitä pelkkä Thyroxin-hoito: Geneettinen perustelu” (For Some, L-Thyroxine Repla­ce­ment Might Not Be Enough: A Gene­tic Ratio­nale). Julkaisun takana seisoivat Englannista kotoisin olevat endokrinologit ja sen pääkirjoitus olivat endokrinologien Brian W. Kim ja Antonio C. Biancon käsialaa. Julkaisu ei ole täysinäinen voitto potilaille jotka koittavat todistaa että T4-lääkitys ei riitä ainoaksi hoitovaihtoehdoksi, mutta se on pieni eteneminen oikeaan suuntaan.

Lyhykäisyydessään artikkeli tuo ilmi että geneettinen variaatio D2 entsyymissä (englanniksi myös tunnettu Type 2 Deiodinase tai 5´-Deiodinase), voi olla syy siihen miksi niin monet kilpirauhaspotilaat eivät voi hyvin synteettisellä T4-hormonilla (kuten Thyroxin) ja siten voivat paremmin eläinperäisellä kilpirauhashormonilla kuten Armour Thyroid,Erfan Thyroid tai Cytomel(Suomessa nimeltä Liothyronin,synteettinen T4- ja T3-hormoniyhdistelmä).

Toisin sanoen, joillakin potilailla voi olla normaalisti toimiva D2 entsyymi joka muuttaa T4 hormonin T3 ilman vaivoja, mutta joillakin potilailla D2 entsyymin muunnos voi johtaa huonoon hormonikonversioon.

Pääkirjoituksessa endokrinologit Brian ja Bianco käyvät läpi polymorfismia, eli monimuotoisuutta – luonnollista ilmiötä joka johtaa DNA:n muutoksiin. Tutkimus esittää, että polymorfista vaihtelua tapahtuu 16% tutkituista potilaista ja tulee päätökseen että suuremmalla osalla potilaista ei ole tätä ongelmaa. Lopputulokseksi he sanovat että “suurin osa potilaista voivat siis hyvin T4-lääkityksellä”, mutta 16% potilaista tarvitsevat vaihtoehtoista lääkitystä.

Lääkäri Gary Pepper on sitä mieltä että tämä tutkimus voisi hyvinkin avata endokrinologien silmiä vaihtoehtoisille lääkityksille, tai ainakin synteettisille T3 ja T4-hormoniyhdisteille. Toki asia ei myöskään ole kiinni pelkästä konversiosta, sillä terve kilpirauhanen tuottaa T3-hormonia myös suoraan, eikä pelkästään konversion kautta.

Rintamalla siis jatkuu:)