You are currently browsing the category archive for the 'Inspiraatio' category.
Törmäsimpä netin ihmeellisessä maailmassa aivan uskomattoman hienoon sivustoon.
Jos olet aina ihmetellyt mikä siinä hiton pörinässä ja kolinassa tämän päivän nuorisoa kiinnostaa kannattaa tutustua tuohon saittiin. Sieltä löytyy lähes kaikki konemusiikin eri genret aikajanassa ja vielä esimerkkiklippien kanssa! Sen lisäksi voi vielä nähdä että mikä musiikkimuoto on saanut vaikutteita muista muodoista ja miten eri rytmit ja äänet ovat kehittyneet erilaisiksi tajuntaa räjäyttäviksi variaatioiksi! Voit kuunnella miltä saksalainen trance, hard acid, ethereal trance, tribal house jne kuulostaa. Ehkä samalla myös oppii hiukan kuulemaan sen eron eri konemusiikkigenrejen välillä ja tajuaa että niiden välillä on aika suuriakin eroja.
Joskus aikoinani kun vielä toimin erään Helsingin teknojärjestön dekovastaavana tuli aina välillä pyydettyä isä mukaan bileisiin. Faija eroaa hiukan perusisistä siinä mielessä että häneltä on aina löytynyt kiinnostusta elämäni kaikkiin erilaisiin vaiheisiin. Hän olikin aikamoinen näky pitkässä mustassa nahkatakissaan, bootseissaan, musta tukka aalloilla istuen klubin keskipöydässä. Katu-uskottavuutta vielä parantaen hänellä oli siihen aikaan luupiikki jalassa jonka takia hän joutui käyttämään aika päheetä kävelykeppiä. Aika moni ystävä tuli kysymään että ihme gangstereita minullakin on ystävinä;)
Muistan sen erään illan kun hän oli pidemmän aikaan istunut kuunnellen sen ajan kovimpia Dj:tä heittämässä aivan legendaarista settiä kunnes lopulta kysyi minulta aika klassisen kysymyksen:
“Eikö tämä biisi ikinä lopu tai vaihdu?”
Siinä oli vähän hymyssä pitelemistä, varsinkin kun kyseessä oli kyseisen setin yhdeksäs biisi menossa. Ehkäpä pitää tutustuttaa yllä oleva sivusto hänelle jos vaikka löytyisi vanhallakin iällä ymmärrystä että konemusiikin maailma on oikeasti aika laaja-alainen ja rikas.
Suosittelen siis laajentamaan musiikillista perspektiiviä ja kuuntelemaan jos sieltä löytyisikin joku uusi rytmi joka inspiroi ja laittaa jalan vipattamaan.
Nostatus uutena vuotena
PS: Tässä mietin että tämä kirjoitukseni poikkeaa hiukan viimeaikaisista aiheistani. Se tuntuu hyvältä. Elämääni on kuulunut ajan saatossa hyvin monta yhteisöä ja kiinnostusta. Kaikkea on pitänyt kokeilla ja katsoa mitä siitä saa irti. Pelkkä kirjoista lukeminen ei ole aina riittänyt vaan on pitänyt saada kätensä likaiseksi oikeiden kokemusten saatossa. Olen ollut aina erittäin utelias kaikkia maailman puolia kohtaan. Kaikkein perimmäinen ajatus on ollut aina juurikin horisontin laajennus ja hyvä yritys ymmärtää absurdeimpiakin asioita. Aina ei ole sydän riittänyt käsittämään löytämiään asioita ja joskus on tullut vedettyä hatusta ihan tyhjä arpa. Useimmiten kuitenkin vastaan on tullut iloa ja ihmetystä. Käteen on jäänyt hyvässä sekä pahassa aina jotain.
Voisi siis korjata, että jos odotit blogistani löytyvän vain terveysaiheisia kirjoituksia tulet varmasti yllättymään useammin kuin kerran myös niistä muista lukuisista aiheista mitä tulee käsiteltyä. Monissa nykypäivän “Näin perustat suositun ja seuratun blogin”-ohjeissa sanotaan että pitää valita suoraviivainen ja yksijohteinen aihe mistä haluaa kirjoittaa ja että kirjoitusten pitää olla lyhyitä ja useassa. Itse en ole saanut kierrettyäni sydäntäni tähän malliin blogini suhteen. Voipi olla siis että blogistani ei ikinä tule sen suositumpaa. Sekin tuntuu ihan hyvältä. Mieltä on jo nyt lämmittänyt ne lukuisat ihmiset jotka ovat eksyneet blogiini vaikka “sairastuin hiviin”-hakusanoilla ja siten toivottavasti myös törmänneet muuhunkin kuin perus kauhisteluun tai toivottomuuteen.
Jos itse uskon tietoisuuden laajentamiseen ja sen kautta oman polkunsa löytämiseen niistä lukuisista mahdollisuuksista mitä elämä tarjoaa, en halua myöskään rajoittaa blogiani tällä hetkellä tarjoamaan vain asiaa yhdestä aiheesta. Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa löydänkin jonkun aiheen joka sykähdyttää sydäntä niin paljon että siitä rohkenee ottamaan vakaammankin kannan. Siihen asti kuitenkin kirjoitan kaikista niistä lukuisista muista asioista mille sydän sykähtelee.
Shigeaki Hinohara
97 vuoden ja 4 kuukauden iässä Shigeaki Hinohara on yksi maailman vanhimmista edelleen ammattiaan harjoittavista lääkäreistä ja luennoitsijoista. Hinoharaan maaginen kosketus on legendaarinen. Vuodesta 1941 asti hän on parantanut potilaita St. Luken kansainvälisessä sairaalassa Tokiossa ja toiminut opettajan St. Luken yliopistossa. Toisen maailmansodan jälkeen hän suunnitteli joku päivä laittavansa pystyyn maailmanluokan sairaalakeskuksen Tokion köyhempään kaupunginosaan. Kiitos Hinoharan sinnikkään luonteen ja businessälykkyyden nyt paikalla todellakin komeilee Japanin parhaimpiin kuuluva sairaala ja synnytysosasto.
Tänä päivänä Shigeaki toimii puheenjohtajana perustamissaan organisaatioissa. Hänen avomielisyytensä uusia asioita ja ideoita kohtaan on inspiroinut hänet kirjoittamaan noin 150 kirjaa 75 ikävuoden jälkeen. Näistä kirjoista yksi on 1.2 miljoonaa kopiota myynyt “Living Long, Living Good”. “Uudenlainen vanhuus”-järjestön perustajana hän rohkaisee muitakin elämään pitkän ja onnellisen elämän. Tässä hiukan hänen koottuja ohjeitaan:
Hyvinvointi tulee siitä, että olet onnellinen eikä siitä miten syöt tai nukut. Kaikki me muistamme miten lapsena meillä oli niin hauskaa että unohdimme väsymyksemme tai nälkämme. Uskon että pystymme pitämään tämän asenteen myös aikuisena. On parempi että emme väsytä kehoamme liian monilla säännöillä kuten milloin mennä nukkumaan ja milloin syödä.
Kaikki ne ihmiset jotka elävät pitkäikäisiksi – kansallisuudesta, rodusta ja sukupuolesta rippumatta – jakavat yhden asian: Ketään heistä ei ole ylipainoinen. Aamupalaksi juon kahvia, lasillisen maitoa ja vähän appelsiinimehua jossa on pari lusikallista oliiviöljyä. Oliiviöljy on hyvä sydämmelleni ja verisuonilleni sekä pitää ihoni kosteutettuna. Päivälliseksi juon maitoa ja pari keksiä, tai en mitään jos minulla on kiire. Minulle ei koskaan tule nälkä koska keskityn työhöni. Illalliseni koostuu erilaisista kasviksista ja pienestä määrästä kalaa sekä riisiä. Parina kertana viikossa syön myös 100g punaista lihaa.
Suunnittele tulevaisuuttasi. Oma kalenterini on varattu täyteen vuoteen 2014 asti sekä luennoilla että hoitotyöllä. Vuonna 2016 olen tosin suunnitellut pitäväni hiukan hauskaa: Aion osallistua Tokion Olympialaisiin!
Eläkkeelle siirtymiseen ei pitäisi olla tarvetta. Kuitenkin jos joku haluaa eläkkeelle sen ei pitäisi olla aikaisemmin kuin 65-vuotiaana. Nykyinen eläkeikä laitettiin puolivuosisataa sitten 65:een ikävuoteen, jolloin keskimääräinen elinikä oli 68-vuotta. Silloin vain 125 Japanilaista oli yli 100-vuotiaita. Tänään japanilaiset naiset elävät keskimäärin 86-vuotiaksi ja miehet 80-vuotiaiksi ja meillä on 36,000 eläkeikäistä maassamme. Kahdenkymmenen vuoden päästä meillä tulee olemaan noin 50,000 100-vuotiasta ihmistä.
Jaa kaikki tietämyksesi ja osaamisesi. Pidän itse 150 luentoa vuodessa. Niistä luennoista 90% on ala-asteikäisille ja loput 4500 tuhannelle virkamiehelle. Puhun yleensä noin 60 tai 90 minuuttia seisoen, koska haluan pysyä vahvana.
Kun lääkärisi ehdottaa sinulle lääkitystä tai leikkausta kysy häneltä suosittelisiko hän samaa toimenpidettä vaimolleen tai lapsilleen. Vastoin yleistä luuloa lääkärit eivät voi parantaa kaikkea. Miksi siis kokea turhaa kipua hyödyttömästä leikkauksesta? Uskon, että musiikki ja eläinterapia voi auttaa enemmän kuin monet lääkärit ikinä uskoisivat.
Pysyäksesi terveenä käytä aina portaita ja kanna omat tavarasi. Itse nousen portaita yleensä kaksi porrasta kerrallaan jotta lihakseni pysyvät vahvoina.
Inspiraationani toimii Robert Browningin runo “Abt Wogler”. Isäni luki sitä minulle kun olin nuori. Runo kehottaa tekemään suurta taidetta pienen piperryksen sijaan. Se rohkaisee sinua piirtämään niin ison ympyrän että sen sulkemiseen ei riitä yksi ihmisikä. Me näemme siitä vain kaaren, loppu ympyrästä on näkökenttämme ulkopuolella, kaukaisuudessa.
Kipu ja kärsimys ovat hankalia asioita käsitellä, mutta hauskanpito ja ilo ovat parhain tapa unohtaa ne. Jos lapsella on hammassärkyä ja alat leikkimään hänen kanssaan, ei kestä kuin hetki kun hän unohtaa sen. Siksi sairaaloiden pitää pitää huolta potilaidensa perustarpeista: kaikki meistä haluavat leikkiä. Siksi meillä on St. Luken sairaalassa tarjolla musiikkia, eläinterapiaa ja taidekursseja.
Ei kannata kerätä ympärilleen kauheaa määrää materiaalia. Kannattaa muistaa että et voi mitenkään tietää milloin aikasi koittaa ja et voi ottaa tavaroitasi mukaan seuraavalle pysäkille.
Energinen papparainen.
Pelkkä tiede ei pysty parantamaan ihmisiä. Tiede kasaa meidät kaikki ryhmiin, mutta sairaudet ovat aina yksilöllisiä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja sairaudet yleensä liittyvät sydämenasioihin. Auttaaksemme mahdollisimman montaa ihmistä monipuolisesti ja aidosti tarvitsemme vapaamielisiä hoitomuotoja ja taiteita. Pelkkä lääketiede ei paranna meitä kokonaisvaltaisesti.
Elämä on täynnä yllätyksiä. Vuonna 1970 ollessani 59-vuotias otin lennon Tokiosta Fukuokaan. Agressiivinen kommunistiryhmä kaappasi koneemme. Vietin neljä tuntia sidottuna tuoliini 40-asteen lämmössä. Lääkärin näkökulmasta koko tapahtuma oli aikamoinen kokemus joka jätti minut ihmettelemään kehoni mahtavaa kykyä hidastaa toimintojaan kriisitilanteiden aikana.
Etsi itsellesi roolimalli ja tähtää korkeammalle kuin he. Isäni lähti 1900-luvulla opiskelemaan amerikkaan. Hän oli aikansa edellä kävijä ja ehdoton sankarini sekä roolimallini. Myöhemmin elämässäni löysin myös muita roolimalleja ja aina kun löydän itseni hankalasta elämäntilanteesta, kysyn itseltäni kuinka he selviäisivät tilanteesta.
On hienoa elää pitkään. Ennen 60 ikävuotta on helppoa keskittää aikansa itsensä ja perheensä hyvinvointiin ja tavoitteisiin. Mutta myöhempinä ikävuosina ihmisen pitäisi keskittyä panostamaan yhteisöön ja yhteiskuntaan. 65-vuotiaasta lähtien olen toiminut vapaaehtoistyöntekijänä. Teen edelleen sitä 18 tuntia viikossa ja rakastan jokaista minuuttia.
Lue lisää Shigeakista täältä ja täältä. (Molemmat linkit englanniksi)
Kylläpäs kolahti! Inspiraatiota kerrassaan! Tuli vastaan aivan mahtava Youtube video missä on miksattu kasaan Carl Saganin, Richard Feynmanin, Neil deGrasse Tysonia ja Bill Nyen viisauksia heidän erinäisistä julkisista puheistaan. Se on tribuutti kaikille maailmamme suurille tiedemiehille jonka tarkoituksena on levittää ihmisille tietoisuuttaa ja filosofisia näkökulmia musiikin kautta. Koko biisistä tuli niin hyvä olo. Siksipä se sopii ihan täydellisesti blogini “Inspiraatio”-kategoriaan.
Lyriikat
[deGrasse Tyson]
We are all connected;
To each other, biologically
To the earth, chemically
To the rest of the universe atomically
[Feynman]
I think nature’s imagination
Is so much greater than man’s
She’s never going to let us relax
[Sagan]
We live in an in-between universe
Where things change all right
But according to patterns, rules,
Or as we call them, laws of nature
[Nye]
I’m this guy standing on a planet
Really I’m just a speck
Compared with a star, the planet is just another speck
To think about all of this
To think about the vast emptiness of space
There’s billions and billions of stars
Billions and billions of specks
[Sagan]
The beauty of a living thing is not the atoms that go into it
But the way those atoms are put together
The cosmos is also within us
We’re made of star stuff
We are a way for the cosmos to know itself
Across the sea of space
The stars are other suns
We have traveled this way before
And there is much to be learned
I find it elevating and exhilarating
To discover that we live in a universe
Which permits the evolution of molecular machines
As intricate and subtle as we
[deGrasse Tyson]
I know that the molecules in my body are traceable
To phenomena in the cosmos
That makes me want to grab people in the street
And say, have you heard this??
[Feynman]
There’s this tremendous mess
Of waves all over in space
Which is the light bouncing around the room
And going from one thing to the other
And it’s all really there
But you gotta stop and think about it
About the complexity to really get the pleasure
And it’s all really there
The inconceivable nature of nature
MP3 löytyy osoitteesta http://www.symphonyofscience.com.
PS: On ollut niin kiire extra töiden kanssa että bloggaaminen on ollut pannassa. Jatkunee ensi viikolla taas, tuolla on jo perällä tallessa aika monta aihetta josta pitää kirjoitella:)
Mainostoimisto JWT Kuwait on tehnyt aika mahtavan mainoskampanjan Kansainväliselle Vihannesliitolle. Olisipa hienoa nähdä lisää tällaista mainostamista, varsinkin näinä aikoina jolloin ihmiset hakevat vaan pikafiksejä ja yhden-pillerin-ihmeitä hyvinvointiin. Inspiraatiota siis alkavaan viikkoon. Unia ystävät <3
Nainen sisältä
Mies sisältä
House of Numbers - dokumentti AIDSista ja HIVstä
Tuli ihan mielenkiinnosta luettua vähän noita House of Numbers -dokumentin palautetta, siinä samassa edelleen äimisteli miten älyttömän monta “Best Document” palkintoa koko pätkä kerää lukuisilta filmifestareilta ympäri maailmaa. Sivustoa tutkittaessa tuli vastaan yksi varsin koskettava, entisen HIV-potilaan kertomus. Vähän vaikea ottaa kantaa itse dokumentin sisältöön, varsinkaan kun en ole vielä sitä edes nähnyt, mutta mielestäni kyseinen palaute oli erittäin aito joten päätin suomentaa sen. Siitä tuli mieleen omat terveystaisteluni kilpirauhasasioiden kanssa ja tuntemukset siitä kuinka ensimmäistä kertaa tajusin, että silläkin sairaudella on kaksi puolta. Kaikki ei ollutkaan vain “helposti yhdellä pillerillä päivässä”-hoidettavissa ja omille harteille lysähti iso vastuu omasta terveydestään.Vaikka alkuhavahtuminen itselleni olikin aika kivulias ja yksinäinen projekti on sen kanssa kasvaminen jälkeenpäin tuonut elämääni aivan järjettömän määrän onnea, iloa ja vahvuutta. Oppi uskallusta luottaa omaan kykyynsä parantua ja hoitaa mitä ja mistä vain. Enää suureltakaan auktoriteetilta tulleet ohjeet eivät mene sydämeen asti pureskelematta ja elämään on tullut mukaan terve annos omatoimisuutta. Ei niin helposti heittäydy uhriksi ja se on myös vaikuttanut muihinkin osiin elämässäni. Ajattelu kääntyi “En osaa, en uskalla, olen pieni ja mitätön, tietoa on niin paljon, en ymmärrä, ehkä huomenna”-akselilta “Onpas mielenkiintoista, tämähän on hauskaa, katsotaan mitä täältä löytyy, ei se mitään vaikka vähän kirvelee, osaan aika hyvin ja voin vaikuttaa!”- akselille.
Omat opiskelut ovat suuremmassa määrin alkaneet johtaa siihen tulokseen, että moniin sairauksiin pystyy vaikuttamaan itsekin hyvin dramaattisesti luonnonantimilla sekä ruokavaliolla ja yleinen “tämä on parantumaton”-keskustelu lääkärien puolelta menee ensin rankan mietintä ja tutkimusprosessin läpi. Näitä ajatuksia on syntynyt sekä kilpirauhas-, syöpä-, MS-, reuma-, näkö-, sokeri-, kuulo-, suolisto, tulehdus-, autoimmuuni- ja mielensairauksien kannalta. Ja nyt kenties myös AIDSin ja HIV:n. En tiedä vielä, ei ole mitenkään itselleni ajankohtainen sairaus, ja en ole sitä niin paljon vielä tutkinut, vaikka siitä mahdollinen parantuminen onkin kaikille maailman ihmisille aina ajankohtainen aihe. Olin ainakin yllättynyt siitä että, vaikka monelle tällainen ristiriita HIV:n ja AIDSin suhteen on uusi tieto, niin otin sen itse aika uteliaasti ja rauhallisesti vastaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun aroista asioista löytyy toinen, myös hyvin uskottava puoli joka kyseenalaistaa monia ennestään itsestään selviä asioita. On kuitenkin jokaisen oma tehtävä tutkiskella annettuja argumentteja itse ja päättää sydämessään mihin uskoo.
Kun parantumattomista sairauksista puhuukin yhtäkkiä uudessa valossa alkaa siitä aikamoinen hälinä. Ihmisten maailmankäsitys voi muuttua kivuliaalla ja dramaattisella tavalla joka voi saada vahvojakin negatiivisia tai positiivisia reaktioita aikaiseksi. Tämän on myös saanut tuta juurikin House of Numbers-dokumentin tekijät. Ne filmifestarit jotka ovat dokumentin suostuneet näyttämään ovat saaneet satelemalla uhkauksia, kritiikkiä ja jopa oikeushaasteita puoleensa – suurimmaksi osaksi ihmisiltä jotka eivät ole vielä nähneet dokumenttia. Yleinen käsitys kuitenkin on, että sen on tarkoitus herättää keskustelua. Dokumentin nähtyään monet ihmiset sekä kriitikot kommentoivat, että se ei itsessään anna mitään vastauksia – lähinnä vain herättää lisää kysymyksiä. Yleinen palaute lehdistöltä onkin ollut mielenkiintoista luettavaa. Vaikka mielipiteet heittelevät, on yksi yhteinen linja selvä: Koko teos on tehty journalistisella ammattitaidolla ja esittää vakavamielisesti molempien osapuolien mielipiteet ilman draamaa.
Takaisin suomennokseni pariin. Alkuperäisen palautteen voit lukea täältä. Rohkaisevia lukuhetkiä!
Hei Brent,
Haluan kiittää sydämeni pohjasta uskomattomasta dokumentistasi. Toivon että jokainen ihminen, jokaisessa maassa näkisivät sen. Alle olen kirjoittanut oman henkilökohtaisen matkani HIV / AIDS painajaisen läpi.
Nimeni on Karri ja sain HIV diagnoosini 29-vuotiaana kesäkuussa 1996 vähän toisen lapseni syntymän jälkeen. Minulla oli historiassani kaksi vaikeaa raskautta ja lukuisia leikkauksia ensimmäisen lapseni jälkeen, joka johtui huonosti menneestä synnytyksestä. Toinen lapseni tuli maailmaan keisarinleikkauksella Maaliskuussa 1995. Leikkauksen jälkeen vietin sairaalassa pari päivää jonka jälkeen pääsin kotiin. Kuitenkin 48h tunnin päästä jouduin palaamaan sillä olin saanut koko kehooni levinneen tulehduksen joka johtui keisarinleikkauksestani. Vietin sairaalassa lähes kuukauden pumpattuna täyteen antibiootteja ja morfiinia. Ensimmäinen viikko tuosta kuukaudesta olin tehohoidossa. Samalla aviomieheni Joe oli kotona koittaen pitää huolta juuri syntyneestä lapsestamme ja hänen 2,5-vuotiaasta sisaruksestaan.
Lääkäreiden piti avata keisarinleikkaushaavani uudelleen ja antaa sen parantua sisältä ulospäin. Akuutimman ollessa ohi minut lähetettiin kotiin ja mukaani annettiin haavanhoitoon tarkoitettu kotipakkaus jolla hoidin leikkaushaavaani kaksi kuukautta. Tämän kaiken jälkeen en oikein ikinä tuntenut oloani omaksi terveeksi itsekseni. Minun oli vaikea listata kaikkia oireitani koska ne olivat niin epämääräisiä. Olin aina väsynyt ja uupunut. Tuntui, että en oikein “jaksanut elää päiviäni”. Siinä vaiheessa aloin ravaamaan lääkäreissä joka oli alkuperäinen virheeni. Eräs lääkäri sanoi minulle, että olin vain liian kiireinen ja minun pitäisi ottaa hiukan lomaa. Toinen lääkäri sanoi, että olin masentunut ja määräsi minulle mielialalääkkeitä (Prozacia). Minulle tehtiin kaikki testit mitä voin kuvitella: Lupus, reuma, rocky mountain spotted fever jne. Tapasin seitsemän eri lääkäriä yhden vuoden sisällä. Perheeni alkoi vähitellen epäilemään mielenterveyteni puolesta.
Kesäkuussa 1996 lääkäri nro. 7 teki lisää testejä. Hän epäili, että maksassani saattaisi olla jotain vikaa. Mahdollisesti syöpä. Ennen testejä hän kuitenkin kysyi minulta onko minulta ikinä otettu HIV-testiä. Vastasin kieltävästi ja kysyin heti perään että luuliko hän tämän kaiken johtuvan siitä. “En, valkoiset keskiluokkaiset naiset eivät saa AIDSia” lääkäri vastasi. Pari päivää myöhemmin sain kiireellisen puhelinsoiton jossa minua kehotettiin palaamaan lääkärini luokse mahdollisimman pian. Soitin miehelleni töihin ja hän tuli kotiin välittömästi. Lähdimme yhdessä kohti lääkäriasemaa. Kun saavuimme perille kaikki hoitajat tuijottivat meitä. He ohjasivat meidät huoneeseen johon nuori lääkäri tuli hetken päästä pudistellen päätään ja kertoen meille hiljaisella äänellä, että HIV-testini tuli takaisin positiivisena. Lääkäri vain seisoi vieressämme ja tuijotti meitä. Hän katsoi kun itkimme. Muistan kuinka huone tuntui pyörivän, aika hidastui ja nopeutui yhtä aikaa. Muista mieheni huutavan ja äänet kuulostivat hyvin kaukaisilta. Lopulta lääkäri kehotti meitä nousemaan, ohjasi meidät ovelle ja suosittelisi että varaisimme ajan HIV-potilaisiin erikoistuneelle lääkärille.
Mieheni ja molemmat lapseni testattiin samalla viikolla. Lapseni olivat sillon 1- ja 3,5-vuotiaita. Koko perheeni HIV-tulokset olivat negatiiviset. Siihen mennessä olimme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta ja olimme harrastaneet suojaamatonta seksiä. Silloin mieleeni ei ikinä tullut kyseenalaistaa sitä, miksi mieheni ei ollut ikinä saanut tartuntaa minulta näiden seitsemän vuoden aikana. Lääkärit sanoivat meille vain että “olimme onnekkaita”. Oma taustani on hyvin lääketieteellinen joten olin täysin aivopesty uskomaan, että lääketieteellinen laitos oli aina oikeassa enkä ikinä kyseenalaistanut mitään heidän sanomaansa.
Ensimmäisellä kerralla uuden HIV-potilaisiin erikoistuneen lääkärini luona hän teetti minulle peruslaboratiotestit. T-solujen määrä oli 29 ja virusmääräni oli 58 000. Hän kehotti minua kirjoittamaan testamenttini ja hyvästelemään lähimmäiseni sillä olisin onnekas jos eläisin vielä 6kk päästä. Lääkärini totesi, että olisin todennäköisesti ollut viruksen kantaja jo pidemmän aikaa sillä tulokseni olivat niin huonot. Pikaisesti tämän jälkeen diagnoosini muutettiin AIDSiksi. Tässä vaiheessa minun kuitenkin pitää tuoda ilmi että minulla ei ollut ikinä todettu mitään AIDSiin johtavaa tautia tai sairautta. Ei edes silloin kun minulla diagnosoitiin lopulta AIDS. Nähtävästi AIDS-diagnoosini siis perustui täysin T-solumäärääni.
En ollut ikinä kuulunut riskiryhmään. Minulla oli ollut hyvin vähän poikaystäviä/seksikumppaneita ennen kuin tapasin aviomieheni. Ketään näistä existäni ei tietojeni mukaan ollut HIV-positiivisia ja en käyttänyt huumeita. Minulla oli ollut yksi neulalle altistuminen 80-luvulla tehdessäni töitä ambulanssissa. Sen jälkeen tein töitä leikkaussalissa parisen vuotta kunnes tulin raskaaksi toiselle lapselleni ja lopetin töiden tekemisen kotini ulkopuolella. Minulla ei ikinä ole ollut mitään muita altistumia virukselle joten ajattelin että tartuntani oli pakostakin tullut 80-luvun loppu puolella.
Kesäkuun 17. 1996, jolloin sain diagnoosini, lääkärini aloitti nopeasti AZT, 3TC, Crixivian ja Bactrim kuurit. Otin niitä tunnollisesti ja en melkein ikinä jättänyt väliin annoksiani. Otin Bactrimia 2 vuotta ennen kuin se lopetettiin. Söin kolmea eri lääkitystä viisi tai kuusi vuotta ilman minkäänlaisia muutoksia. Ajattelin, että ne varmaan toimivat todella hyvin koska olin edelleen elossa! Lääkärini vihdoin lopetti Crixivanin epäillessään että maksani ei kestänyt sitä. Hän vaihtoi sen Sutiviaan jota otin AZT ja 3TC kanssa huhtikuuhun 2007 asti.
Kaiken tämän keskellä aviomieheni oli hyvin rakastava ja tukeva. Hän teki kaikkensa pitääkseen huolta lapsistamme ja minusta. Kuitenkin päiviämme varjosti kuolemantuomio 11 vuoden ajan. Milloin tulisin sairaaksi ja kuolisin? Minkälaista se olisi? Outoa kuitenkin oli, että en ikinä sairastunut mihinkään vaaralliseen ja en ikinä saanut mitään pahempia virustartuntoja vaikka T-solumääräni oli hyvin alhainen. Minulle oltiin sanottu, että T-solujen määrän ollessa alle 50 minulla ei käytännössä ollut ollenkaan immuunipuolustusta.
Sivuoireisiini kuului satunnaista pahoinvointia ja oksentelua, hiustenlähtöä, unettomuutta, jalkakramppeja, kalpeutta/anemiaa ja väsymystä. Minulle ei missään vaiheessa käynyt mielessä että nämä oireet voisi johtua lääkkeistä. Lääkärini sanoi aina että ongelmat johtuivat siitä että sairastin pahentuvaa AIDSia. Tiesin parista muusta “HIV positiivisesta” joiden tilanne oli paljon pahempi. Nämä ihmiset olivat rullatuoleissa, tulossa sokeaksi ja tarvitsivat lisähappea. Joten mielestäni voin “todella hyvin” verrattuna siihen että “minulla oli AIDS” ja olin tästä hyvin kiitollinen.
Kuitenkin pahin mitä diagnoosini teki perheellemme oli jatkuva pelko ja kauhu. Lopetimme seksin kokonaan mieheni kanssa. Emme harrastaneet seksiä moneen vuoteen sillä emme halunneet riskeerata viruksen tarttumista. Tällä kaikella oli erittäin iso vaikutus nuoren perhe-elämämme suhteen ja se lopulta muutti avioliittomme sanoinkuvaamattoman vaikeaksi.
Huhtikuuhun 2007. Eräänä iltana Joe selaili Internetiä etsien hauskaa videota josta hänen ystävänsä oli kertonut hänelle. Yhtäkkiä, täysin nurkan takaa, pompahtaa esiin Robin Scovillin video “The Other Side of AIDS” (AIDSin toinen puoli). Oudointa tapahtumassa oli, että mitkään näistä sanoista ei ollut hänen alkuperäisessä haussaan. Hän avaa videon ja katsoo sen järkyttyneenä ja lumoutuneena yhdeltä istumalta. Hän kertoi videosta minulle seuraavana päivänä ja rohkaisi minua katsomaan sen myös. Olimme molemmat pyörtyä! Meille ei ollut KOSKAAN kerrottu että HIV:ssä OLI edes toista puolta. Meille ei oltu MISSÄÄN VAIHEESSA kerrottu, että koko sairaudesta löytyi ristiriitaista tietoa. Tämän jälkeen katsoimme Steve Allenin “HIV = AIDS: Totuus vai Huijaus” videon joka oli lopullinen niitti sille että aloimme toden teolla etsimään tietoa.
Tuntuu siltä, että minkä tahansa muun diagnoosin kanssa jonka perinteinen lääketiede antaa, kerrotaan sen mukana myös muita hoitovaihtoehdoista. Ne ovat kaikki sinun valittavissa. Sinua yleensä jopa rohkaistaan kysymään toinen mielipide. Mutta HIV / AIDSin suhteen sinulle ei IKINÄ kerrota, että siitä löytyy ristiriitaista tutkimustietoa. Meidät ohjataan kuin lampaat teurastamolle. Ja me menemme sinne hiljaisina ja auliisti – emme ikinä kyseenalaista tai vaadi todistusaineistoa.
Siitä päivästä lähtien vietin jokaisen valveilla olevan hetkeni Internetissä siirtyen linkistä toiseen. Sivustosta sivustoon. Toiseen kirjaan ensimmäisen jälkeen. Kriitikosta toiseen. Miten en tiennyt tästä!? Tunsin oloni niin huijatuksi. Niin petetyksi. Minulta oltiin varastettu elämäni parhaimmat vuodet. Tuntui kuin kaikki olisi ollut yhtä suurta ja kauheaa painajaista. Minulta oltiin kielletty mahdollisuus tehdä valintani perustuen olemassa oleviin faktoihin.
Muutaman pitkän viikon jälkeen jotka kulutin opiskellen, lukien, tutkien, katsoen videoita, lukien kirjoja ja tehden kaiken voitavani päätin lopettaa kaikki AIDS ja HIV lääkkeeni kerralla.
Kuva Karrista pari viikkoa lääkkeiden lopetuksen jälkeen jolloin hänen kehonsa kävi läpi rankkaa puhdistumista
Ensimmäinen viikko meni hyvin, oloni oli täysin normaali. Tein monenlaista puhdistautumista kuten detox-ohjelmia, mehupaastoamista, erilaisia yrttiteitä ja suolentyhjennyksiä. Sen jälkeen asiat alkoivat menemään erittäin pahasti alamäkeä ja seuraavat kolme kuukautta olivat erittäin rankkoja. Kehoni tuntui sammuvan totaalisesti. Olen 173cm pitkä ja painoni laski 51kg. Näytin siltä että kuolisin. En kuitenkaan kertaakaan harkinnut lääkkeitteni aloittamista uudelleen sillä tiesin mihin uskoin ja miksi uskoin niin. Elämä oli kuitenkin hankalaa. Niinä päivinä luulin, että huono vointini johtui puhdistautumisen ja lääkevieroitusoireiden yhteisvaikutuksesta. Myrkylliset AIDS lääkkeiden on pakko olla hyvin rankkoja keholle, varsinkin jos sitä tekee 11-vuotta putkeen… jos joku AIDS-potilas selviää niillä niin kauan.
Jälkeenpäin sain tietää että lääkkeiden lopettaminen ei olisi pitänyt olla niin vaikeaa, sillä lääkkeiden ympärillä pyörii paljon ristiriitaa siitä mitä ne oikeasti sisältävät:
http://exlibhollywood.blogspot.com/search?q=sustiva+mystery+solved
Neljä kuukautta lääkkeiden lopettamisen jälkeen menin käymään lääkärilläni viimeisen kerran. Olin päättänyt, että selitän kohteliaasti hänelle mitä olin tehnyt ja että olin päättänyt olla näkemättä häntä enää. Olin ottanut viimeiset laboratoriokokeeni viikkoa ennen sitä.
Kun vihdoinkin pääsin paikan päälle tuntui siltä kuin maailma olisi räjähtänyt. Hän sanoi minulle että “Olet tehnyt erittäin tyhmästi ja TULET KUOLEMAAN, HYVIN PIAN!” Vastasin hänelle vain yksinomaan “Sepä hassua, oloni on mitä mahtavin.”
Siinä vaiheessa CD4-arvoni oli 96 ja virusmääräni 135 000. Olin kuitenkin tehnyt tutkimukseni tarkasti ja tiesin testien epätarkkuuden. Ne eivät merkinneet minulle enää mitään. Sen lisäksi, olin hyvin väsynyt kuulemaan, että olisin kuollut kohta. T-solumääräni ei muutenkaan ollut ikinä kauhean korkea ja viimeisen 11 vuoden ajan ne heiluivat 200-300 välillä ja virusmääräni oli ollut “mittaamattomissa” koko tämän ajan.
Uskon että ihmisen täytyy olla hyvin vahva jaksaakseen tällaisessa tilanteessa. Itsekin epäröin välillä. Kuitenkin jotkut asiat Michael Ellnerin videossa toistuivat päässäni ja antoivat minulle rohkeutta. Kävin niitä mielessäni läpi uudelleen ja uudelleen ja muistutin itselleni kuinka tärkeää on, että pysyn valitsemallani tiellä. Se pelasti henkeni. En olisi ikinä jaksanut ilman jatkuvaa tukea mieheltäni. Vertaistuki joka seisoo rinnallasi vaikka tapahtuisi mitä, on yksi tärkeimmistä asioista kun taistelet hengestäsi vaarallista valhetta vastaan.
Kuitenkin, lääkärini oli erittäin töykeä ja vihainen ja näytti olevan erittäin loukkaantunut että kehtasin kyseenalaista häntä ja AIDSia sairautena. Sairauteni aikana minulla oli hyvä suhde myös farmaseuttini kanssa joka kuitenkin päättyi huonosti hänen kuultuaan että lopetin lääkitykseni. Miksi ihmiset jotka vihastuivat minulle kaikkein eniten olivat juuri niitä ihmisiä jotka saivat rahaa hoidostani? AID$? On myös hyvin outoa että parannuttuasi mistä tahansa muusta sairaudesta (varsinkin syövästä) sinua onnitellaan ja ihaillaan! Se on ihme! Olet sankari ja selviytyjä! Vain HIV:n kohdalla he sanovat että elät kiellossa. He ovat vihaisia että selviydyit. Että tulit voittajana kotiin. Että olet elossa…ja voit hyvin.
Olet nyt ollut lääkevapaa Huhtikuusta 2007 asti ja voin täydellisesti! En usko että olisin selvinnyt kauan lääkitykselläni. Viimeisinä lääkitysvuosinani aloin näyttämään oireita kuihtumisesta. Käsistäni ja jaloistani oli tullut tikut ja takapuoleni oli täysin kadonnut. En edes tajunnut tätä kunnes vähän aikaa sitten katsoin kuvia itsestäni jotka olivat otettu noilta ajoilta. Minulla ei ole enää mitään sivuoireita ja kaikki oireeni ovat poissa.
Karri Kesällä 2009
Olen lähestulkoon täysin kääntynyt pois perinteisen lääketieteen puolelta ja tehnyt tämän hyvin katkerin tuntein. Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että he ovat turhia noin 95% ajasta. Sanottakoon kuitenkin, että löysin itselleni aivan mahtavan lääkärin joka ymmärtää kuinka tärkeä on ajatella “laatikon ulkopuolelta.
Olen saavuttanut paremman terveyden ja parantumisen vain käyttämällä luonnollisia lisäravinteita ja luonnollista ruokaa. Liikun joka päivä. Syön noin 75% raakaruokaa ja olen vegaani. Uskon vahvasti, että nämä ovat auttaneet parantumaan minua lähes täydellisestä myrkytystilasta.
Rukoilen joka päivä, että mahdollisimman monet löytävät tarinani ja että se olisi siunaus ja rohkaisu niille jotka ovat myös tulleet tämän “vuosisadan huijauksen” kohteeksi. Olen hyvin pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään tästä eniten. Rakkaimpien ja lapsien menetys…
Olen sydämeni pohjasta kiitollinen niille jotka ovat uskaltaneet käydä tämän läpi ennen minua ja jotka ovat siten johdattaneet, rohkaisseet ja uskoneet minuun, minun omalla matkallani.
Olen ikuisesti kiitollinen niille kaikille rohkeille yksilöille jotka ovat uskaltaneet uhrata elämänsä ja uransa että minä saisin elää. Niille jotka uskaltaneet kyseenalaistaa tätä teoriaa “sairaudesta”.
En tiedä kuinka paljon pitkäaikaistuhoa lääkkeiden syöminen on tehnyt keholleni. En suostu märehtimään sen ympärillä, mutta teen kaikkeni että pidän parasta mahdollista huolta itsestäni: fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.
En ota mitään itsestään selvänä ja yritän elää mahdollisimman stressivapaata elämää.
En suostu hiljenemään tästä asiasta.
Millä kaikilla tavoilla tämä kaikki on vaikuttanut minuun? Shokki, suru, epätoivo, epäilys, viha, sinnikkyys ja voitto!
Olen selviytyjä!
Aion jatkaa tarinani kertomista, enkä suostu ikinä olemaan siitä hiljaa.
-Karri Stokely
Juuri uunista ulos tullut dokumentti House of Numbers katsoo aidsia toisesta näkökulmasta. Kyseinen dokumentti on saanut satelemalla palkintoja erilaisilla filmifestivaaleilla ja se näyttää ajatuksella ja ammattimaisuudella tehdyltä ilman älytöntä pelkopainostusta vaan juurikin nostaen kysymyksiä ja tuoden erilaisia näkökulmia “sairaukseen” (?) liittyen. Pahoittelen niille jotka tarvisisivat tekstityksen aiheeseen, katson jos riittää aika tuoda asiasta lisää tietoa myöhemmin ja kääntää joitakin kohtia sivustosta suomeksi. Tässä kuitenkin dokumentin traileri, tutustu ja käy myös heidän sivuillaan katsomassa lisää ensirektioita dokumentin nähneiltä ihmisiltä.
Itse en ole vielä toki kyseistä pätkää nähnyt, mutta aion todellakin päästä sen johonkin katsomaan – järjetön uteliaisuuteni kun ei oikein pysty sulkemaan silmiään aroistakaan aiheista;)
Vanhan sanonnan mukaan “tieto lisää tuskaa” joka monesti on totta tämän päivän uutisia lukemalla. Mutta on myös monenlaista tietoa joka herättää, voimistaa, inspiroi ja stimuloi. Itse mielummin haluan ajatella että “tieto lisää tietoutta” ja koen että tämä olisikin meidän tavoite tiedon etsimisen ja itse tiedottamisen kanssa. Hyvä paikka missä voi lisätä tietouttaan on Ted. Sivusto on täynnä ideointia, inspiraatiota, kannustusta ja sivistystä. Parasta sivustossa ei ole pelkästään se, että löydät sieltä maailman arvostetuimpien ja persoonallisten ammattilaisten ajatuksia kaikesta vaan se, että kyseiset ajatukset löytyvät myös hyvin usein suomeksi tekstitettynä. Jos et siis osaa englantia kunnolla, älä lannistu, mahtavaa tietoa löytyy myös äidinkielellämme:) Kaikki puheet ovat rajoitettu 20-minuuttiin joten tieto on vielä tiivistettyä ja siksi puheenpitäjän puolelta loppuun ajateltu, tarkasti koordinoitu ja sopivalla huumorilla höystetty. Suosittelen lämpimästi kyseiseen sivuun tutustumista.
Edellisin video Tedistä joka kosketti syvältä oli Harwardista valmistuneen aivotutkija Jill Bolte Taylorin intensiivinen 20 minuuttinen missä hän kertoo kokemuksestaan aivohalvauksen kanssa. Ei sitä joka päivä pääse kuulemaan mitä aivotutkijan päässä liikkuu kun hän halvauksen aikana menetti hiljalleen kykynsä puhua, liikkua ja tiedostaa itsensä. Video on jo “vanha” Internetin ajassa (melkein 1,5 vuotta), mutta viesti on edelleen tärkeä ja ajankohtainen tänäkin päivänä. Jos siis olet nähnyt tämän jo 1,5 vuotta sitten, katso ihmeessä uudelleen ja mieti tuleeko siitä erilaisia ajatuksia mieleen tällä kertaa.
Jos osaat englantia hyvin voit katsoa suoraan puheen tästä
Jos englantisi ei ole niin hyvä niin käy katsomassa puhe suoraan Ted.comista. Löydät videon alta pienen alasvetokentän jossa lukee “27 Languages (Off)”-paina sitä ja valitse suomi:)
Katso ja kuuntele ja kerro ajatuksisasi minulle – kaikki keskustelu on aina tervetullutta. Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen että mitä olisi tapahtunut jos kyseinen tukos olisikin tapahtunut aivojen oikeaan puoliskoon?
Tukholmassa osataan. Ja siellä myös kilpaillaan hauskuudesta. The Fun Theory (Hauskuusteoria) on koottu sivusto asioista, keksinnöistä ja teoista jotka muuttavat ihmisten ympäristöön kohdistuvaa käytöstä hauskuuden avulla. Tällä hetkellä saitilta löytyy (vain) kolme vallan ihastuttaa esimerkkiä siitä miten ihmisiä on saatu kierrättämään, käyttämään portaita ja keräämään roskansa hauskuuden kanssa. Jatkossa sivustolle tosin varmaan tulee tulvittain uutta materiaalia nimittäin sivusto on lanseerannut kilpailun jossa sinäkin voit osallistua maailmanmuutokseen positiivisella tavalla. Kilpailuaika menee kiinni 15. Marraskuuta jonka jälkeen esivalittu tuomaristo valitsee innovatiivisemman ratkaisun hauskuuden puolesta.
Vaikka itse kirjoittelen välillä vähän vakavampaakin aihetta blogiini haluan myös pyrkiä tuomaan käytännönläheisiä vinkkejä siitä mitä me kaikki voimme yksilöinä tehdä muutoksen eteen ja rohkaista ihmisiä olemaan enemmän oma aloitteisempia oman, muiden ja maailman hyvinvoinnin suhteen. Helposti sitä lannistuu “maailman pahuuden” alle ja mielestäni netistä löytyy liian vähän tietoa siitä miten voimme itse vaikuttaa. Tässäpä siis hiukan esimerkkejä Hauskuusteorian inspiroimana.
Muovipullopeli
Monet meistä palauttavat pantilliset muovipullomme kauppaan. Huomattavasti harvempi kuitenkin kierrättää lasitavaransa. Ehkäpä koska emme saa panttirahaa myös niistä. Voimmekko muuttaa tämän asenteen tekemällä lasinkierrätyksestä hauskempaa? Näin et saa palkinnoksi vain hyvää omatuntoa vaan myös ison hymyn.
Pianoportaat
“Kävele mieluummin portaat hissin tai liukuportaiden sijasta niin voit paremmin” on jotain mitä luemme Sunnuntailehdistä. Aika harva ihminen loppujen lopuksi laittavat käytäntöön tätä neuvoa. Voimmeko saada useampia ihmisiä käyttämään portaita liukuportaiden sijaan jos teemme siitä hauskempaa?
Maailman syvin roskaämpäri
Ei luulisi olevan vaikeampaa heittää roskiasi läheisempään roskikseen kuin kadulle. Monet ihmiset kuitenkin tekevät juuri jälkimmäisen. Voimmeko saada useampia ihmisiä laittamaan roskansa mielummin roskaämpäriin tekemällä siitä hauskempaa?
Kesäisin tulee enemmänkin kuunneltua housea, reggaeta, kixua, jazzia, swingiä ja kaikkea iloista ja pirteää, mutta syksyn tullessa tietylaiset raskaat soundit purkavat pimeydestä tullutta mahdollista synkistelyä paljon korkeammille tasoille. En sinänsä angstaa syksystä tai talvesta, mielestäni ne ovat ihan huippu vuodenaikoja, mutta jostain syystä silti musiikkimaku vaihtuu vähän tummempiin biitteihin iltojen pimetessä. Itse olen pirteästä luonteestani huolimatta aina rakastanut dubsteppiä. Raskaamassa dubissa on jotain sellaista tappajarobotti-meininkiä joka jostain syystä saa mut aina ihan älyttömän hyvälle tuulelle – varsinkin juuri talvisin ja syksyisin. Jotkut virtapiirit aivoissani ovat siis ilmiselvästi sekaisin;)
Seuraavat hyvät dubbibileet Helsingissä ovat 5.12 Redrumissa: Dublove – the grand opening – with SKREAM (UK), sinne olen itse hyppimässä J:n ja kämppiksen kanssa saamaan raskaita fiboja kehon täydeltä:)
Laitetaan kuitenkin syksyn inspiraation puolelle pitkän aikaan fanittamani Dub FX. Dub FX-artistina ei ole edes kunnon dubbia mutta jotain dubvaikutteita miehen soundeista lähtee. Suurimmaksi osaksi kuitenkin voisi luokitella Dub FX “mixit” aika monesta suunnasta vaikutteita ottavaksi “konemusiikiksi”. Mene ja tiedä – kuuntele itse. Pinka Karma <3 Syksy!
Ja sitten vähän perinteisempää dubbia. Pörinää <3
Kyseinen elokuva näytettiin Suomessa Rakkautta & Anarkiaa festareilla ja ikäväkseni en päässyt moista katsomaan koska liput loppuivat kesken heti. Olen kuitenkin sivustakatsojana ollut aika äimänä minkälaisen mediamyllytyksen kyseinen elokuva on saanut aikaan ja tottakai päätin tilata sen itselleni netistä heti kun moinen oli sieltä saatavilla. Inspiroiduin kyseisestä ajatuksesta niin paljon että päätin pitää ystävilleni Eko Movie – illan jossa katsomme kaksi polttavaa dokumenttia vapaastivalittaessa otsikon “Eko” alta. Tosin toinen niistä tulee olemaan juurikin kyseessä oleva pätkä kunhan moinen DVD postilaatikostani tupsahtaa eteiseen.
Kutsuun aiomme pyytää ihmisiä saapuman paikalle julkisilla kulkuvälineillä, ja tuomaan mukanaan tupariperiaattella syötäviä jotka ovat Luomu-osastolta ostettu:) Raportoin sitten miten ilta meni kunhan sen saamme aikaiseksi.
Laitan kutsun tulemaan ystävilleni kunhan saamme vihdoinkin J:n kanssa remontoitua kämppämme siihen kuntoon että pystymme ensinnäkin pitämään tuparit ja sen jälkeen kutsumaan kylään niin paljon ystäviä kuin mahdollista kaiken mailman juttuihin jossa kissoja ristitään ;)
Jos et muuten ole nähnyt kyseistä dokua niin käyppä katsomassa heidän ihmeelliset sivut: The Age of Stupid
Tulipas sitten vietetty viikonloppu inspiroivien dokumenttien ja julkaisujen parissa. Meillä menee J:n kanssa aika monet viikonloput katsoessa molempien selaimista löytyvien “Must see”-kansion alta löytyvien juttujen jakamiseen.
Tällainen tällä kertaa:
Jos et ole moista pätkää ennen nähnyt niin suosittelen. Varsinkin kun moinen löytyy tosiaan Juutuupista High Quality versiona ja näkyi ainakin meillä isolta screeniltä erittäin mahtavasti.
Itse aika usein liikutun kyyneliin asti mistä tahansa tuskasta mitä näen, oli se eläimiin tai ihmisiin kohdistuvaa ja empatia neuroni toimivat erittäin vilkkaasti esim. itkevää ihmistä katsellessa, niin eipä ollut ihme että tässä leffassakin kyyneleet tuli. Itseasiassa ne eivät edes tulleet ihan heti. Koko alku näytti aika inhorealistisesti maailman tilaa, heitti tilastoja ja näytti ihan henkeäsalpaavia maisemi ja kokonaiskuvaa. Dokumentin laatuun yleensä kuuluu niiden asioiden kanssa “mässäily” jotka eivät tässä maailmassa toimi, mutta mielestäni tässä pätkässä kyseinen mässäily tehtiin aika hyvissä mauissa. Ilmiselvästi kävi ilmi että pätkän tuotantoon on mennyt ihan hyvä määrä rahaa – se oli sen verran laadukas – alun tietokoneanimaatioita myöten.
Jotenkin kyyneleet pysyi sisällä sen alkuvaiheen, vaikka siellä paisuikin iso vellova jännitys. Ja kun se realiteetti-osio vielä kesti niin pitkään niin ei ollut ihmekkään miten se itku tuli vasta sitten kun sitä toivoa annettiin siinä lopussa. Kaikki näytettiin nimittäin niin tuskallisessa valossa ja niin pitkä-aikaisesti että halusi lopulta tarttua mihin tahansa toivon rippeeseen mitä ne tarjos.
Vaikuttavaa ja tyypillistä, mutta liikutuin silti.
Luulen että tiettyyn pisteeseen asti ihmisten pitäisi altistaa itseään myös tämänlaisille dokumenteille lisää, vaikka se on tietääkseni aika monessa tutkimuksessa todettu että pelottelu ei mainostakniikkana toimi – se lähtee muistista nopeasti pois. Mutta kuitenkin, luulen että monessa tapauksessa olisi parempaa käydä läpi niitäkin pelottavia tunteita mitä tämäkin dokumentti herätti ja uskaltaa myös katsoa sitä puolta. Sitä niin helposti jää sinne sohvanpohjalle katsomaan Kauniita & Rohkeita ja miettimään että “kyllä se maailma itse itsestään pitää huolta”.
Itse olen jo jonkun aikaa pitänyt huolta syömästäni ruan laadusta. Ostamme kaiken jonka voimme luomuna. Kierrätämme kaiken kommuunissamme ja yleensä ostan tavarani käytettynä toreilta tai muilta ihmisiltä. Koitamme siis tehdä osamme. Mieluiten tekisin teidän kaikkien muidenkin kanssa osamme – yhdessä.
Käykää katsomassa!
Viimeisimmät kommentit