Yskäresepti

Noniin, lupasin vielä kirjoittaa ylös liiankin yksinkertaisen yskäreseptini. En todellakaan olisi uskonut että se toimisi itselleni niin hyvin. Yskäni oli yltynyt jo sen verran pahaksi ja olin unettomuudesta uupunut että oli vähän usko koetuksella. Internetin selailu kuitenkin tuotti tulosta ja päätin kokeilla. Olin aika yllättynyt kuinka halpa, helppo ja nopea tapa oli sekä se lopetti yskän kuin seinään.

Omenaviinietikkaa tulehduksiin

Yskäresepti

Täydellinen kuivaan, kutittavaan yskään.

2-3 rkl omenaviinietikkaa,
1,2 rkl luomuhunajaa
0,5 l lämmintä vettä
1 pilli

Kiehauta vesi, mutta odota kunnes se on juotavaa ennenkuin lisäät omenaviinietikan ja hunajan sinne. Täten saadaan hunajan ja omenaviinietikan ainesosat käyttöön tuoreina, eikä kiehauteta niitä pois. Sekoita. Nauti hitaasti. Omenaviinietikan kanssa kannattaa olla tarkkana, se ei nimittäin ole suurissa määrin nautittuna hampaille hyväksi. Jos sinulla ei ole pilliä millä juoda voit paremman tarpeeksi huuhdella suusi vedellä.

Tätä sitten tuli nautittua pari päivää putkeen yskäkohtauksen iskiessä ja joka kerta sain siitä helpotuksen. Kannattaa lukea lisää kokemuksia Earth Clinicin sivuilta omenaviinietikan ihmeistä yskään, poskiontelontulehduksiin, nenän limakalvojen kroonistuneisiin tulehduksiin ja nuhaan. Oli aika mielenkiintoista kahlata läpi kokemuksia joissa ihmiset olivat monien antibiootti-, steroidi- ja lääkekuurien sekä leikkausten/punkteerausten jälkeen löytänyt avun omenaviinietikasta. Omenaviinietikasta löytyy netti pullollaan mahtavia tarinoita ja kyseisestä ihmelitkusta voisi kirjoittaa pidemmänkin artikkelin, en kuitenkaan ole jaksanut asiaan tutustua vielä laajemmin. Kerrankin siis blogipoustini pysyy lyhyenä ja ytimekkäänä;)

Ilopallot

Raakaruokaherkkuja lisää. Tällä kertaa vuorossa makea jälkiruoka jonka (taas kerran) suhauttaa yhteen ääntäkin nopeammassa ajassa. No okei, ei ihan ehkä äänennopeudella, mutta gepardin juoksunnopeudella ainakin! Froom!

Mahtavasti ilopalloja!

Ilopallot

noin 15-23 palloa | Arvioitu valmistusaika 20min

2,5 dl Auringonkukan siemeniä
1,3 dl Manteleita
3-5 rkl Agave siirappia
4-5 rkl Carob jauhetta
Ripaus muskottia ja/tai kanelia
Ripaus merisuolaa

Heitä auringonkukan siemenet, mantelit, suola ja muskotti/kaneli tehosekoittimeen. Sekoita kunnes saat jauhetta/pulveria. Kaada jauhe erilliseen astiaan ja sekoita lusikalla mukaan Agave siirappi kunnes saat täydellisen koostumuksen pallojen pyörittämiseen. Pyörittele haluamasi kokoisia palloja, pienempiä on helpompi napostella, suuremmilla tukehtua ;) Kaada carobjauhe lautaselle ja pyöräyttele pallot jauheessa. Laita jääkaappiin pariksi tunniksi kovettumaan ennen tarjoilua.
Voit korvata muskotin ja kanelin vaikka kookoshiutaleilla. Tai voit vaihtoehtoisesti pyöräytellä pullia seesaminsiemenissä tai kookoshiutaleissa.

Jälkeenpäin tuli mieleen että periaatteessa näitä voisi tehdä aivan mistä vain. Esim seuraavaksi aion koittaa palloja joissa on mukana pellavansiemenrouhetta ja vaikka cashew pähkinöitä. Ensin kaikki vaan “jauhoksi” blenderissä ja sitten lisätään agavesiirappia ja vettä kunnes koostumus on sopiva pallojen pyöräyttämiseen. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana ettei lisää liikaa ja taikinasta tule liian löllöä.

Pallot ovat aika riittoisia. Niitä ei jaksa syödä montaa, eikä niitä pidäkkään ahmia. Säilytä jääkaapissa ja tarjoile vieraille tai nappaa suuhusi ilopallo jälkiruuaksi. Koska iloa kannattaa aina jakaa, ovat pallotkin parhaita jaettuna:)

Kesäkurpitsa Pasta Marinara

Ah. Nyt on masu täynnä! Tulin kirjaimellisesti juuri 5 minuuttia sitten ruokapöydän ääreltä missä söimme aivan järjettömän herkullista raakapastaa <3 Mitä raakaruuan kanssa toheltaessa on oppinut, niin ainakin sen, että mitä tahansa ruokaa voi “feikata” terveellisimmistä, tuoreimmista ja paremmista aineksista. Suosittelen ehdottomasti tätä maukasta ateriaa kaikille jotka ovat liian kiireisiä tekemään ruokaa sillä koko aterian valmistukseen menee tasan 15 min max. Varsinkin jos aterian on tehnyt pari kertaa niin sen huiskaisee kasaan vielä nopeammin.

Kesäkurpitsa Pasta Marinara

3 hengelle | Arvioitu valmistusaika: 10-15min

Kesäkurpitsa Pasta Marinara. Päälle ripoteltu hiukan nori-hiutaleita. Sivussa raakatekopekonia;)

Kastike
5 Keskikokoista tomaattia
1,5 Paprika
120g Arinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös täysin kuivattuja tomaatteja, mutta kannattaa liottaa niitä vedessä parisen tuntia jotta ne pehmenee)
2 rkl Oliiviöljyä tai haluttua pähkinäöljyä
1-2 Valkosipulin kynttä
1 rkl Oreganoa
1 rkl Basilikaa
Ripaus mustapippuria
Ripaus chiliä
Ripaus suolaa
1 tl Agave nektaria (täysin valinnaista. Tämä vain sitä varten jos haluat paprikoiden lisäksi kastikkeesta hiukan makeampaa)

Itselleni jäi hiukan vihreyttä jäljelle:)

Pasta
2 isohkoa kesäkurpitsaa

Kuori juustohöylällä tai kuorimahöylällä kesäkurpitsat. Siirrä kuoret syrjään ja jatka höylimistä niin että saat litteitä pitkiä viipaleita. Kun kesäkurpitsan sydän tulee vastaan lopeta kuoriminen ja siirrä sydän syrjään (sitä voi käyttää kasviskeitossa myöhemmin). Jos haluat pastastasi todella spagettimaista niin viipaloi viellä veitsen kanssa pastaliuskat ohuiksi siipaleiksi. Voit myös halutessasi käyttää kuoretkin jos sinua ei haittaa pieni vihreys “pastassasi”. Kuoret myös maistuvat hiukan enemmän juurikin kesäkurpitsalle, joten se voi olla ihan makuasia haluatko käyttää niitä tai et.

Heitä kaikki kastikkeen ainesosat tehosekoittimeen ja sekoita noin 1-3minuuttia. Jos haluat kastikkeeseesi enemmän “tekstuuria” sekoita ainesosat yleiskoneella. Yleiskoneella sekoittaessa kannattaa musertaa tarvitut valkosipulit etukäteen ennen niiden lisäämistä kastikkeeseen. Maista ja lisää mausteita tai makeutusta tarvittaessa. Täysin kylmänä kastiketta ei tarvitse syödä. Voit halutessasi heittää tehosekoitetun kastikkeen kattilaan ja hyvin hitaasti lämmittää sitä hiukan. Ei kuitenkaan lähellekkään kiehumispistettä, vaan juurikin sen verran että et polta sormeasi sitä maistaessa;)

Heitä kastike pastasi päälle ja sekoita, anna imeytyä hetki ennen tarjoilua. Sirottele päälle norihiutaleita, basilikaa, murskattua cashewta tai jotain muuta haluamaasi maustetta.

Vaniljainen kookoskastike hedelmäsalaatin päälle

Kokkailuni on yleensä aika suurpiirteistä. Tykkään lukea reseptikirjoja, mutta siinä missä J mittaa insinöörimäisen tarkasti kaikki ainesosat grammalleen ruokiinsa reseptikirjasta, minä kunnon taiteilijana katson about ne asiat mitä ruokaan menee ja heitän “ripauksen tuota, hyppysellisen tätä ja kourallisen näitä”. Yleensä asiat onnistuvat useammin kuin eivät, joten olen uskollisesti jatkanut kokkailutapani harjoittamista.

Tänä viikonloppuna sain taas kyhättyä ja heiteltyä kasaan aivan uudenlaisen kastikkeen. Tein meille pitkästä aikaa jälkiruuaksi hedelmäsalaattia ja halusin siihen mukaan vaniljakastiketta. Maitoa vältellessäni piti keksiä hiukan erilainen tapa lähestyä kastiketta. Normaaleissa oloissa olisin varmasti käyttänyt tässä kastikkeessa kookoksen sijaan mantelimaitoa (tästä lisää myöhemmin), mutta tällä kertaa sitä ei käsillä ollut. Kastike meni aika lähelle sitä mihin halusin, sillä koostumus on hyvin kastikemainen ja maku mitä mahtavin!

Ostamme yleensä kaupasta ison kasan luomubanaaneja koska niitä tulee käytettyä aika paljon. Jos näyttää siltä, että banaanit kerkeävät menemään liian ruskeiksi paloittelen ne ja heitän pakkaseen. Näitä voi sitten todella hyvin lisäillä erilaisiin pirtelöihin ja muihin kokeiluihin kun niistä haluaa kylmiä tai erilaisen koostumuksen.

Vaniljainen kookoskastike

3-4 hengelle | Arvioitu valmistusaika: 10min

3/4 purkkia Biona kookosmaitoa
1tl Biona muussattua “creamed” kookosta (ei pakollinen, kastikkeesta tulee ihan hyvä ilmankin)
1 Luomu vaniljatanko (tai maun mukaan)
1 kourallinen cashew pähkinöitä (kourallinen on onneksi maailmanlaajuisesti tunnettu mittayksikkö;)
1 kokonainen luomu banaani pakastettuna ja paloiteltuna
1rkl Agavesiirappia tai hunajaa

Heitä blenderiin kaikki muut paitsi pakastetut banaaninpalat. Vanilijatanko kannattaa saksia ensin pieniksi paloiksi ennen tehosekoittimeen lisäämistä. Blendaa ainekset hyvin, noin 1-3 minuuttia putkeen riippuen tehosekoittimesi laadusta. Kun ainekset ovat sekoittuneet hyvin anna kastikkeen seistä noin 15min jotta maut saavat rauhassa muhia. Heitä joukkoon pakastetut banaaninpalat. Tämä tekee kastikkeesta koostumukseltaan paksumpaa koska kylmyys supistaa kookosrasvan ja maidon kokoon. Blendaa kunnolla.

Biona luomu kookosmaito ja muussattu(creamed) kookos löytyypi ainakin Ruohonjuuresta!

Valmis kookoskastike tyhjässä hunajapurkissa. Värit eivät nyt ole sitä mitä se oikeasti luonnossa oli kun kuva tuli otettua niin nopeasti.

Supersalaattisotku!

On taas aika raportoida hiukan kulinaristisia kokeilujani raakaruuan maailmassa.

Itselleni on todella tärkeää joskus että ruoka on helposti ja nopeasti tehty ja sitä on myös helppo kuljettaa työpaikalle. Olen aina tehnyt suurimman osan lounaistani itse, joko työpaikalla tai edellisenä päivänä kotona. Lounaiden teko menee yleisesti aika rutiinilla ja tykkään todellakin nousta päätteen ääreltä viettämään sellaista rauhallista ruuanvalmistus ja -syömis hetkeä. Työpaikalla onkin ajan saatossa ystävällismielinen vittuilu loppunut ruuistani, olenhan siellä liukuhihnapitsoja ja Red Bullia litkivien, iloisten nörttipoikien keskellä yleensä ainut joka laittaa paria minuuttia enemmän ruokani ajatteluun:)

Raakaruokakokeiluni aikana lounaani ovat yleisesti olleet kotoa mukaan otettuja erilaisia smoothie-variaatioita tai sitten lähden lounaslenkille rannan kautta läheiseen supermarkettiin ja hankin sieltä salaattiaineksia seuraavaksi 2-4 päiväksi joista valmistan sitten päivittäisen salaattini. Erilaisten salaattipähkinöiden ja -siementen osto supermarketista voi olla joskus aika rahaa vievää puuhaa. Annospussit ovat pieniä ja jos haluat luomua niin niitä on tavallisesta kaupasta joskus jopa hankala löytää (tosin asia on kyllä mennyt parempaan suuntaan kokoajan). Helsingin keskustassa asuttaessa meillä on ollut tapana J:n kanssa käydä ostamassa kaikki kuivamuonamme Punnitse & Säästä-kaupoista. Sieltä tuleekin sitten yleensä ostettua noin kuukauden satsi kerralla (palkkapäivänä) ja viime aikoina olen jopa ottanut omat minigrip pussit mukaan kauppaan mennessä, niin niitä ei sitten tarvitse lajitella erikseen omiin pusseihin kotona nimittäin luomuosaston puolella pussit ovat vielä yleensä paperipusseja. Hyvä sinänsä, mutta siinä kun kotona koittaa nälkäisenä avata sata ja kaksi erilaista pussia läpi taateleita etsiessä, niin alkaa minigrip-pussit ja lasipurkit kuulostamaan aika houkuttavilta.

Edellisen reissun jäljiltä ajattelin tehdä J:lle ja itselleni sekoituksen jonka voisimme molemmat ottaa helposti töihin ja josta voisi sitten halutessaan lisäillä salaatteihin hiukan lisävitamiineja, hivenaineita, mineraaleja ja hyviä rasvoja + MAKUA. Ristimme kyseisen sekoituksen Supersalaattisotkuksi! Sotku sopii hyvin salaattiin kuin salaattiin ja niitä tosiaan voi tehdä ihan omaan makuun sopivaksi. Itse pidän siitä että salaatissa on pähkinöiden ja siemenien lisäksi joskus jopa marjoja tai rusinoita. Kuvassa näkyvä sotkupussi, jossa oli noin 0,4l verran aineksia, kesti itselläni lähestulkoon koko työviikon.

Pussi täynnä supersalaattisotkua!

Supersalaattisotku

Työviikoksi salaatteihin | Arvioitu valmistusaika: sen verran kun mitä kestää kun haet kaapistasi kamat ja sekoitat ne yhteen

Gojimarjoja
Rusinoita (aika vähän)
Kurpitsansiemeniä
Aurinkokuivattuja tomaatteja (ilman öljyä tai lisäaineita – saksittu pieniksi paloiksi)
Cashew-pähkinöitä (saksittu pieniksi paloiksi)
Parapähkinöitä (saksittu kanssa)
Pellavansiemeniä
Auringonkukansiemeniä
Pinjaminsiemeniä

Jotkut ainesosat tosiaan saksilla paloiteltu pienemmäksi. Jostain syystä tykkään että esim. pähkinöidenpaloja riittää joka puolelle salaattia eikä vain sinne tänne parina kokonaisena pähkinänä. Pienentäminen olisi varmaan onnistunut vähän paremmin jos omistaisin mortarin tai tosi hyvän veitsen. Saksiminen tosin mielestäni oli ihan mukavaa – siinä pääsi melkein vähän meditatiiviseen tilaan:P

Omenoiden kuivausta pyykkinarulla

Sain tuossa alkusyksystä vinkin Kemikaalicocktailin blogista omenoiden kuivauksesta ja päätinpä sitten itse raakaruokainnostuksessani kuuluttaa Facebookissa, että mistä löytyisi ylimääräisiä omenoita ja tultaisiin kyllä keräämään jos joku haluaa lahjoittaa. Kyllähän niitä löytyikin, mutta aikapulassa saatiin koottua kasaan vain vähän yli puolikas ruokakassillinen. Siitä tosin tuli ihan sopiva annos pyykkinarullemme. Sietäisi äidin olla ylpeä kun tytär sai ihan omilla pikku kätösillään jotain näinkin mahtavaa aikaiseksi! :D

Toimenpide oli seuraavanlainen:

1. Kerää omenat
2. Pese ne kylmässä vedessä ja anna kuivua
3. Kuori omenat jos haluat niistä pehmeämpiä, tosin itse jätin kuoren vaan päälle ja hyvä tuli niinkin..plus vähemmän duunia.
4. Poista sydän sellaisella omenansydämenpoisto-välineellä (tajusinpa että eipä ole edes hajuakaan mikä sellainen on suomeksi:D)
5. Viipaloi omenat niin ohuiksi siivuiksi kuin saat, mitä ohuempi sitä nopeammin se kuivuu. Itselläni palat oli jotain 2-5 milliä. Eli viipaloista pitäisi siis tulla sellaisia ympyröitä jossa on reikä keskellä, koska omenan sydän on poistettu. Alla olevista kuvista näkee vähän paremmin mitä tarkoitan
6. Ennen levitystä asettele viipaleet talouspaperin päälle ja painele ylimääräinen kosteus vielä pois.
7. Levitä pyykkinaruteline johonkin sellaiseen paikkaan asunnossasi jossa on hyvä ilmanvaihto. Kuulin myös että kylppäri jossa on lattialämmitys olisi hyvä paikka. Meillä se oli huoneiston keskellä niin että siitä sai hyvän ristivedon tehtyä.
8. Pujottele sitten naru kaikkien omenanreikien läpi ja kiristä pyykkinarutelineeseen ne kiinni.
9. Kannattaa katsoa että omenat eivät kosketa toisiaan ja niiden välissä on hyvä “hajurako” etteivät homehdu kiinnikkäin.
10. Vahtaile että kissat/lapset/koirat/banaanikärpäset/puolisot/naapurit eivät napostele puolivalmiita omenoita suihinsa.
11. Odottele niin kauan kunnes kaikki viipaleet ovat kuivia ja niissä on mahdollisimman vähän kosteutta. Meillä kesti jotain 5-7 päivää.
12. Ota omenat narulta pois ja säilö ilmatiivissä lasipurkissa.
13. Nauti talven pimenevien iltojen saatossa ripottelemalla palasia teen tai aamumyslin/puuron sekaan tai syömällä kun mieli halajaa.

Tässäpä tuoreet omenat juuri narulle laitettuna ja eroteltuna. Parhaimmaksi taktiikaksi osoittautui narun kiinnittäminen ensin telineeseen, sitten vaan järjetön pujottelu, kaikki yhteen sumppuun, ja sitten kun tuntui olevan tarpeeksi niin toinen pää narusta kiinni ja lopulta omenoiden erottelu ja levitys pitkin narua.

Aika paljon rutistuivat kokoon viikon sisällä.

Hyviä tuli ja tuoksu kämpässä mitä ihanin! Ja vieläkin on moisia kaapissa jäljellä. En tiedä kuinka kauan ne oikeasti säilyisi mutta voisinpa veikata että useampi kuukausi kunhan ovat tarpeeksi kuivia ja myös säilötty oikein, poissa valosta. Ainut mitä teen seuraavalla kerralla eri lailla on, että kuorin niin monia omenoita kuin jaksan ja niitä joita en jaksa kuoria niin heitän samantien pois ne “kantapalat” johon jää kaikista eniten kuorta. Itselläni eivät moiset maistuneet kun tuntui että olivat liian kuorekkaita, mutta muuten eivät sitten kuoret haitanneet yhtään. Ehkä myös koitan eri omenalajikkeita – happamampia ja makeampia – niin tulisin hiukan variaatiota. Oli kyllä hauska kokemus, elämäni ensimmäinen kuivaus! Kuivauksella oli myös toivomani vaikutus tuhlauksen suhteen: Ruokaa osaa arvostaa täysin eri tavalla kun on itse siihen laittanut vaivaa ja rakkautta. Se maistuu paremmalta ja tietääpähän että on täysin säilöntäaineetonta, takuulla luomua ja pyykkinaru on vielä hyvin energiatehokas taktiikka. Ehdottomasti toistan ja vielä isommalla satsilla ensi syksynä!

Myöhemmin voinpi myös laittaa hiukan kokemuksia ylös miten luumujen kuivaus meni. Näitä varmaan tulee jatkossa enemmänkin, kunhan kevätkin tulee vastaan. Tuli nimittäin sen verran paljon innostuttua kuivauksesta että ostin itselleni oikein kuivauslaitteen ja olen jo nyt sinne tunkenut vaikka mitä.

Nom! Nom!