Kilpirauhaspotilaat saattavat saada lisää lääkitysvaihtoehtoja Thyroxinin rinnalle

Possut pelastamassa ihmishenkiä

Monelle saattaa tulla yllätyksenä että Thyroxin ei ole ainoa kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettu lääke. Olen itse syönyt kilpirauhasen vajaatoimintaan viimeiset 5 vuotta Armour Thyroidia. Armour Thyroid on luonnonmukainen, sian kilpirauhasesta tehty hormonivalmiste joka on ollut olemassa jo n. 100 vuotta. Armour oli myös pääasiallinen kilpirauhasen vajaatoimintahoito 70-luvulle asti (myös Suomessa), kunnes markkinoille puskettiin uusi synteettinen T4-hormonivalmiste nimeltä Thyroxin. Armour sisältää kaikkia kilpirauhasen tuottamia tärkeitä hormoneja kuten T4:ää, T3:a ja mittaamattomissa määrin myös T2:ta, T1:tä ja kalsitoniinia. Ennen Armouria söin 2 vuotta Thyroxinia kaikilla mahdollisilla annoksilla ja voin aivan järjettömän huonosti. Armour on lyhyesti sanottuna pelastanut henkeni. Jos olet siis itse vajaatoimintapotilas tai lähipiiristäsi löytyy joku muu joka voi huonosti Thyroxin-lääkityksestä huolimatta voi syy olla juurikin vajaatehoisessa lääkkeessä. Jos syöt Thyroxin-lääkityksesi lisäksi verenpaine-, masennus-, kolesteroli, rytmihäiriö-, uni- ja/tai nivellääkkeitä on syytä epäillä että nämä vain peittelevät alkuperäistä sairaussyytä – riittämättömästä lääkityksestä johtuvaa kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Armour Thyroidia vastaavia lääkkeitä löytyy maailmalta myös muiltakin valmistajilta:
Naturethroid ja Westrhoid (RLC Labs)
Thyroid-S (Sri­pra­sit Pharma)
Thiryoid (Greater Pharma)
Thyroid (Erfa)
sekä muiden maiden kuten Italian, Saksan, Tanskan ja Uuden Seelannin omat merkit. Armour Thyroid on kuitenkin ollut ainoa jota Suomesta on tähän asti saatu.

Armouria saa Suomessa erikoislupareseptillä ja se on huomattavasti kalliimpi kuin Thyroxin. En kuitenkaan ikinä ole harkinnut takaisin Thyroxinille menemistä, olisi Armour kuinka kallista tahansa. Olen jo aikoja sitten sydämessäni päättänyt että jos Armourin tuonti Suomeen ikinä tulee estymään, tulen muuttamaan ulkomaille etsimään muita vaihtoehtoja.

Tällaisen kysymyksen eteen jouduin ihan konkreettisesti pari kuukautta sitten kun purkin pohja pilkotti ja lääkettä oli jäljellä enää neljäksi päiväksi. Päästyäni apteekkiin kuulin että Armourin valmistajalla (Forest Labs) on ollut raaka-ainepula eikä ollut mitään tietoa milloin lääkettä saisi lisää. Suhtauduin tilanteeseen melko rauhallisesti vaikka vatsanpohjassa tuntuikin kylmä jännitys. “Mitä nyt? Mistä saan seuraavan annokseni?”.  Ei ollut mukava huomata että lääke, josta koko elämäni riippuu, on loppu maailmanlaajuisesti. Siinä tuntee pelkoa ihan eri tavalla kuin ennen. Onneksi ystävien seasta löytyy monta kilpirauhaspotilasta ja sain heiltä yhteensä 4 varapurkkia itselleni säästöön joilla pärjäsin juuri ja juuri siihen asti kunnes uutta lääkettä, Erfan Thyroidia, tuli markkinoille ja pystyin siirtymään siihen.

Kilpirauhaspotilaat ympäri maailman ovat tunteneet Armour Thyroidin pulan nahoissaan. Pula alkoi kesäkuun aikoihin ja yltyi Suomen puolella jo pienimuotoiseksi paniikiksi syyskuun aikana. Armour Thyroidin maahantuoja Tamro kuitenkin toimi asiassa nopeasti tuomalla markkinoille Erfan Thyroid -hormonituotteen Kanadasta. Potilaille vaihdos ei kuitenkaan ollut niin helppo. Jo ennestään taistelun kautta käsiin saatu Armour jouduttiin jälleen taistelemalla vaihtamaan toiseksi reseptiksi. Monet myös raportoivat lääkärien suunnalta lisääntyneestä epäilystä lääkkeeseen liittyvään “mysteeriin” joka on hankaloittanut kilpirauhaspotilaiden asemia entisestään. Monella paloi hermo ja monet joutuivat palaamaan Thyroxiniin uudelleen.

Haluan hiukan tuoda ilmi mistä pula alunperin tulikin ja mitä kenties voimme odottaa tulevalta:

Armourin valmistaja Forest Labs päätti vuoden 2009 alussa muuttaa Armourin koostumusta. Koostumuksen muutos tehtiin vähin äänin ja potilaat huomasivat muutoksen vasta siinä vaiheessa kun vanhat vajaatoiminnan oireet yhtäkkiä alkoivat palata. Uuteen koostumukseen oli laitettu rutkasti enemmän selluloosaa täytteeksi joka nähtävästi esti lääkkeen imeytymistä. Tietoa siitä, miksi koostumusta alunperin muutettiin, ei ole annettu. Muutos on yleisesti otettu vastaan skeptisesti sillä mitään raportoituja vaikeuksia ei lääkkeen suhteen ollut aikaisemmin – miksi siis muuttaa sitä? Armour Thyroid on pitkään ollut vaihtoehtolääkitystä hakevien potilaiden suosikki. Koostumuksen muutos on kuitenkin saanut monet etsimään muita vaihtoehtoja.

Samaan aikaan kahden muun laboratorion (Time Caps Labs ja Major Pharmaceuticals) Armouria vastaavan lääkkeen tuotantolinjat suljettiin. Laboratorioiden lääketuotannon sulkeminen on ensimmäinen askel FDA:n (Food and Drug Administrator) yrityksessä rajoittaa niitä lääkkeitä jotka olivat olemassa jo ennen FDA:n perustamista vuonna 1938 ja jotka siten ovat tulleet markkinoille tietyn suojauksen alla. FDA vaatii valmistajilta kattavia ja järjettömän kalliita tutkimuksia lääkkeiden turvallisuudesta ja käytöstä. Ihmeellistä tässä on se, että heille ei riitä 100 vuoden mittainen käyttötutkimus eläinperäisen kilpirauhashormonin tehosta. FDA:n vaatimia tutkimuksia odotellaan vielä juurikin Forest Labsilta ja RLC:ltä, jotka ovat suosituimpien eläinperäisten hormonivalmisteiden tekijöitä.

Näiden tapahtumien yhteensattumasta johtuen eläinperäisestä hormonivalmisteesta aiheutui järjetön pula. Lisäksi hormonivalmisteiden suosio oli kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina joka lopulta johti kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon. Tiedottaminen synteettisen kilpirauhashormonin lääkevaihtoehdoista oli levinnyt laajalle ja suuri osa potilaista oli yksinkertaisesti tajunnut että synteettinen T4-hormoni ei ole riittävä pitämään poissa kaikkia vajaatoiminnan oireita.

Jääkö Erfan Thyroid Suomeen?

Mitä potilaiden kannattaa ottaa huomioon lääkityksensä suhteen

Potilaiden, lääkärien ja lääkkenvalmistajien kesken käyty kädenvääntö ei ole mikään uusi juttu. Armourin väliaikainen häviäminen markkinoilta on vain yksi asia lisää mikä potilaiden pitää huomioida omaa hoitotulevaisuuttaan ajatellessa. Haluan kuitenkin painottaa että Suomen potilaille tilanne voi olla monella tavalla myös hyvä. Tamro on jo ilmoittanut että Kanadasta tuotu Thyroid voidaan jättää markkinoille jos sille on tarpeeksi kysyntää. Thyroid on noin 30% halvempaa 500tbl purkeissa kuin Armour joka auttaisi hormonivalmisteesta tulevien kulujen suhteen.

Erfan Thyroid on saanut maailmanlaajuisesti hyviä arvosteluita potilailta. Monelle vaihto Armour Thyroidista Erfan Thyroidiin on ollut suhteellisen helppo vaatien vain pieniä lääkelisäyksiä tai -pienentämisiä. Monet potilaat ovat olleet myös tyytyväisiä huomatessaan Erfan Thyroidin imeytyvän paremmin huulen ja ikenen välissä (subliminaalisesti) kuin uudelleen muutettu Armour. Thyroid tulee olemaan arvokas lisä Suomen markkinoille.

Koska tilanne on kuitenkin vielä epävakaa kannattaa potilaiden ehdottomasti pitää huolta siitä että heillä on tarvittava määrä lääkkeitä varastossa mahdollisia tulevaisuuden saatavuuskatkoksia varten. Sekä Armour Thyroid ja Erfan Thyroid säilyttävät tuoreutensa varsin pitkään. Koska kumpikaan lääkkeistä ei ole KELA:n korvauksen alainen voi niitä ostaa sen verran kuin näkee tarpeelliseksi. Itselläni tulee tästä lähtien olemaan aina ainakin 6kk:n satsi tallessa. Suosittelen tätä kaikille potilaille jotka käyttävät eläinperäistä kilpirauhashormonivalmistetta.

Tärkein asia on kuitenkin itsenäinen opiskelu. Koska kilpirauhashoito on Suomessa monelta osin lähes kivikautisella tasolla, tarvitaan jonkun verran rohkeutta kun päättää ottaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja vaihtaa lääkitystä. Armouria suosivia lääkäreitä löytyy kuitenkin Suomesta noin 20 ja itselleen sopivaa lääkäriä voi etsiä vaikka kilpirauhanen.comin foorumilta.

Mistä löytää lisää tietoa (eng)
Stop The Thyroid Madness
Real Thyroid Help
Forest Laboratories Armour Thyroid
Thyroid About

Yskäresepti

Noniin, lupasin vielä kirjoittaa ylös liiankin yksinkertaisen yskäreseptini. En todellakaan olisi uskonut että se toimisi itselleni niin hyvin. Yskäni oli yltynyt jo sen verran pahaksi ja olin unettomuudesta uupunut että oli vähän usko koetuksella. Internetin selailu kuitenkin tuotti tulosta ja päätin kokeilla. Olin aika yllättynyt kuinka halpa, helppo ja nopea tapa oli sekä se lopetti yskän kuin seinään.

Omenaviinietikkaa tulehduksiin

Yskäresepti

Täydellinen kuivaan, kutittavaan yskään.

2-3 rkl omenaviinietikkaa,
1,2 rkl luomuhunajaa
0,5 l lämmintä vettä
1 pilli

Kiehauta vesi, mutta odota kunnes se on juotavaa ennenkuin lisäät omenaviinietikan ja hunajan sinne. Täten saadaan hunajan ja omenaviinietikan ainesosat käyttöön tuoreina, eikä kiehauteta niitä pois. Sekoita. Nauti hitaasti. Omenaviinietikan kanssa kannattaa olla tarkkana, se ei nimittäin ole suurissa määrin nautittuna hampaille hyväksi. Jos sinulla ei ole pilliä millä juoda voit paremman tarpeeksi huuhdella suusi vedellä.

Tätä sitten tuli nautittua pari päivää putkeen yskäkohtauksen iskiessä ja joka kerta sain siitä helpotuksen. Kannattaa lukea lisää kokemuksia Earth Clinicin sivuilta omenaviinietikan ihmeistä yskään, poskiontelontulehduksiin, nenän limakalvojen kroonistuneisiin tulehduksiin ja nuhaan. Oli aika mielenkiintoista kahlata läpi kokemuksia joissa ihmiset olivat monien antibiootti-, steroidi- ja lääkekuurien sekä leikkausten/punkteerausten jälkeen löytänyt avun omenaviinietikasta. Omenaviinietikasta löytyy netti pullollaan mahtavia tarinoita ja kyseisestä ihmelitkusta voisi kirjoittaa pidemmänkin artikkelin, en kuitenkaan ole jaksanut asiaan tutustua vielä laajemmin. Kerrankin siis blogipoustini pysyy lyhyenä ja ytimekkäänä;)

Tee itse oma influenssarokotteesi!

Kompastuinpa internetin ihmeellisessä maailmassa hauskaan videoon jossa neuvotaan miten teet itse oman rokotteesi. Pieni musta huumori kuumentuvan tilanteen keskellä auttaa lähes joka kerta silläkin uhalla, että nauraminen asialle joka on pelottavan totta voi tuntua hullunkuriselta. Syteen tai saveen, itse ainakin hohotin:D Hyvää perjantaita kaikille!

Miten parantaa immuunipuolustusta luonnollisesti

Lessons From the Miracle Doctors

Tässä tuli pari viikkoa sitten kahlattua läpi Jon Barronin “Lessons From the Miracle Doctors” kirjan uusin painos (psst…kannattaa myös käydä lukemassa Amazon.comissa olevat lukija-arvostelut). Aivan mahtava kirja kaikille jotka ovat skeptisiä ja tarvitsevat paljon lähdeviitteitä ja tieteellistä argumentointia luonnollisten hoitojen puolesta. Kirjaa on pidetty viimeiset 10 vuotta ja pidetään edelleen yhtenä uraauurtavimpina teoksina luonnonhoidon puolesta ja se on kirjoitettu erittäin asiallisesti ja suoraan. Kirjan lopusta löytyy noin 21 sivua lähdeviitteitä joita voi kahlata halutessaan läpi. Ei siinä vielä mitään, ne joille lähdeviitteet eivät merkitse niin paljon kuin se miten terve lääkäri itsessään on, voinen sanoa että kyseinen “ukkeli” on tällä hetkellä 61-vuotias. Sitä ei kuitenkaan hänen kuviansa katsomalla uskoisi! Kun on katsellut pari hänen haastatteluaan, niin äänestä alkaa kuulumaan jo sellainen vanhemman miehen värinä, mutta ulkonäkö, nauru ja energia on aivan jotain muuta!

Kirjasta löytyy näkökulma lähes kaikkeen. Dr. Barron käsittelee kattavasti lääketeollisuutta, detox-ohjelmia, raskasmetalli-, munuais-, maksa-, sisäelinpuhdistamista, probiootteja, (ruuansulatus) entsyymejä, ruokavaliota, vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja, ihmeyrttejä, hormoneja, veden tärkeyttä, amalgaamipaikkoja, immuunijärjestelmää, ajattelua ja sen merkitystä terveyteen, syöpää ja muita “parantumattomia”-sairauksia, liikuntaa energiaa ja paljon muuta.

Kirjassaan Barron suosittelee omaa “Baseline Health”-ohjelmaa jolla voidaan parantaa kehon sairaudet sekä optimoida kaikkia kehon osa-alueita toimimaan mahdollisimman terveellä tavalla. Hän ei suoranaisesti myy sivuiltaan mitään tuotteitaan vaan suosittelee ulkopuolisten firmojen tekemiä luonnontuotteita joista toki hän saa itselleen myös provisiopalkkion. Kirjassa ei kuitenkaan mitään yksittäistä tuotetta tai merkkiä missään vaiheessa suositella, vaan hän antaa enemmänkin ohjeita siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon tiettyjä lisäravinteita ostaessa. Esimerkiksi Aloe Vera tuotteista kannattaa valita ne joissa käytetään kokonaista Aloe Veran lehteä, eikä pelkästään geeliosaa, sillä Aloe Veran tärkeimmät ainesosat ovat juurikin lehden kuoren ja geelin välissä olevassa kudoksessa. Jokainen saa näiden ohjeiden avulla sitten metsästää itselleen tarvitsemansa yrtit, lisäravinteet tai lääkkeet.

Huonona puolena mainittakoon se, että kirjaa ei löydy vielä suomeksi enkä usko, että tähän on tulossa muutosta lähiaikoina. Toinen seikka kirjan sisällössä joka myös ihmetytti oli, että vaikka kirjassa on kattava osio hormonitoiminnoista, sieltä ei mitään löytynyt kilpirauhasesta. Toisaalta voin kuvitella, että kyseinen aihe on sen verran laaja, että siihen olisi tarvinnut hiukan pidemmän jakson kuin muut kirjan hormonitoimintoja koskevat osiot.

Kirjan osio immuunipuolustuksesta liippaa läheltä sikainfluenssaa ja muita virusaiheita mistä puhutaan tänä päivänä mediassa aivan kyllästymiseen asti. Vaikka perinteisessä lääketieteessä ei tarjota parempaa taktiikkaa välttää influenssa kuin käsien pesu (joka on tosin ihan tärkeä asia) ja rokotteet niin Barronilta ainakin löytyy asiaan kattavampaakin näkökulmaa ja tutkimusta. Barron painottaa vahvasti sitä miten olemme kaikki monesta osasta koostuva kokonaisuus ja kokonainen terveys tarkoittaa sitä että vain yhtä asiaa korjaamalla ei välttämättä pitkälle pötkitä. Asia on sama myös siis immuunijärjestelmän kanssa. Pelkkä immuunijärjestelmää tukevien lääkkeiden napsiminen ei kauheasti auta jos yleiskuntoa ei pidä liikunnalla kunnossa, ruokavalio ei ole puhdas tai ajatuksemme ovat negatiivisia.
Kirjan osio immuunipuolustuksesta on aika laaja ja käsittelee yksityiskohtaisesti sitä miten immuunijärjestelmämme on kehomme älykkäimpiä osioita. Barronin mukaan immuunijärjestelmämme menevät jopa aivojemme edelle kun mietitään monimuotoisuutta, hienovaraisuutta ja “itsetietoisuutta”.

Käyn seuraavassa tiivistäen läpi osia mitä Jon Barron kirjoittaa immuunijärjestelmästämme. Koko osion suomentamiseen menisi aivan järjetön määrä aikaa joten käyn läpi vain oleellisimpia asioita. Pahoittelen jos jotkut vaikeimmat lääketieteelliset sanat eivät ole käännetty oikein. Tein parhaani Googlen kanssa että löytäisin oikean suomennoksen, mutta jotain on saattanut mennä ohi. Suurin osa näistä asioista löytyy myös Jon Barronin omilta sivuilta joilta kyseisistä asioista voi käydä lukemassa lisää tai kuuntelemassa kirjan osioita ilmaiseksi äänitallenteina.

Luonnollisia vitamiineja ja hivenaineita jotka vaikuttavat immuunipuolustukseesi on toki enemmänkin kuin Barronin kirjan sivuilta löytyy. Yhtenä voisi mainita vaikka että runsaan D-vitamiinin saanti talvisin on erittäin tärkeää infektioiden ja influenssan torjunnassa. Esimerkiksi nyt sikainfluenssan aikana Kanadassa ollaan huomioitu D-vitamiinin positiiviset vaikutukset tartuntatautien ehkäisyyn. Myös tarvittavien hyvin rasvojen kuten DHA, EPA, Omega-6 ja Omega-3 saanti on tärkeää. Näistä molemmista löytyy aivan järjettömät määrät tutkimuksia joita voi etsiä käsiinsä halutessaan varmistella itselleen oikeita toimintamalleja;)

Uskomaton immuunijärjestelmä

Immuunipuolustuksemme tekee kahta erittäin tärkeää asiaa kehossamme. Se reagoi tehokkaasti kaikkiin ulkopuolisiin ja vieraisiin organismeihin tuottamalla vasta-aineita ja stimuloimalla tiettyjä soluja jotka tuhoavat tai neutralisoivat mahdolliset hyökkäykset. Vieraisiin organismeihin kuuluvat basillit, virukset, bakteerit, sienet ja parasiitit. Immuunipuolustuksesi myös vahtii kehossasi olevia soluja mahdollisten epämuodostumien tai rappeutumien varalta. Tavallisesti ihmisessä on 100-10 000 epänormaalia solua kiertämässä kehoa ja nämä solut ovat normaali sivutuotos aineenvaihdunnallisessa tapahtumaketjussa.

Kirjassaan Barron selittää miten immuunijärjestelmämme pystyy tunnistamaan jokaisen ystävällisen solun osaksi “sinua” ja erottelemaan sekä tuhoamaan yksittäisiä vieraita organismeja. Tunnistettuaan nämä vierailijat se tuottaa pikaisesti niitä vastaan puolustuksen joka etsii vierailijan heikoimman kohdan. Heikoimman kohdan tunnistettuaan immuunijärjestelmämme alkaa tuottamaan tehtaita jotka valmistavat massoittain lisää kyseistä puolustusasetta jotta vieras organismi saadaan tuhottua täysin. Kun vaara on ohi, immuunijärjestelmällämme on myös kyky lopettaa hyökkäyksensä ja jatkaa normaalia toimintaansa.

Vaikka tämä onkin hienoa, on immuunijärjestelmässämme vielä “älykkäämpiä” ominaisuuksia. Sen jälkeen kun vieras organismi on voitettu immuunijärjestelmäsi “muistaa” tämän jälkeen hyökkääjän ja sitä vastaan tehdyn toimivan puolustuksen. Jos samainen hyökkäys toistuu uudelleen, jopa vuosienkin päästä, pystyy immuunijärjestelmäsi puolustautumaan välittömästi. Tämän lisäksi immuunijärjestelmäsi pystyy tunnistamaan jos joku kehosi solu on muuntautunut tai “mennyt vihollisen puolelle”. Tämä on jo aika uskomattoman hienovaraista toimintaa. Kaikista niistä biljoonista kehon soluista immuunijärjestelmäsi osaa tunnistaa ne solut jotka ovat tulleet vaarallisiksi tai ovat alkaneet muuntautua syöpäsoluiksi ja useimmiten löytää ja eliminoi ne ennen kuin ne voivat tehdä tuhoa. Itseasiassa tätä tapahtuu tuhansia kertoja päivässä.

Uskomattominta kuitenkin on se, että immuunijärjestelmäsi kommunikoi joka ikisen kehosi solun kanssa. Mikä tässä on sitten niin ihmeellistä? Aivothan tekevät saman asian. Totta, mutta pitää muistaa että näistä biljoonista soluista yksinkään ei ole fyysisessä kontaktissa toisiinsa. Albert Einsteiniä lainaten, immuunijärjestelmämme ei muistuta mitään muuta niin paljon kuin yhtä suurta ajatusta.

Mahdollisia immuunijärjestelmää vaurioittavia asioita

Monia ongelmia voi kuitenkin esiintyä jotka vahingoittavat tai muuttavat immuuniärjestelmämme normaalia toimintaa:

• Hyökkääviä organismeja on liian paljon jotta immuunijärjestelmä pystyisi puolustautumaan niitä vastaan.
• Immuunijärjestelmällemme tapahtuu jotain joka heikentää sitä ja tekee siitä helpomman hyökkäyskohteen.
• Immuunijärjestelmämme menee sekaisin eikä pysty enää tunnistamaan vahingollisia ja/tai muuntautuneita mikro-organismeja.
• Immuunijärjestelmämme menee sekaisin ja ryhtyy vahingossa luulemaan terveitä soluja vaarallisiksi soluiksi ja hyökkää niitä kohti (autoimmuunisairaudet).
• Immuunijärjestelmämme on vaurioitunut tai siitä puuttuu joku tärkeä osa syntymästämme asti.

Kaikista näistä ongelmista neljä ensimmäistä on enemmän tai vähemmän korjattavissa. Vain silloin kun immuunijärjestelmästämme puuttuu joku oleellinen osa, ovat vaihtoehtomme erittäin rajoittuneet, mutta eivät silti toivottomat.

Koska immuunijärjestelmämme toimintaan kuuluu puolustautua vaarallisia hyökkäyksiä kohtaan, mitä paremmin se tekee sille tarkoitetun työnsä, sitä terveempinä me pysymme. Optimoidaksemme immuunijärjestelmän toiminnan meidän täytyy tehdä kaksi asiaa:

1. Parantaa immuunijärjestelmäämme kokonaisvaltaisesti jotta kehomme pystyy paremmin puolustautumaan.
2. Puolustautua itsenäisesti suoraan hyökkääviä organismeja kohtaan jotta immuunijärjestelmämme saa tukea sille tarkoitetun työnsä tekemiseen.

Tutkijat ovat jo vuosia tienneet että immuunijärjestelmän tukeminen on mahdollista. Perinteisen lääketieteen taktiikoita ovat yleisesti olleet kalliit ja aggressiiviset lääkkeet, kuten tiivistetyn sytokiinin käyttö. Maailman johtavimmat ihmelääkärit ovat kuitenkin ottaneet taktiikakseen kokonaisvaltaisemmat hoitomuodot jotka

• stimuloivat ja auttavat immuunijärjestelmäämme
• taistelevat infektioita vastaan
• vahvistavat kudoksia hyökkääviä organismeja vastaan
• tehostavat makrofagista kapasiteettia (elimistön suojasolut)
• lisäävät T-solujen tuotantoa ja suojaavat auttaja-T-soluja
• täydentävät interferonien ja interleukiini-1:n toimintaa
• auttavat soluvälittäjäpohjaista immuunipuolustusta

Immuunikohottajat (Immune boosters)

Luonnolliset immuunipuolustuksen kohottajat eivät pelkästään ole tehokkaampia ja turvallisempia kuin perinteisen lääketieteen antamat vastineet, niillä on myös paljon vähemmän sivuoireita. Tarkastellaan näitä lähemmin.

Auringonhattu (Echinacea purpurea ja Echinacea angustifolia)
Auringonhattu on todellakin ihmeyrtti. 1800-luvulla sen “löysi” matkusteleva kauppamies Joseph Mayer joka oli kuullut siitä matkoillaan tasankointiaanien mailla, matkalla länteen. Hän hautoi siitä alkoholipohjaista uutetta ja myi sitä hoitona erinäisiin vaivoihin esitellen sen tehokkuutta antamalla kalkkarokäärmeen puraista itseään ennenkuin hän joi uutettaan.

Auringonhattu sisältää echinakosiidia (echinacoside) joka on penisilliinin vahvuutta vastaava luonnonmukainen antibiootti. Se pystyy tappamaan laajan skaalan erilaisia viruksia, bakteereja, sieniä ja alkueläimiä. Tästä syystä Auringonhattu on erinomainen haavojen ja tulehduspohjaisten tautien hoitoon. Tutkimukset ovat myös raportoineet Auringonhatun tehokkuudesta flunssan, keuhkoputkentulehduksen ja tuberkuloosin hoidossa. Auringonhattu sisältää myös echinaisiinia (echinacein) joka on erittäin tehokas basillipohjaisiin hyökkäyksiin.  Eräs tutkimus osoitti että Auringonhattu-uute voi nostaa T-solutuotantoa jopa 30% enemmän kuin muut immuunijärjestelmää tukevat lääkkeet.

Auringonhattua on kaksi päälajia: Echinacea purpurea ja Echinacea angustifolia. Ne ovat samantapaisia, mutta sisältävät myös toisiaan tukevia ainesosia. Uutteet ja tuotteet jotka sisältävät molempia lajikkeita ovat kaikkein tehokkaimpia. Kannattaa myös huomioida, että kasvin parantavat aineosat ovat suurimmillaan sen siemenissä, sen jälkeen juurissa ja pienin itse kukassa.

Pau d’arco (Tabebuia avellanedae, impetignosa ja beptaphylla)
Pau d’arco on puu joka tulee Brasilian sademetsistä ja muista Etelä-Amerikan osista. Lääkkeenä tärkein osa puusta on sen kaarnan sisäosa. Tämä uskomaton yrtti ruokkii kehomme puolustusjärjestelmää joka auttaa tuhoamaan patogeenejä (taudinaiheuttajia). Sitä on käytetty vuosisatoja tukemaan immuunijärjestelmää, puhdistamaan kehoa (detox) ja pienentämään kipuja ympäri kehoa, varsinkin nivelissä. Tutkimukset ovat todenneet että se sisältää luonnonmukaista antibakteerista ainetta jolla on parantava vaikutus koko kehoon ja sen on lisäksi todettu puhdistavan verta ja tappavan viruksia. Pau d’arcoa on käytetty hoitamaan AIDSia, allergioita, tulehduksia, tartuntoja, anemiaa, astmaa, reumaa, keuhkoputkentulehdusta, valtimokovettumia, syöpää, hiivaa, koliikkia, kystia, diabetesta, ihottumaa, fistulaa, suolisto-ongelmia, tippuria, peräpukamia, Hodginin tautia, maksatauteja, leukemiaa, MS-tautia, luutulehduksia, Parkinsonia, eturauhassairauksia, psoriasista, haavoja, käärmeenpuremia, suonikohjuja ja syyliä.

Suma (Pfaffia paniculata)
Tunnetaan myös nimellä Brasilian Ginseng. Amazonin alkuasukkaat ovat käyttäneet Suma-juurta ainakin viimeiset 300 vuotta. Suma-juurta testattiin ensimmäistä kertaa länsimaissa kuitenkin vasta 1975 São Paulon yliopistossa. Tutkimuksessa todettiin että vaikka Suma ei osoittautunut varsinaiseksi parannukseksi se kuitenkin toi huomattavaa helpotusta potilaille jotka kärsivät syövästä, diabeteksesta ja kihdistä. Mitään haittaavia sivuvaikutuksia ei todettu. Myöhemmissä tutkimuksissa todettiin että Suma-juuren uute voi auttaa väsymystä aiheuttavien sairauksien kuten kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa sekä estää flunssia, nopeuttaa parantumista, tasapainottaa verenpainetta ja stimuloida libidoa.

Lääkinnälliset sienet
Monet ainesosat jotka löytyvät reishi-, maitaik- ja mustolaisikka-sienistä ovat tärkeässä osassa immuunijärjestelmän toimintaa: uskotaan että näiden sienten yhdistelmä avittaa ja voimistaa immuunijärjestelmää sekä tehostaa hermosolujen välitystä, aineenvaihduntaa, hormonien tasapainoa sekä kuljettaa ravintoaineita ja happea. Barronin kirja käy yksityiskohtaisemmin läpi sienten biokemiallisia ominaisvaikutuksia.

Aloe Vera
Aloe Veran polysakkaridi-acemannan sisältää tehokkaita immuunijärjestelmää tukevia toimintoja. Aloe Vera tarjoaa myös laajan skaalan muita antibakteerisia ja viruksentorjunnallisia apuja. Kannattaa kuitenkin etsiä käsiinsä juurikin Aloe Veran kokonaisesta lehdestä tehtyjä tuotteita jotka ovat noin kaksi tai kolme kertaa tehokkaampaa kuin Aloe Veran geeli tai mehu. Miksi? Koska kaikkein tehokkaimmat ja aktiivisimmat aineosat ovat juurikin lehden kuoren ja geelin rajapinnassa. Jos Aloe Vera -tuotteesi ei ole tehty kokonaisesta lehdestä menetät suurimman osan sen tehokkaimmista biokemiallisista avuista.

Ternimaito
Ternimaito on läpinäkyvä, hiukan kellertävä esimaitoneste jota äidin maitorauhaset tuottavat ensimmäisten 72 tunnin jälkeen synnytyksestä. Sen tarkoitus on tarjota tärkeitä immuuni- ja kasvuaineita jotka ovat elintärkeitä vastasyntyneen terveydelle. Ymmärrettävistä syistä lisäravinteiden hankkiminen ihmisen ternimaidosta ei ole vaihtoehto, mutta tutkijat ovat löytäneet että naudan ternimaito on lähestulkoon identtistä, paitsi että sen immuunijärjestelmää tukevat ainesosat ovat moninkertaisesti suuremmat kuin ihmisen.  Ternimaidolla on monia kokonaisvaltaisia terveysvaikutuksia. Kannattaa tosin pitää huolta siitä että maito on luomua, ts. antibiooteista vapaata.

Mangostani (Garcinia mangostana)
Mangostani on trooppinen ikivihreä puu jonka hedelmät sisältävät ainutlaatuisen ryhmän antioksidantteja ja ksantoniineja (xanthones). Mangostanin antioksidantit tukevat sydän- ja verisuoniterveyttä, tehostavat nivelten liikkuvuutta, ovat luonnollisesti antibioottisia, virus- ja tulehdusvastavaikutteisia sekä yksiä  tehokkaimmista luonnosta löytyvistä antioksidanteista.

Patogeenien tuhoajat

Patogeenien tuhoajat edustavat täydentävää vaihtoehtoa immuunijärjestelmän auttamisessa. Ne eivät paranna immuunitoimintaa niin kuin immuunikohottajat tekevät. Sen sijaan ne “vapauttavat” immuunijärjestelmää tuhoamalla suoraan patogeenejä (taudinaiheuttajia) joihin keho yleensä kiinnittäisi suurimman osan immuunijärjestelmän huomiosta. Ne toimivat luonnollisina antibiootteina ja virusvasta-aineina.

Perilla (Perilla frutescens)

Perilla-uute voi auttaa palauttamaan auttaja-T-solujen normaalin toiminnan joka vähentää mahdollisuutta sairastua autoimmuunisairauksiin. Perillaöljystä saadaan kaikki tarpeelliset omega-3-rasvahapot. Öljy on erittäin pehmeää vatsalle. Perilla on perinteinen kiinalaisen lääketieteen yrtti ja sen on todettu stimuloivan interferonien toimintaa ja siten myös kehon immuunijärjestelmää.

Oliivilehtiuute
Oliivipuu on kotoisin Välimeren maista. Oliivilehtiuutteella on pitkä historia sellaisten sairauksien hoidossa jotka ovat mikro-organismipohjaisia. Lähivuosina kuitenkin oliivilehtiuutteen on todettu tuhoavan laajan skaalan erilaisia bakteereja, viruksia, parasiitteja ja hiiva-/homesieniä.

Oreganon öljy (Origanum vulgare)
Oregano on monivuotinen kasvi joka on kotoperäinen Euroopassa, Välimerenalueella ja Keski-Aasiassa. Villinä kasvavan vuoristo-oreganon öljy tappaa viruksia, parasiitteja ja sieniä ja on antibakteerinen. Sillä on myös erittäin voimakas antioksidanttinen ja tulehduksia estävä vaikutus. Sen pääasialliset ainesosat ovat isomeriset fenolit jotka voivat jopa laimennettuna 1/50 000:een tuhota laajan skaalan erilaisia patogeenejä, näistä erimerkkeinä Candida Albicans, aspergillushome, stafylokokki, campylobakteeri, klebsiella, E. coli, giardia, pseudomonas ja proteus.  Oreganossa oleva toinen aineosa tymoli auttaa immuunipuolustuksessa.

Greipinsiemenuute
Greipinsiemenuute on laajaskaalainen antipatogeeni. Sisäisesti nautittuna uute voi auttaa suolisto-ongelmissa, ripulissa, ruokamyrkytyksissä, parasiiteissa (yksittäis- ja monisoluisissa), Candida-hiivainfektioissa, suuinfektioissa, flunssissa, kurkkukivuissa ja poskiontelontulehduksissa. Ulkoisesti käytettynä greipinsiemenuutetta käytetään monien iho-ongelmien hoitoon kuten: akne, jalkasieni, syylät, haavat ja infektiot, ihottuma, hilseily, kynsisieni ja vesirokko. Tutkijat ovat myös huomanneet, että herpes simplex virus muuttuu passiiviseksi 10 minuutin sisällä greipinsiemenuutteen käytöstä.
Greipinsiemenuutteesta löytyy kymmeniä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana julkaistuja tutkimuksia jotka tuovat ilmi uutteen antipatogeenisiä ominaisuuksia. Eräässä tutkimuksessa U.S Department of Argriculture totesi uutteen tehokkaaksi kolmea eläinperäistä virusta vastaan (Suu- ja sorkkatauti, Afrikan sikatauti ja sikojen vesikulääritauti). Muut tutkimukset ovat myös huomanneet sen tehon E. colia, salmonellaa ja stafylokokkia vastaan. Itse asiassa greipinsiemenuutetta käytetään lukuisissa sairaaloissa ympäri maailmaa sairaaloiden pyykkien ja mattojen puhdistamiseen sen antibakteeristen ominaisuuksien ansiosta ja uutteen tehokkaampia muotoja jopa sterilisoimaan leikkaussaleja.

Habanero ja Piparjuuri
Habanero (Capsicum chinense) ja piparjuuri (Armoracia rusticana) ovat stimulantteja jotka nopeuttavat kehon toimintoja. Ne energisoivat kehoa ja täten tehostavat sen immuunipuolustusta hyökkääviä pieneliöitä vastaan sekä auttavat kuljettamaan verta joka puolelle kehoa. Ne lisäävät myös hikoilua, parantavat verenkiertoa ja nostavat kehon lämpötilaa, joka tehostaa immuunijärjestelmän toimintaa. Varsinkin piparjuuri sisältää öljyjä jotka ovat samantapaisia joita löytyy sinapista. Testioloissa nämä öljyt ovat tuoneet ilmi antibioottiset ominaisuutensa, joka voi selittää miksi ne ovat niin tehokkaita hoitamaan kurkku- ja ylähengityselimien infektioita. Piparjuuren öljyt ovat myös tehokkaita tuhoamaan bakteereja jotka aiheuttavat virtsatieinfektioita.

Nestemäinen sinkki
Sinkkiä löytyy kaikista kehon nesteistä: silmien kosteudesta, keuhkoista, nenästä, virtsasta ja syljestä. Sopiva sinkin saanti estää patogeenien pääsyä kehoon. 1800-luvulla kirurgit käyttivät sinkkiä antiseptisenä puhdistusaineena leikkauksien jälkeen ja huomasivat samalla sen uskomattomat parantavat mahdollisuudet: leikkaushaavat parantuivat – joskus jopa 24 tunnin sisällä leikkauksesta ja ilman turpoamista – ja arpeutuminen parantui lähes huomaamattomaksi. Koska sinkkiä löytyy kaikista kehon nesteistä, se tuottaa puolustuksen kaikkia bakteereita kohtaan jotka koittavat päästä kehoon ja estää myös bakteerien ja virusten lisääntymisen. Jotta sinkki toimisi tehokkaasti sen pitää olla nestemäisessä muodossa. Jos otat sinkkiä tabletteina, kehon pitää ensin muuntaa se nestemäiseksi jotta sitä pystytään käyttämään.

Valkosipuli ja sipulit
Vaikka aikaisemmin mainitut patogeenien tuhoajat ovat erittäin tehokkaita on kuitenkin valkosipuli Barronin suosikki. Valkosipuli on esimerkiksi kaikista patogeenien tuhoajista hellin suoliston hyville bakteereille. Valkosipuli on yksi tehokkaimpia bakteeri- ja virustartuntatautien taltuttaja. Valkosipuli auttaa kehon makrofageja valtaamaan kehoon tulleita vieraita organismeja kuten viruksia, bakteereja ja hiivaa. Valkosipuli myös nostaa auttaja-T-solujen määrää. Valkosipuli on yleensä myös huomattavan tehokas hoidettaessa ylempien hengityselimien infektioita koska siinä on immuunijärjestelmää tehostavia ainesosia ja se poistaa limaa keuhkoista. Se on myös tehokas streptokokkia ja stafylokokkia vastaan.
Kaikki mitä sanotaan valkosipulista koskee myös sipulia. Sipulit ja valkosipulit omaavat monta samantapaista aineosaa jotka ovat varsin tehokkaita virusten ja bakteerien torjujia.

Immuunimodulaattorit

Immuunimodulaattorit ovat nutraseutikaaleja eli ravinnon/uutteiden ja lääkkeiden yhdistelmähoitoja. Immuunimodulaattorit rauhoittavat tai tehostavat immuunijärjestelmää tarpeen mukaan. Tunnetuimpia immuunimodulattoreita ovat L-karnosiini, CMO (cetyl myristoleate) ja ternimaito. Ne auttavat immuunijärjestelmää vastaamaan tehokkaammin ja estävät sitä ylireagoimasta (kuten autoimmuunisairauksissa).

Yleiset suositukset

Mitä voi sitten tehdä ihan käytännön tasolla jos haluaa tehostaa immuunijärjestelmänsä toimintaa? Monet luulevat että immuunipuolustus on vain yksittäinen, erillisenä toimiva kehon osa. Tämä on kuitenkin täysin väärä olettamus. Kehomme on järjestelmä joka koostuu monesta toiseensa vaikuttavasta elinryhmästä ja on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä varten Jon Barron käy pikaisesti läpi mitä voidaan yleisesti tehdä immuunijärjestelmän parantamiseksi.

• Miten hyvin luulet immuunijärjestelmäsi toimivan (jopa niiden kaikkien lisäravinteiden kanssa mitä syöt) jos suolistosi on täynnä vanhaa jäteainetta? Suuri osa järjestelmästä joutuu työskentelemään jatkuvasti suolistossa lymyäviä bakteereja vastaan jotta keho ei myrkyttäisi itseään. Puhdistamalla suolistosi vapautat immuunijärjestelmäsi resurssit puolustamaan kehoa.

• Hyvien bakteerien saanti suolistoon on erittäin tärkeää. Hyvällä probioottituotteella voit parantaa immuunipuolustustasi huomattavasti.

• Ruuansulatusentsyymien syöminen voi vähentää huomattavasti CIC-aineiden (kiertävien immuunikompleksien) esiintyvyyttä ja ottaa siten suuren osan immuunipuolustuksen kuormituksesta pois. Näin myös vähennät autoimmuunisairauksien mahdollisuutta.

• Oikeanlainen ruokavalio ja ravinto auttavat immuunijärjestelmääsi. Joka ikinen immuunisolu kehossasi on rakennettu siitä ruuasta mitä syöt. Köyhä ruokavalio tuottaa heikkoja immuunisoluja. Hyvä multivitamiinituote voi myös auttaa kehon immuunisolujen tuotannossa.

• Antioksidanttien täyden määrän saaminen on myös hyvin tärkeää. Esimerkiksi voidaan tuoda vaikka kurkuma: se voi nostaa valkosolujesi määrää jopa 50%:llä 12 päivässä.

• Edes pisteen kymmenyksen heitto veren ja kudoksen pH-arvossa vaikuttaa sekä pääasiallisen immuunijärjestelmän että täydentävän immuunijärjestelmän toimintaan dramaattisesti. Alhainen pH-arvo ja sairaudet, kuten syöpä, menevät käsikkäin.

• Maksanpuhdistus lisää tehokkaasti immuunisolujen tuotantoa ja poistaa bakteereja verestä. Luonnonmukainen verenpuhdistuskuuri ja kehon pH-arvojen tasapainottaminen on myös tärkeää.

• Hyvälaatuisten yrttien ja immuunimodulaattorien päivittäinen käyttö auttaa immuunijärjestelmääsi toimimaan tehokkaasti.

• Pidä huolta että sinulla on tarpeen tullen mahdollisimman monta patogeenien tuhoajaa saatavilla kun ensimmäiset oireet sairaudesta ilmaantuvat. Sairauden ehkäiseminen on huomattavasti helpompaa alkuvaiheilla kuin taudin pitkittyessä.

• Pidä mielessä että patogeenien pääasiallinen kanava päästä kehoon on silmien, nenän ja suun kosketus käsiesi kanssa. Käsiisi voi tarttua mikro-organismeja kätellessäsi ihmisiä ja kosketellessasi esineitä. Käsien säännöllinen pesu saippualla päivän mittaan lievittää stressiä immuunijärjestelmältäsi huomattavasti. Jätä kuitenkin antibakteeriset geelit rauhaan, ne vain avittavat nk. superbakteerien ja -virusten syntyä.

• Liikunta on yksi tärkeimpiä tapoja pitää immuunijärjestelmä toimivana. Kannattaa kuitenkin muistaa että liiallinen liikunta voi olla myös haitallista. Korkealla intensiteetillä jatkuvasti treenaavat ihmiset kärsivät alentuneesta immuunipuolustuksesta ja joutuvat usein syömään suuren määrän antibiootteja halutessaan pitää sairaudet loitolla.

Lintuinfluenssa ja vastaavat aikamme vitsaukset

Barron käy kirjassaan vielä läpi lyhyesti aikakautemme pahimpia vitsauksia. Hän kertoo kirjoittaneensa elokussa 2005 uutiskirjeessään että juuri ilmoille tullut lintuinflunessa ei näytä minkäänlaisia vaarallisen pandemian merkkejä mutta media tulisi tekemään siitä sellaisen. Niin kävikin. Hän kertoo myös sanoneensa että uuden vaarallisen pandemian tuloon ei ollut sen suurempaa riskiä parin seuraavan vuoden sisällä kuin edellisen 90 vuoden sisällä – jolloin meillä oli edellinen vaarallinen pandemia. Kirjoituksesta on nyt 4 vuotta ja mitään ei ole tapahtunut. (Toim. huom. Eikä sikainfluenssaa voi laskea sellaiseksi – sitä tuskin voi verrata mihinkään espanjantautiin.)

Barron kuitenkin toteaa, että tappava pandemia on tullakseen joku päivä. Kun se päivä koittaa, hän suosittelee harkitsemaan paria asiaa. Ensimmäiseksi hän mainitsee ettei kannata luottaa mahdollisuuteen saada käsiinsä tehokasta rokotetta lintuinfluenssaa vastaan. Mikään tähänastisista rokotteista ei ole ollut toimiva tämänhetkiseen lintuinfluenssahaaraan ja  tulevaisuuden lintuinfluenssa tulee todennäköisesti olemaan paljon pidemmälle muuntautunut. Vaikka haara tulee olemaan lähellä tämän hetkistä, rokotushistoria tuo aika selvästi ilmi että “lähellä” ei riitä. Toisena asiana Barron mainitsee että luottaminen virusvastalääkkeisiin kuten Tamiflu ja Relenza on myös yhtä tyhjän kanssa sillä kumpikaan niistä ei ole toiminut edes lintuinfluenssan tämänhetkiseen kantaan. Jopa tavalliset flunssakannat ovat alkaneet mukautua näihin lääkkeisiin ja kuukausien saatossa ne tulevat yhä tehottomammiksi.

Tämä jättää vaihtoehdoksi sen mihin suurin osa vaihtoehtolääketieteen ammattilaisista uskovat: Rakenna immuunipuolustuksesi niin hyväksi että se pystyy taistelemaan lintuinfluenssaa vastaan. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että lintuinfluenssan kaliiperia olevien tautien kanssa tämä ei yksinomaan riitä, vaan immuunipuolustusta täytyy lisäksi tukea patogeenien tuhoajilla. Lintuinfluenssa tulee nimittäin todennäköisimmin tappamaan epäsuorasti immuunijärjestelmän aiheuttamalla sytokiinimyrskyllä – toisin sanoen immuunijärjestelmä ylireagoi influenssahyökkäykseen, joskus tappavin seurauksin. Patogeenien tuhoajat vähentävät tehokkaasti kehon virusmäärää, joka pienentää huomattavasti sytokiinimyrskyn todennäköisyyttä. Varautumalla pandemiaan oikein pystyt muuttamaan lintuinfluenssan tavalliseksi flunssaksi jonka hyvä immuunijärjestelmä voi torjua normaalisti.

Barron tarkentaa kirjassaan vielä hoitokeinoja MRSA:ta eli stafylokokkia ja XDR-TB:tä eli supertuberkuloosia vastaan. Hän uskoo että nämä kolme sairautta ovat tällä hetkellä pahimpia mahdollisia vaarallisen pandemian aiheuttajia. Tärkeimmiksi strategioiksi hän suosittelee suoraan tehokkaiden patogeenituhoajien ja immuuniteettikohottajien käyttöä ja niiden varastoimista mahdollisia kriisitilanteita varten.

AIDSista ja HIVstä parantuminen ilman lääkkeitä?

House of Numbers - dokumentti AIDSista ja HIVstä

Tuli ihan mielenkiinnosta luettua vähän noita House of Numbers -dokumentin palautetta, siinä samassa edelleen äimisteli miten älyttömän monta “Best Document” palkintoa koko pätkä kerää lukuisilta filmifestareilta ympäri maailmaa. Sivustoa tutkittaessa tuli vastaan yksi varsin koskettava, entisen HIV-potilaan kertomus. Vähän vaikea ottaa kantaa itse dokumentin sisältöön, varsinkaan kun en ole vielä sitä edes nähnyt, mutta mielestäni kyseinen palaute oli erittäin aito joten päätin suomentaa sen. Siitä tuli mieleen omat terveystaisteluni kilpirauhasasioiden kanssa ja tuntemukset siitä kuinka ensimmäistä kertaa tajusin, että silläkin sairaudella on kaksi puolta. Kaikki ei ollutkaan vain “helposti yhdellä pillerillä päivässä”-hoidettavissa ja omille harteille lysähti iso vastuu omasta terveydestään.Vaikka alkuhavahtuminen itselleni olikin aika kivulias ja yksinäinen projekti on sen kanssa kasvaminen jälkeenpäin tuonut elämääni aivan järjettömän määrän onnea, iloa ja vahvuutta. Oppi uskallusta luottaa omaan kykyynsä parantua ja hoitaa mitä ja mistä vain. Enää suureltakaan auktoriteetilta tulleet ohjeet eivät mene sydämeen asti pureskelematta ja elämään on tullut mukaan terve annos omatoimisuutta. Ei niin helposti heittäydy uhriksi ja se on myös vaikuttanut muihinkin osiin elämässäni. Ajattelu kääntyi “En osaa, en uskalla, olen pieni ja mitätön, tietoa on niin paljon, en ymmärrä, ehkä huomenna”-akselilta “Onpas mielenkiintoista, tämähän on hauskaa, katsotaan mitä täältä löytyy, ei se mitään vaikka vähän kirvelee, osaan aika hyvin ja voin vaikuttaa!”- akselille.

Omat opiskelut ovat suuremmassa määrin alkaneet johtaa siihen tulokseen, että moniin sairauksiin pystyy vaikuttamaan itsekin hyvin dramaattisesti luonnonantimilla sekä ruokavaliolla ja yleinen “tämä on parantumaton”-keskustelu lääkärien puolelta menee ensin rankan mietintä ja tutkimusprosessin läpi. Näitä ajatuksia on syntynyt sekä kilpirauhas-, syöpä-, MS-, reuma-, näkö-, sokeri-, kuulo-, suolisto, tulehdus-, autoimmuuni- ja mielensairauksien kannalta. Ja nyt kenties myös AIDSin ja HIV:n. En tiedä vielä, ei ole mitenkään itselleni ajankohtainen sairaus, ja en ole sitä niin paljon vielä tutkinut, vaikka siitä mahdollinen parantuminen onkin kaikille maailman ihmisille aina ajankohtainen aihe. Olin ainakin yllättynyt siitä että, vaikka monelle tällainen ristiriita HIV:n ja AIDSin suhteen on uusi tieto, niin otin sen itse aika uteliaasti ja rauhallisesti vastaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun aroista asioista löytyy toinen, myös hyvin uskottava puoli joka kyseenalaistaa monia ennestään itsestään selviä asioita. On kuitenkin jokaisen oma tehtävä tutkiskella annettuja argumentteja itse ja päättää sydämessään mihin uskoo.

Kun parantumattomista sairauksista puhuukin yhtäkkiä uudessa valossa alkaa siitä aikamoinen hälinä. Ihmisten maailmankäsitys voi muuttua kivuliaalla ja dramaattisella tavalla joka voi saada vahvojakin negatiivisia tai positiivisia reaktioita aikaiseksi. Tämän on myös saanut tuta juurikin House of Numbers-dokumentin tekijät. Ne filmifestarit jotka ovat dokumentin suostuneet näyttämään ovat saaneet satelemalla uhkauksia, kritiikkiä ja jopa oikeushaasteita puoleensa – suurimmaksi osaksi ihmisiltä jotka eivät ole vielä nähneet dokumenttia. Yleinen käsitys kuitenkin on, että sen on tarkoitus herättää keskustelua. Dokumentin nähtyään monet ihmiset sekä kriitikot kommentoivat, että se ei itsessään anna mitään vastauksia – lähinnä vain herättää lisää kysymyksiä. Yleinen palaute lehdistöltä onkin ollut mielenkiintoista luettavaa. Vaikka mielipiteet heittelevät, on yksi yhteinen linja selvä: Koko teos on tehty journalistisella ammattitaidolla ja esittää vakavamielisesti molempien osapuolien mielipiteet ilman draamaa.

Takaisin suomennokseni pariin. Alkuperäisen palautteen voit lukea täältä. Rohkaisevia lukuhetkiä!

---

Hei Brent,

 

Haluan kiittää sydämeni pohjasta uskomattomasta dokumentistasi. Toivon että jokainen ihminen, jokaisessa maassa näkisivät sen. Alle olen kirjoittanut oman henkilökohtaisen matkani HIV / AIDS painajaisen läpi.

Nimeni on Karri ja sain HIV diagnoosini 29-vuotiaana kesäkuussa 1996 vähän toisen lapseni syntymän jälkeen. Minulla oli historiassani kaksi vaikeaa raskautta ja lukuisia leikkauksia ensimmäisen lapseni jälkeen, joka johtui huonosti menneestä synnytyksestä. Toinen lapseni tuli maailmaan keisarinleikkauksella Maaliskuussa 1995.  Leikkauksen jälkeen vietin sairaalassa pari päivää jonka jälkeen pääsin kotiin. Kuitenkin 48h tunnin päästä jouduin palaamaan sillä olin saanut koko kehooni levinneen tulehduksen joka johtui keisarinleikkauksestani. Vietin sairaalassa lähes kuukauden pumpattuna täyteen antibiootteja ja morfiinia. Ensimmäinen viikko tuosta kuukaudesta olin tehohoidossa. Samalla aviomieheni Joe oli kotona koittaen pitää huolta juuri syntyneestä lapsestamme ja hänen 2,5-vuotiaasta sisaruksestaan.

Lääkäreiden piti avata keisarinleikkaushaavani uudelleen ja antaa sen parantua sisältä ulospäin. Akuutimman ollessa ohi minut lähetettiin kotiin ja mukaani annettiin haavanhoitoon tarkoitettu kotipakkaus jolla hoidin leikkaushaavaani kaksi kuukautta. Tämän kaiken jälkeen en oikein ikinä tuntenut oloani omaksi terveeksi itsekseni. Minun oli vaikea listata kaikkia oireitani koska ne olivat niin epämääräisiä. Olin aina väsynyt ja uupunut. Tuntui, että en oikein “jaksanut elää päiviäni”. Siinä vaiheessa aloin ravaamaan lääkäreissä joka oli alkuperäinen virheeni. Eräs lääkäri sanoi minulle, että olin vain liian kiireinen ja minun pitäisi ottaa hiukan lomaa. Toinen lääkäri sanoi, että olin masentunut ja määräsi minulle mielialalääkkeitä (Prozacia). Minulle tehtiin kaikki testit mitä voin kuvitella: Lupus, reuma, rocky mountain spotted fever jne. Tapasin seitsemän eri lääkäriä yhden vuoden sisällä. Perheeni alkoi vähitellen epäilemään mielenterveyteni puolesta.

Kesäkuussa 1996 lääkäri nro. 7 teki lisää testejä. Hän epäili, että maksassani saattaisi olla jotain vikaa. Mahdollisesti syöpä. Ennen testejä hän kuitenkin kysyi minulta onko minulta ikinä otettu HIV-testiä. Vastasin kieltävästi ja kysyin heti perään että luuliko hän tämän kaiken johtuvan siitä. “En, valkoiset keskiluokkaiset naiset eivät saa AIDSia” lääkäri vastasi. Pari päivää myöhemmin sain kiireellisen puhelinsoiton jossa minua kehotettiin palaamaan lääkärini luokse mahdollisimman pian. Soitin miehelleni töihin ja hän tuli kotiin välittömästi. Lähdimme yhdessä kohti lääkäriasemaa. Kun saavuimme perille kaikki hoitajat tuijottivat meitä. He ohjasivat meidät huoneeseen johon nuori lääkäri tuli hetken päästä pudistellen päätään ja kertoen meille hiljaisella äänellä, että HIV-testini tuli takaisin positiivisena. Lääkäri vain seisoi vieressämme ja tuijotti meitä. Hän katsoi kun itkimme. Muistan kuinka huone tuntui pyörivän, aika hidastui ja nopeutui yhtä aikaa. Muista mieheni huutavan ja äänet kuulostivat hyvin kaukaisilta. Lopulta lääkäri kehotti meitä nousemaan, ohjasi meidät ovelle ja suosittelisi että varaisimme ajan HIV-potilaisiin erikoistuneelle lääkärille.

Mieheni ja molemmat lapseni testattiin samalla viikolla. Lapseni olivat sillon 1- ja 3,5-vuotiaita. Koko perheeni HIV-tulokset olivat negatiiviset. Siihen mennessä olimme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta ja olimme harrastaneet suojaamatonta seksiä. Silloin mieleeni ei ikinä tullut kyseenalaistaa sitä, miksi mieheni ei ollut ikinä saanut tartuntaa minulta näiden seitsemän vuoden aikana. Lääkärit sanoivat meille vain että “olimme onnekkaita”. Oma taustani on hyvin lääketieteellinen joten olin täysin aivopesty uskomaan, että lääketieteellinen laitos oli aina oikeassa enkä ikinä kyseenalaistanut mitään heidän sanomaansa.

Ensimmäisellä kerralla uuden HIV-potilaisiin erikoistuneen lääkärini luona hän teetti minulle peruslaboratiotestit. T-solujen määrä oli 29 ja virusmääräni oli 58 000. Hän kehotti minua kirjoittamaan testamenttini ja hyvästelemään lähimmäiseni sillä olisin onnekas jos eläisin vielä 6kk päästä. Lääkärini totesi, että olisin todennäköisesti ollut viruksen kantaja jo pidemmän aikaa sillä tulokseni olivat niin huonot. Pikaisesti tämän jälkeen diagnoosini muutettiin AIDSiksi. Tässä vaiheessa minun kuitenkin pitää tuoda ilmi että minulla ei ollut ikinä todettu mitään AIDSiin johtavaa tautia tai sairautta. Ei edes silloin kun minulla diagnosoitiin lopulta AIDS. Nähtävästi AIDS-diagnoosini siis perustui täysin T-solumäärääni.

En ollut ikinä kuulunut riskiryhmään. Minulla oli ollut hyvin vähän poikaystäviä/seksikumppaneita ennen kuin tapasin aviomieheni. Ketään näistä existäni ei tietojeni mukaan ollut HIV-positiivisia ja en käyttänyt huumeita. Minulla oli ollut yksi neulalle altistuminen 80-luvulla tehdessäni töitä ambulanssissa. Sen jälkeen tein töitä leikkaussalissa parisen vuotta kunnes tulin raskaaksi toiselle lapselleni ja lopetin töiden tekemisen kotini ulkopuolella. Minulla ei ikinä ole ollut mitään muita altistumia virukselle joten ajattelin että tartuntani oli pakostakin tullut 80-luvun loppu puolella.

Kesäkuun 17. 1996, jolloin sain diagnoosini, lääkärini aloitti nopeasti AZT, 3TC, Crixivian ja Bactrim kuurit. Otin niitä tunnollisesti ja en melkein ikinä jättänyt väliin annoksiani. Otin Bactrimia 2 vuotta ennen kuin se lopetettiin. Söin kolmea eri lääkitystä viisi tai kuusi vuotta ilman minkäänlaisia muutoksia. Ajattelin, että ne varmaan toimivat todella hyvin koska olin edelleen elossa! Lääkärini vihdoin lopetti Crixivanin epäillessään että maksani ei kestänyt sitä. Hän vaihtoi sen Sutiviaan jota otin AZT ja 3TC kanssa huhtikuuhun 2007  asti.

Kaiken tämän keskellä aviomieheni oli hyvin rakastava ja tukeva. Hän teki kaikkensa pitääkseen huolta lapsistamme ja minusta. Kuitenkin päiviämme varjosti kuolemantuomio 11 vuoden ajan. Milloin tulisin sairaaksi ja kuolisin? Minkälaista se olisi? Outoa kuitenkin oli, että en ikinä sairastunut mihinkään vaaralliseen ja en ikinä saanut mitään pahempia virustartuntoja vaikka T-solumääräni oli hyvin alhainen. Minulle oltiin sanottu, että T-solujen määrän ollessa alle 50 minulla ei käytännössä ollut ollenkaan immuunipuolustusta.

Sivuoireisiini kuului satunnaista pahoinvointia ja oksentelua, hiustenlähtöä, unettomuutta, jalkakramppeja, kalpeutta/anemiaa ja väsymystä. Minulle ei missään vaiheessa käynyt mielessä että nämä oireet voisi johtua lääkkeistä. Lääkärini sanoi aina että ongelmat johtuivat siitä että sairastin pahentuvaa AIDSia. Tiesin parista muusta “HIV positiivisesta” joiden tilanne oli paljon pahempi. Nämä ihmiset olivat rullatuoleissa, tulossa sokeaksi ja tarvitsivat lisähappea. Joten mielestäni voin “todella hyvin” verrattuna siihen että “minulla oli AIDS” ja olin tästä hyvin kiitollinen.

Kuitenkin pahin mitä diagnoosini teki perheellemme oli jatkuva pelko ja kauhu. Lopetimme seksin kokonaan mieheni kanssa. Emme harrastaneet seksiä moneen vuoteen sillä emme halunneet riskeerata viruksen tarttumista. Tällä kaikella oli erittäin iso vaikutus nuoren perhe-elämämme suhteen ja se lopulta muutti avioliittomme sanoinkuvaamattoman vaikeaksi.

Huhtikuuhun 2007. Eräänä iltana Joe selaili Internetiä etsien hauskaa videota josta hänen ystävänsä oli kertonut hänelle. Yhtäkkiä, täysin nurkan takaa, pompahtaa esiin Robin Scovillin video “The Other Side of AIDS” (AIDSin toinen puoli). Oudointa tapahtumassa oli, että mitkään näistä sanoista ei ollut hänen alkuperäisessä haussaan. Hän avaa videon ja katsoo sen järkyttyneenä ja lumoutuneena yhdeltä istumalta. Hän kertoi videosta minulle seuraavana päivänä ja rohkaisi minua katsomaan sen myös. Olimme molemmat pyörtyä! Meille ei ollut KOSKAAN kerrottu että HIV:ssä OLI edes toista puolta. Meille ei oltu MISSÄÄN VAIHEESSA kerrottu, että koko sairaudesta löytyi ristiriitaista tietoa. Tämän jälkeen katsoimme Steve Allenin “HIV = AIDS: Totuus vai Huijaus” videon joka oli lopullinen niitti sille että aloimme toden teolla etsimään tietoa.

Tuntuu siltä, että minkä tahansa muun diagnoosin kanssa jonka perinteinen lääketiede antaa, kerrotaan sen mukana myös muita hoitovaihtoehdoista. Ne ovat kaikki sinun valittavissa. Sinua yleensä jopa rohkaistaan kysymään toinen mielipide. Mutta HIV / AIDSin suhteen sinulle ei IKINÄ kerrota, että siitä löytyy ristiriitaista tutkimustietoa. Meidät ohjataan kuin lampaat teurastamolle. Ja me menemme sinne hiljaisina ja auliisti – emme ikinä kyseenalaista tai vaadi todistusaineistoa.

Siitä päivästä lähtien vietin jokaisen valveilla olevan hetkeni Internetissä siirtyen linkistä toiseen. Sivustosta sivustoon. Toiseen kirjaan ensimmäisen jälkeen. Kriitikosta toiseen. Miten en tiennyt tästä!? Tunsin oloni niin huijatuksi. Niin petetyksi. Minulta oltiin varastettu elämäni parhaimmat vuodet. Tuntui kuin kaikki olisi ollut yhtä suurta ja kauheaa painajaista. Minulta oltiin kielletty mahdollisuus tehdä valintani perustuen olemassa oleviin faktoihin.

Muutaman pitkän viikon jälkeen jotka kulutin opiskellen, lukien, tutkien, katsoen videoita, lukien kirjoja ja tehden kaiken voitavani päätin lopettaa kaikki AIDS ja HIV lääkkeeni kerralla.

Kuva Karrista pari viikkoa lääkkeiden lopetuksen jälkeen jolloin hänen kehonsa kävi läpi rankkaa puhdistumista

Ensimmäinen viikko meni hyvin, oloni oli täysin normaali. Tein monenlaista puhdistautumista kuten detox-ohjelmia, mehupaastoamista, erilaisia yrttiteitä ja suolentyhjennyksiä. Sen jälkeen asiat alkoivat menemään erittäin pahasti alamäkeä ja seuraavat kolme kuukautta olivat erittäin rankkoja. Kehoni tuntui sammuvan totaalisesti. Olen 173cm pitkä ja painoni laski 51kg. Näytin siltä että kuolisin. En kuitenkaan kertaakaan harkinnut lääkkeitteni aloittamista uudelleen sillä tiesin mihin uskoin ja miksi uskoin niin. Elämä oli kuitenkin hankalaa. Niinä päivinä luulin, että huono vointini johtui puhdistautumisen ja lääkevieroitusoireiden yhteisvaikutuksesta. Myrkylliset AIDS lääkkeiden on pakko olla hyvin rankkoja keholle, varsinkin jos sitä tekee 11-vuotta putkeen… jos joku AIDS-potilas selviää niillä niin kauan.

Jälkeenpäin sain tietää että lääkkeiden lopettaminen ei olisi pitänyt olla niin vaikeaa, sillä lääkkeiden ympärillä pyörii paljon ristiriitaa siitä mitä ne oikeasti sisältävät:

http://exlibhollywood.blogspot.com/search?q=sustiva+mystery+solved

Neljä kuukautta lääkkeiden lopettamisen jälkeen menin käymään lääkärilläni viimeisen kerran. Olin päättänyt, että selitän kohteliaasti hänelle mitä olin tehnyt ja että olin päättänyt olla näkemättä häntä enää. Olin ottanut viimeiset laboratoriokokeeni viikkoa ennen sitä.

Kun vihdoinkin pääsin paikan päälle tuntui siltä kuin maailma olisi räjähtänyt. Hän sanoi minulle että “Olet tehnyt erittäin tyhmästi ja TULET KUOLEMAAN, HYVIN PIAN!” Vastasin hänelle vain yksinomaan “Sepä hassua, oloni on mitä mahtavin.”

Siinä vaiheessa CD4-arvoni oli 96 ja virusmääräni 135 000. Olin kuitenkin tehnyt tutkimukseni tarkasti ja tiesin testien epätarkkuuden. Ne eivät merkinneet minulle enää mitään. Sen lisäksi, olin hyvin väsynyt kuulemaan, että olisin kuollut kohta. T-solumääräni ei muutenkaan ollut ikinä kauhean korkea ja viimeisen 11 vuoden ajan ne heiluivat 200-300 välillä ja virusmääräni oli ollut “mittaamattomissa” koko tämän ajan.

Uskon että ihmisen täytyy olla hyvin vahva jaksaakseen tällaisessa tilanteessa. Itsekin epäröin välillä. Kuitenkin jotkut asiat Michael Ellnerin videossa toistuivat päässäni ja antoivat minulle rohkeutta. Kävin niitä mielessäni läpi uudelleen ja uudelleen ja muistutin itselleni kuinka tärkeää on, että pysyn valitsemallani tiellä. Se pelasti henkeni. En olisi ikinä jaksanut ilman jatkuvaa tukea mieheltäni. Vertaistuki joka seisoo rinnallasi vaikka tapahtuisi mitä, on yksi tärkeimmistä asioista kun taistelet hengestäsi vaarallista valhetta vastaan.

Kuitenkin, lääkärini oli erittäin töykeä ja vihainen ja näytti olevan erittäin loukkaantunut että kehtasin kyseenalaista häntä ja AIDSia sairautena. Sairauteni aikana minulla oli hyvä suhde myös farmaseuttini kanssa joka kuitenkin päättyi huonosti hänen kuultuaan että lopetin lääkitykseni. Miksi ihmiset jotka vihastuivat minulle kaikkein eniten olivat juuri niitä ihmisiä jotka saivat rahaa hoidostani? AID$? On myös hyvin outoa että parannuttuasi mistä tahansa muusta sairaudesta (varsinkin syövästä) sinua onnitellaan ja ihaillaan! Se on ihme! Olet sankari ja selviytyjä! Vain HIV:n kohdalla he sanovat että elät kiellossa. He ovat vihaisia että selviydyit. Että tulit voittajana kotiin. Että olet elossa…ja voit hyvin.

Olet nyt ollut lääkevapaa Huhtikuusta 2007 asti ja voin täydellisesti! En usko että olisin selvinnyt kauan lääkitykselläni. Viimeisinä lääkitysvuosinani aloin näyttämään oireita kuihtumisesta. Käsistäni ja jaloistani oli tullut tikut ja takapuoleni oli täysin kadonnut. En edes tajunnut tätä kunnes vähän aikaa sitten katsoin kuvia itsestäni jotka olivat otettu noilta ajoilta. Minulla ei ole enää mitään sivuoireita ja kaikki oireeni ovat poissa.

Karri Kesällä 2009

Olen lähestulkoon täysin kääntynyt pois perinteisen lääketieteen puolelta ja tehnyt tämän hyvin katkerin tuntein. Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että he ovat turhia noin 95% ajasta. Sanottakoon kuitenkin, että löysin itselleni aivan mahtavan lääkärin joka ymmärtää kuinka tärkeä on ajatella “laatikon ulkopuolelta.

Olen saavuttanut paremman terveyden ja parantumisen vain käyttämällä luonnollisia lisäravinteita ja luonnollista ruokaa. Liikun joka päivä. Syön noin 75% raakaruokaa ja olen vegaani. Uskon vahvasti, että nämä ovat auttaneet parantumaan minua lähes täydellisestä myrkytystilasta.

Rukoilen joka päivä, että mahdollisimman monet löytävät tarinani ja että se olisi siunaus ja rohkaisu niille jotka ovat myös tulleet tämän “vuosisadan huijauksen” kohteeksi. Olen hyvin pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään tästä eniten. Rakkaimpien ja lapsien menetys…

Olen sydämeni pohjasta kiitollinen niille jotka ovat uskaltaneet käydä tämän läpi ennen minua ja jotka ovat siten johdattaneet, rohkaisseet ja uskoneet minuun, minun omalla matkallani.

Olen ikuisesti kiitollinen niille kaikille rohkeille yksilöille jotka ovat uskaltaneet uhrata elämänsä ja uransa että minä saisin elää. Niille jotka uskaltaneet kyseenalaistaa tätä teoriaa “sairaudesta”.

En tiedä kuinka paljon pitkäaikaistuhoa lääkkeiden syöminen on tehnyt keholleni. En suostu märehtimään sen ympärillä, mutta teen kaikkeni että pidän parasta mahdollista huolta itsestäni: fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.

En ota mitään itsestään selvänä ja yritän elää mahdollisimman stressivapaata elämää.

En suostu hiljenemään tästä asiasta.

Millä kaikilla tavoilla tämä kaikki on vaikuttanut minuun? Shokki, suru, epätoivo, epäilys, viha, sinnikkyys ja voitto!

Olen selviytyjä!

Aion jatkaa tarinani kertomista, enkä suostu ikinä olemaan siitä hiljaa.

-Karri Stokely

Mietintöjä (influenssa)rokotuksista

Tämän vuoden polttavimpia puheenaiheita: Influenssarokotukset. Tiedän itse millä kannalla niiden suhteen olen ja voin sanoa suoraan, että olen vähintäänkin skeptinen niiden hyödystä. Tutkimusten ohella on tullut mietittyä muitakin rokotusasioita viime aikoina.

Rokotus

Ainoat rokotukset mitä itse on tullut otettua on matkustelua varten tarvitut Hepatiitti A ja B. Enpä sitten tiedä kuinka paljon minua on pistelty pienenä, mutta yleisestihän Suomessa ei ihan niin paljon pistellä lapsia kuin jenkeissä. Meillä perusrokotuksiin kuuluu 6v asti hinkuyskä, kurkkumätä, jäykkäkouristus, polio, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko + pari muuta jos kuuluu riskiryhmään. Noista ainakin itse olen lapsena sairastanut tuhkarokon ja sikotaudin joten tuskin olen niihin rokotusta saanut. Itselleni muutenkaan ei ole ollut mitenkään ajankohtaista edes miettiä mitä kaikkea haluaisin lapseeni pistettävän, kun sellaista ei ole. Siltikin tuntuu että kaikki rokotukset kävisin lapseni suhteen tilannekohtaisesti. Itse voisin jopa harkita ratsastavani oman lapseni rokotusten kanssa toisten lasten rokotusten siivellä, jättämällä pois kaikkein ristiriitaisimmat rokotukset ja luottamalla siihen, että muiden lasten saadessa rokotukset taudin ilmentyminen pysyy pannassa. Aika radikaalia? Ehkä. Tuntuu kuitenkin että olisi päätöksesi mikä tahansa jäät aina yksin. Jos et rokotusta ota ja lapsesi sairastuu jäät sen kanssa terveydenhuollon silmissä yksin – itsepähän sitä kerjäsit – ja toisaalta jos lapsesi sairaus johtuu juurikin rokotuksesta, niin jäät hyvin todennäköisesti taas yksin – kuka terveydenhuollossa sellaista haluaisi myöntää? Asia kuuluu taas yhdeksi lisäksi siihen informaatioon joista mielestäni pitäisi itse ottaa vanhempana vastuu ja tutkia, jäisi sen asian kanssa kuinka yksin tahansa. Edes sellainen perustutkimus puolesta ja vastaan olisi hyvä alku. Sitä informaatiota kuitenkin löytyy molemmista puolista paljon. Ristiriidat rokotuksissa eivät kuitenkaan ole enää mitään “hippien kamaa” vaan oikeasti tutkittua ja julkaistua tietoa johon kannattaa tutustua. Aivan yhtä paljon rokotusteollisuudessa vaikuttaa raha kuin muussakin lääketeollisuudessa. Omilla aivoillaan ajatteleminen on tässä maailmassa aivan järjettömän tärkeää ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä tärkeämmäksi tulee.

Rokotusasioiden ikäväksi ja ajankohtaiseksi esimerkiksi löytyy Englannissa tällä hetkellä käyty taistelu kohdunkaulan syöpärokotuksista. Siellä yksi tyttö on kuollut suoraan kyseiseen rokotukseen ja toisen keho saanut niin pahan tulehdusreaktion että se aiheutti pysyvän aivovaurion. Mitä sitten uskoa kun kun ensimmäisen tytön kuolemasta pari päivää myöhemmin uutisoitiin että tyttö kuolikin erittäin pahalaatuiseen sydän- ja keuhkosyöpään josta ei oikein tiedetty mistä se oli tullut?

Toisen tytön kohdalla uutisoitiin myös parista tuhannesta muusta tytöstä jotka ovat saaneet pahoja oireita rokotuksesta. Pari päivää myöhemmin yksi rokotteen päätutkijoista ja kehittäjistä tuli julkisuuteen sanomalla että mitään näyttöä siitä että rokotus toimisi lapsilla ei ole. Samalla hän osoitti huolensa sitä kohtaan että jos rokotus ei toimi lapset altistuvat turhaan rokotteiden sivuvaikutuksille. Aikamoinen haloo siitäkin nousi kunnes viikkoa myöhemmin kyseinen lääkäri päättikin muuttaa sanomaansa ja korjasi että ei siinä mitään vaaraa olekaan. Hmmm…

En tiedä teistä, mutta vähän tulee sellainen “Hei Haloo!”-olo. Mielellään sitä miettisi että asia on hiukan eri täällä kuin “Amerikan mailla, jossa kaikesta voi haastaa oikeuteen”. Englanti kuitenkin alkaa olemaan jo aika lähellä. En siis itse lähtisi niin naiiville linjalle, että kuvittelisin, ettei samantapaisia ongelmia olisi jo meilläkin, tai vähintäänkin rantautumassa meille.

Hyvä esimerkki rantautumisesta on sikainfluenssa eli H1N1. Itse en ole ikinä ottanut jokasyksyisiä influenssarokotuksia joita saisin ilmaiseksi työpaikaltani. Enkä ota sikainfluenssarokotustakaan. Kovasti koitan tässä parantaa immuunijärjestelmääni jonka kuitenkin uskon loppujen lopuksi olevan paras ase mitä minulla moisia flunssia (tai muitakaan tauteja) vastaan on. Jos sikainfluenssa on tullakseen niin tulkoon, sittenpähän sairastetaan ja ollaan taas astetta kykenevämpiä selviämään hengissä seuraavasta, paljon pahemmasta, pandemiasta. Eiköhän se asia ole ainakin tullut selväksi että kyseinen H1N1-virus on loppujen lopuksi hyvin mieto, mutta lehdistön kautta järjettömästi suurenneltu. Suurin osa ihmisistä jotka ovat siihen kuolleet ovat sairastaneet jotain pitkä aikaisempaa sairautta kuten astma tms. Onhan se minun mielestäni kanssa vähän outoa ajatella, että jenkeissä uutisoidaan kyseiseen virukseen kuolleen n. 350 ihmistä 4kk sisällä, kun siellä myös kuolee tuhat ihmistä _päivässä_ muihin sairauksiin. Pelkkään diabetekseen kuolee 75 500 ihmistä vuodessa. Aika “pelottavasta” sairaudesta siis puhutaan.

Ylihoidettu

Tutkimusten ohessa vastaan tuli myös suositun kirjan Overtreated: Why Too Much Medicine Is Making Us Sicker and Poorer (Ylihoidettu: Miksi lääkkeet tekevät meistä sairaampia ja köyhempiä) kirjoittaneen Shannon Brownleen ja terveysjournalisti Jeanne Lenzerin kirjoittama Does the vaccine matter? -artikkeli The Atlantic nettilehdessä. Brownlee ja Lenzer käyvät läpi influenssarokotuksien kyseenalaisia vaikutuksia, markkinointia ja siihen liittyvää järjetöntä rahamäärää. Lehtiartikkelien ja lääkärilausuntojen lisäksi rokotusasioista on kirjoitettu monta kirjaa. Niissä tutkijat ovat osanneet tehdä vähän enemmän alaviitteitä ja perusteluita väittämilleen kuin minä. Itse jatkan siis täällä ruohonjuuritasolla vain tuoden ilmi omia ajatuksiani aiheista ja koittaen rohkaista ihmisiä ottamaan vastuu omasta terveydestään. Olen tiivistänyt yllä olevan artikkelin kohokohdat suomeksi ja niitä, jotka osaavat englantia hyvin, suosittelen lukemaan alkuperäisen artikkelin kokonaan. Jokainen päättäköön lopulta itse mitä haluaa itseensä pistettäväksi.

---

• Rokotus on Yhdysvaltojen päästrategia taistella sikainfluenssaa vastaan.

• Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt noin 3 miljardia dollaria kerätäkseen varastonsa täyteen rokotuksia ja virusvastalääkkeitä (esim. Tamiflu)

• CDC (Center for Disease Control) suosittelee että 159 miljoonan amerikkalaisen pitäisi saada sikainfluenssarokotus pikimmiten.

• Tavallinen kausi-influenssa tappaa Yhdysvalloissa keskimäärin noin 36 000 ihmistä vuodessa.

• Suurin osa flunssista ei todellisuudessa aiheudu influenssaviruksista. Niinkin harvoin kuin 7-8 %:ssa (ja suurimmillaan 50%:ssa) tapauksista on influenssavirus taustalla. Kuitenkin tutkittuja patogeenisiä viruksia jotka voivat aiheuttaa flunssan tapaisia sairauksia on yli 200.

• Virukset muuttuvat ja kasvavat aikamoista vauhtia, joka tarkoittaa sitä että jokavuotinen flunssa on geneettisesti erilainen edellisen vuoden viruksesta.

• Influenssarokotukset seuraavaa flunssakautta varten tuotetaan ennustamalla mikä viruksen kanta tai haara voisi olla ajankohtainen aiemman viruksen perusteella.

• 1918 tapahtunut Espanjantauti tarttui suurinpiirtein 1/3:aan maailman väestöstä ja tappoi vähintään 40 miljoonaa ihmistä. (Verrata voi vaikka ajattelemalla että jos pelkät kanadalaiset olisivat saaneet tartunnat niin koko Kanadaa ja osaa Yhdysvaltoja ei olisi enää olemassa).

• Yhdysvaltain presidentin tieteellinen ja teknologiallinen neuvonantajavaltuusto (President’s Council of Advisors on Science and Technology) ennusti että H1N1-influenssa voisi tarttua noin puoleen Yhdysvaltojen väestöstä ja tappaa 90 000 amerikkalaista.

• Noin 70% niistä amerikkalaisista jotka kuolivat sikainfluenssaan sairastivat jo ennestään jotain vastustuskykyä heikentävää sairautta kuten esim. astmaa tai aidsia.

• Julkisten terveysviranomaisten mielestä rokotukset ovat ensimmäinen ja parhain ase influenssaa vastaan. Auttoivathan rokotukset polion ja isorokon hävityksessä. (Tosin tästä on hiukan ristiriitaa, sillä jotkut tutkijat uskovat että sen aikainen olematon julkinen hygienia ja sanitaatio vaikutti sairauksien syntyyn.)

• Joka vuosi noin 100 miljoonaa amerikkalaista rokotetaan ja rokotukset ovat pysyneet julkisen terveydenhuollon perushoitomenetelmänä.

Miksi rokotustutkimus on kyseenalaista?

Tamiflu

Koska tutkijat eivät oikeasti pysty erottelemaan ihmisiä joilla on influenssa ja joilla ei ole. Tehty tutkimus vain tutkii rokotuksen tehokkuutta vertaamalla sitä kaikkiin olemassa oleviin kuolleisuusprosentteihin niiden ihmisten välillä jotka ottavat tai eivät ota sitä. (Tämä siis sisältää myös kuolemat onnettomuuksista, sydänsairauksista, lääkityksistä, liikenneonnettomuuksista jne.) Nämä tutkimukset väittävät että niiden ihmisten kuolleisuusprosenttien välillä jotka eivät saa rokotusta verrattuna heihin jotka saavat on “suunnattoman suuri ero”.

Rokotuksen mainonta tapahtuu kertomalla ihmisille että jos he ottavat influenssarokotuksensa joka vuosi heidän kuolleisuusprosenttinsa laskee dramaattisesti. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa. Kriitikot ovat alkaneet kyseenalaistamaan tutkimuksien tuloksia, ja kuinka ollakaan: Verrattaessa kuolleisuusmääriä kaikissa sairauksissa on influenssaan kuolleiden määrä hyvin pieni. Allergia- ja tartuntatautien instituutti julkaisi tiedon että influenssaan kuolevien määrä on korkeimmillaan 10% kokonaiskuolleisuusmääristä flunssakauden aikana (ja tämä siis sisältää myös ne kuolemat jotka johtuivat epäsuorasti flunssasta). Tämä tuo esille ison dilemman: Jos influenssakuolemat ovat vain 10% niistä kaikista kuolemista mitä tapahtuu flunssakauden aikana, miten influenssarokotus voisi vähentää kuolleisuusmäärää 50%? Roomassa asustava lääkäri Tom Jefferson toimii rokotusosaston johtajana Cochrane Collaborationissa joka on erittäin arvostettu kansainvälinen verkosto tutkijoita jotka puhuvat tieteellisten tutkimusten puolesta. Hän sanoo:

Jotta rokotus voisi laskea kuolleisuusprosenttia 50% (tai 90% niin kuin jotkut tutkimukset väittävät), sen ei pitäisi pelkästään estää influenssakuolemia vaan myös kuolemia jotka johtuvat putoamisista, tulipaloista, sydänkohtauksista ja auto-onnettomuuksista. Silloin ei puhuta rokotteesta, vaan ihmeestä.

Oletettu 50% kuolleisuusmäärien väheneminen perustuu kohorttitutkimuksiin. Kohorttitutkimuksessa muodostetaan vertailtavat ryhmät altistuksen perusteella ja sitä kutsutaankin altistuslähtöiseksi tutkimukseksi. Kohorttitutkimuksessa määritellään ensin altistuksen suhteen toisistaan poikkeavia ryhmiä ja sen jälkeen kerätään tietoa sairauden esiintyvyydestä eli esimerkiksi niiden jotka saavat rokotuksen ja niiden jotka eivät. Mutta ihmiset jotka päätyvät ottamaan rokotuksen voivat erottua monella tärkeällä tavalla niistä jotka eivät saa tai ota rokotusta – ja nämä erot voivat vaikuttaa dramaattisesti oletettuihin kuolleisuusmääriin flunssakauden aikana. Koulutus, elämäntavat, tulot ja monet muut tärkeät tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin jonka takia kohorttitutkimuksia ei pidetä luotettavina tutkimuslähteinä. Kun tutkijat laskevat yhteen tutkimustensa numeroita he yleisesti koittavat jättää pois laskuista niitä tekijöitä jotka voisivat heikentää tuloksien tarkkuutta. Jefferson kuitenkin huomauttaa että “tutkijat voivat vaikuttaa vain niihin tekijöihin jotka he tietävät” josta syystä tutkijat eivät voi aina ennakoida mitkä tekijät ovat tärkeämpiä niiden potilaiden kuolleisuuden suhteen jotka johtuvat flunssasta. On aina olemassa mahdollisuus että tutkijat eivät näe jotain kriittistä tekijää joka vaikuttaa vääristävästi heidän saamiinsa tuloksiin.

Epätieteellistä “kulttimeininkiä”

Lääkäreiden ja tutkijoiden piireissä vaikuttaa “kulttimainen” joukkopainostus-mentaliteetti jotta rokotusideologia niellettäisiin kyseenalaistamatta. Artikkelista lainattua:

Lisa Jackson, yleislääkäri ja pitkäaikainen tutkija Group Health Research Centerissä, Seattlessa, alkoi ihmettelemään ääneen kollegoilleen, että väittämässä saada rokotuspotilaiden kuolleisuus pienennettyä 50% saattaisi olla jotain hiukan hämärää. Hänen takaisin saamansa reaktio oli kuulostanut enemmän uskonnolliselta dogmalta kuin tieteeltä. “Ihmiset sanoivat minulle että kysymyksistäni ei voi seurata mitään hyvää ja vihjailivat lääkärinlupieni mitätöimisestä” sanoo Lisa. “Vastaanottamani palaute oli vihamielistä ja minua varoitettiin että minulle voisi käydä huonosti jos jatkan rokotuksien kyseenalaistamista, sillä ‘mehän tiedämme että rokote toimii’,” hän jatkaa.

Lisa Jackson päätti olla välittämättä varoituksista. Hän ja kolme muuta tutkijaa alkoivat käymään läpi laajasti toistettuja väittämiä ja statistiikkaa rokotuksesta. Tarkoituksena oli löytää tieteellistä todistusaineistoa jossa kävisi ilmi että väitetty onnistumisprosentti johtuisi “terve potilas”-ilmiöstä. “Terve potilas”-ilmiössä ihmiset jotka päätyvät rokotukseen ovat keskimääräistä terveempiä kuin ne jotka eivät päädy. Tästä johtuen jälkimmäisellä ryhmällä olisi suurempi mahdollisuus kuolla lyhyen aikamäärän sisällä. He voivat myös olla alttiimpia muille tartuntataudeille koska he ovat keskimääräisesti vanhempia ja sairaampia.

He kävivät läpi kahdeksan vuoden ajalta noin 72 000:n yli 65-vuotiaan lääketieteelliset lausunnot ja vertasivat tuloksia niiden vanhusten välillä jotka olivat saaneet rokotteen ja niiden jotka eivät. Tämän jälkeen he vertailivat ryhmien kokonaiskuolleisuusprosentteja toisiinsa flunssakausien ulkopuolelta.

Rokotus ei vaikuttanut kuolleisuuteen

Tutkijaryhmän löydökset mitätöivät täysin lääketeollisuuden väittämät. Tutkinnat osoittivat että jopa flunssakauden ulkopuolella kuolleisuusmäärät olivat 60% suuremmat niillä vanhuksilla jotka eivät saaneet flunssarokotusta. Tämä antoi tukea oletukseen että keskimääräisesti terveet ihmiset päätyivät ottamaan rokotuksen ja heikot vanhukset eivät.

Tutkijaryhmä totesi että rokotuksella ei ole todennäköisesti ole minkäänlaista vaikutusta kuolleisuusmäärien laskuun.

Kuinka hyvin kyseessä olevat tutkimukset tehtiin? Tekstistä lainattua:

Lisa Jacksonin paperit ovat “kauniita” sanoo Lone Simonsen joka toimii maailmanlaajuisen terveydenhuollon professorina George Washingtonin yliopistossa. Lone on myös kansainvälisesti tunnistettu ammattilainen influenssa- ja rokotusepidemiologiassa. “Tutkimukset ovat klassisen kaunis esimerkki miten hyvät epidemiologian tutkimukset tehdään, ne ovat niin tarkasti tehty.

Monet rokotusta tukevat asiantuntijat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta tutkijaryhmän saamia tuloksia. Journal of the American Medical Association (JAMA) kieltäytyi julkaisemasta Lisa Jacksonin tutkimuksia sanoen “Tulosten julkaiseminen olisi sama kuin toteaisi että maailma on litteä!”.

Jaksonin tutkimukset vihdoinkin kuitenkin julkaistiin 2006 International Journal of Epidemiology:ssa.

Rokotukset “toimivat” vain ihmisille jotka eivät tarvitse niitä.

Rokotusten pitäisi toimia pistämällä kehoosi luonnossa ilmaantuneen viruksen heikompi versio joka saa immuunijärjestelmän kehittämään influenssan vasta-aineita. Kuitenkin, niin kuin Jefferson mainitsee artikkelissa, vain terveet ihmiset tuottavat tehokkaan vasta-ainereaktion rokotukseen. Rokotus on kuitenkin suunniteltu niille epäterveemmille ihmisille — juuri ne samat joilla on heikko immuunijärjestelmä — joilla on suurempi riski sairastua tai kuolla influenssaan.

(Toim. huom: Toisin sanoen rokotus ei toimi ollenkaan juuri niillä ihmisillä jotka voisivat teoriassa niistä hyötyä eniten. Rokotukset kun tuottavat vasta-aine reaktion vain niissä ihmisissä joilla immuunijärjestelmä on niin hyvä että he eivät tarvitse rokotusta alunperinkään.)

Jefferson on kuuluttanut satunnaisten, plasebokontrolloitujen rokotustutkimusten perään. Mutta rokotusvalmistajat välttelevät tutkimuksiin osallistumista. He kutsuvat tutkimuksia “epäeettisiksi”.

Lääketieteen historiasta löytyy monia tapauksia joissa hoidoista tai testimenetelmistä tuli laajasti käytettyjä ja uskottuja hoitokeinoja pelkästään suppeiden todistusaineistojen perusteella. Esimerkiksi 80- ja 90-luvulla asiantuntijat olivat vakuuttuneita että raju kemoterapiahoito jota tuettiin luuydinsiirrolla olisi paras hoitomuoto naisille jotka kärsivät pitkälle edistyneestä rintasyövästä. Monet samoista asiantuntijoista kieltäytyivät laajemmista testauksista joissa oltaisiin tutkittu syvällisemmin hoitosuosituksen perusteluita ja verrattu sen toimivuutta muihin, vähemmän myrkyllisiin, hoitomuotoihin. Testauspyyntöjä tituleerattiin epäeettisiksi koska asiantuntijat vain yksinkertaisesti tiesivät luuydinsiirron toimivan. Eihän tehokkaaksi tiedettyä hoitomuotoa voida evätä keneltäkään. Kun lopultakin laajempia tutkimuksia tehtiin vuonna 1999 ja 2000 kävi ilmi että luuydinsiirto tappoi potilaita enemmän kuin pelasti.

Toinen vastaavanlainen esimerkki koskee lääkkeitä jotka liittyvät lidokaiini-pohjaisiin kipulääkkeisiin. 1970-luvulla lääkärit huomasivat että lääke saa sydämen lyömään tasaisempaan tahtiin joka johti lääkkeen määräämiseen potilaille joilla oli sydämen rytmihäiriöitä. Valloillaan oleva käsitys oli että jos potilaan sydän saadaan lyömään tasaisemmin se vähentäisi rytmihäiriöpotilaiden kuolinriskiä. Johtavat kardiologit vastustivat vuosia kliinisiä tutkimuksia joita lääkkeelle haluttiin tehdä, sanomalla että olisi lääketieteellinen hoitovirhe evätä lääke tutkimuksiin osallistuvilta kontrolliryhmiltä. Lääkettä käytettiin laajasti kaksi vuosikymmentä, kunnes vuonna 1989 tehty valtion rahoittama tutkimus osoitti että lääkettä saaneilla potilailla oli kolme ja puoli kertaa suurempi mahdollisuus kuolla kuin kontrolliryhmällä joka sai plasebon.

Maailmanlaajuiset rokotuspulat todistavat etteivät ne toimineet alun alkaenkaan

Influenssarokotusten historia paljastaa isoja ongelmia nykyisissä rokotusmenetelmissä, todistaen niiden tehottomuuden.

Esimerkiksi vuonna 2004 rokotustuotanto oli alhaista ja lopulta rokotuslähetyksissä oli myös pitkä toimituskatkos joka johti 40% prosentin laskuun rokotuksissa. Toimituskatkoksesta huolimatta kuolleisuusmäärät eivät nousseet flunssakauden aikana. (Ilmiselvästi jos rokotukset oikeasti toimisivat niin 40% rokotusmäärien laskun olisi pitänyt näkyä suurena kuolleisuusmäärän nousuna sinä vuonna.)

Flunssarokotusten  historiasta  tunnetaan myös kaksi vuotta jolloin rokotuksen viruskanta oli täysin eri kuin maailmalla laajasti ihmisiä sairastuttanut influenssa. Nämä vuodet olivat 1968 ja 1997. Koska rokotus oli valmistettu väärälle viruskannalle se tarkoitti että käytännössä ketään ei rokotettu. Kuitenkaan näinä vuosina ei olla tilastoitu minkäänlaista kuolleisuusmäärien nousua.

Jos rokotukset oikeasti toimisivat niin mitä suurempia määriä ihmisiä rokotetaan, sitä pienempi kuolleisuusmäärän pitäisi olla. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Vuonna 1989 vain 15% yli 65-vuotiaista sai rokotuksen influenssaa vastaan. Nykyään kuitenkin, kiitos laajan rokotuspainostuksen, yli 65% vanhuksista saavat rokotuksen. Ja siltikin, yllättävästi, kuolleisuusmäärät 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokissa ei ole tullut alaspäin flunssakausilla. Itseasiassa ne ovat menneet ylöspäin!

Kun rokotusvalmistajia ja (CDC viranomaisia) kysytään “50% kuolleisuusmäärän vähennys”-myytistä, he vastaavat dogmaattisilla kieli-ilmaisuilla ja hyökkäävät kysyjää vastaan. He eivät yksinkertaisesti aio edes harkita sitä että rokotukset eivät toimi.

Tutkijoita, jotka kyseenalaistavat rokotuskäytäntöjä, vältellään aktiivisesti lääketieteellisissä laitoksissa. Tom Jefferson Cochrane Collaborationista epäilee rokotuksien väitettyjä hyötyjä. “Jeffersonia kohtaan tehdyt lausunnot ovat olleet niin dogmaattisia ja jopa hysteerisiä että voisi luulla hänen suosittelevan lapsien varastamista” sanoo Jeffersonin tutkijakollega ja tohtori Arun K. Majumdar.

Jeffersonin mukaan suurin osa rokotustutkimuksista on ollut hyvin virheellisiä. “‘Roskaa’ ei ole tieteellinen käsite, mutta mielestäni se on paras sana kuvaamaan näitä tutkimuksia.”

Miksi virusvastalääkitykset eivät myöskään toimi

• Sairaaloita kannustetaan antamaan reseptejä virusvastalääkityksiin (kuten Tamiflu ja Relenza) lähes kaikille jotka oireilevat, olisi heillä sikainfluenssaa tai ei. Huoli lääkityksiin muodostuvasta vastustuskyvystä on laaja. “Influenssavirus voi tulla vastustuskykyiseksi Tamiflu:lle jopa päivien sisällä,” sanoo Daniel Janies, lääketieteellisen tekniikan apulaisprofessori Ohion Yliopistosta.

• Vuonna 2005 Yhdysvaltain hallitus käytti 1,8 miljardia dollaria virusvastalääkkeiden varastoimiseen armeijan käyttöön. Päätös tehtiin niinä aikoina kun Donald Rumsfeld toimi puolustusvoimien komentajana. Rumsfeldilla oli tunnetusti myös miljoonien dollarien arvosta osakkeita Gilead Sciencesilla, lääkeyhtiöllä jolla on patentti Tamiflu-lääkkeeseen. Samaisen yhtiön pörssiarvo kapusikin 50% ylöspäin sinä samaisena vuonna kun hallitus osti heiltä Tamiflun.

• Tutkimusaineisto joka tukee Tamiflu:n väitettyjä hyötyjä on hyvin heppoisella alustalla. Pahinta asiassa on se, että yksi viidestä lapsesta jotka syövät Tamiflu:ta kärsivät lääkkeen neuropsykiatrisista sivuoireista joihin kuuluu hallusinaatioita ja itsetuhoista käytöstä.

• Tamiflu on jo yhdistetty 50 lapsen kuolemaan Japanissa. Kuolinsyy? Sydämen pysähdys.

• Tutkimusaineisto joka tukee Tamiflu:ta (tai rokotteita) perustuu kohorttitutkimuksiin jotka voivat vääristää tai suurentaa lääkkeen väitettyä hyötyä.

• Jopa Tamiflun kannattajat myöntävät että sen toimivuutta ei ole ikinä tieteellisesti todistettu.

Lopuksi
Kaiken kaikkiaan, rokotuksilla tai virusvastalääkityksillä ei ole yhtään luotettavaa tutkimusaineistoa joka todistaisi että ne toimivat influenssaa vastaan. Molempien suositukset perustuvat täysin toiveajatteluun eivätkä tieteelliseen tutkimusaineistoon. Rokotusten ylimainonta johtaa vääristyneeseen turvallisuudentunteeseen joka vie huomion pois muilta mahdollisilta keinoilta välttää influenssakuolemat. Tämän takia meille ei ole julkisilta tahoilta tarjottu käsien pesua parempaa keinoa välttää sairastuminen. Loppulause artikkelista: “Rokotusvalmistajien kieltäytyessä nyt kokonaisvaltaisista tutkimuksista me tuomitsemme itsemme käyttämään hoitokeinoja jotka pohjautuvat enemmän illuusioon ja uskoon kuin vankkaan tieteeseen.”

Aftat ja oliiviöljy

Afta. Ei tosin minun suustani vaan Wikipediasta poimittu kuva:P

Sainpas tuossa menneenä viikolla yhden kipeän aftan alahuuleeni. Kaikki eivät varmasti ole elämänsä aikana moisia kokeneet, mutta minulla niitä on tullut ehkä kerran 3-4 vuodessa, eli ei paljon.  Afta on sellainen pieni, valkoinen “rakkula” joka voi ilmestyä huulen sisäpuolelle, poskeen, kitalakeen tai jopa kielen alle.

Isälläni oli aftoja menneenä vuonna vähän enemmänkin. Niinkin paljon, että oli hankaluuksia syödä tai juoda. Hän oli koittanut kaikki maailman apteekin konstit kunnes lopulta löysi jostain tiedon että oliiviöljy saattaisi auttaa. Kuulemma olikin sitten ollut se ainot asia joka oli auttanut. Mekaanisesti puristettu neitsyt oliiviöljy purskuteltuna pari kertaa päivässä oli vienyt aftat pois jo parin päivän sisällä.

Itsekin päätin oliiviöljyä kokeilla ennen apteekkiin lampsimista ja kyllä kannatti. Pari päivää kesti niin kipeä rakkula olikin jo parantunut. Toinen juttu onkin sitten se miksi moinen minulle alunperin tulikaan. Mutta ehkäpä ruokavalion, elämäntapojen ja hammastahnan muutos on vaikuttanut suun bakteerikantoihin ja muihin jonkun verran dramaattisesti. Tarkkailen tilannetta:) Mutta tulipas mukava olo taas kun luonto paransi <3

Osa 4 – Kilpirauhaslisäys

Lisään pienen pätkän vielä kilpirauhasasioistani jotka liittyvät raakaruokakokeiluuni.

En tainut mainita terveyshistoriani kohdalla, mutta päästyäni vihdoin ylläpitoannokseeni Armour Thyroidin kanssa se oli noin 3 kertaa isompi kuin yleisesti. Eli soin 10 x 60mg päivässä jaoteltuna kolmeen osaan (5 aamulla, 3 päivällä, 2 illalla). Normaali Armour Thyroid annostus on yleiseti 2,5-4 tablettia ja 5-7 päivässäkään ei ole harvinaista. Kävin vuosien mittaan testeissä noin puolen vuoden välein ja testitulokseni pysyivät aina viiterajojen sisällä, joskin yläpäässä. Kilpirauhashormoneja yleisesti pitäisi annostella enemmänkin potilaan omien olotilojensa mukaan, ei radikaalisti, mutta ei myöskään missään tapauksessa laboratorioarvoja tuijotellen. Joten koska vointini oli hyvä, en lähtenyt säätämään annostani pienemmäksi koska ilmiselvästi sain juuri sopivasti, vaikka pillereiden määrä olikin iso.

Armour Thyroid

En yleisesti ottaen pitänyt, tai tykkää edelleenkään, tunteesta että en tiedä oikeaa syytä suuren annokseeni. Sen lisäksi että se tulee minulle järjettömän kalliiksi (n 120-150e /kk ilman kelan korvauksia) en yleisesti tykkää elää tiedossa että kehossani tapahtuu nyt jotain josta ei ole mitään tietoa. Omien tutkimuksieni mukaan kyseessä voisi olla joko lääkkeiden imeytymisongelma tai solutasosta johtuva resistanssi kilpirauhashormoneille. Koska en saanut mitään epämukavia oireita tai muutenkaan olotilani eivät heitelleet, tahi olleet mitenkään erityiset, labra-arvoni olivat normaalit ja tajusin että Suomesta ei löydy yhtäkään lääkäriä joka suostuisi etsimään syitä kanssani (puhumattakaan siitä kuinka paljon se maksaisi) päätin, että en huolehdi moisesta. En vain yksinkertaisesti jaksanut miettiä sitä.

Noin 4kk sitten kilpirauhaskokeeni yllättäin olivat kaikki menneet viiterajojen yli, vaikka en ole viimeiseen 3 vuoteen tehnyt mitään muutoksia annostukseeni. Olen ehkä hiukan huono kuuntelemaan kehoani, olinhan huomannut että oli vähän kuuma ja pulssi ylhäällä mutta en ollut ajatellut mitään siitä sen enempää. Nyt kuitenkin arvojeni mennessä yhtäkkiä yli, olinkin aika yllättynyt…ja iloinen. Pääsisin vihdoin laskemaan annostustani josta olin viimeiset 4 vuotta pulittanut ihan järjettömät määrät rahaa ja ajatus siitä että kehossani on tapahtunut jotain joka saa sen haluamaan takaisin normaaleille tasolle ilahdutti minua.

Labrat nähtyäni pudotin siis 10 tabletista 9 ja kävin kolmen kuukauden päästä uusissa testeissä. Ei varmaan tule yllätyksenä että arvoni olleet mihinkään laskeneet noin pienen laskun kanssa:D Päinvastoin T4-V arvoni oli jopa noussut yhden pykälän verran ylöspäin. Voinneissani en ollut kuitenkaan huomannut mitään erityistä. Joten nyt, noin 1kk sitten, laskin annokseni 9:stä 7:ään tablettiin päivässä. Olen menossa labroihin taas tuossa kuukauden päästä katsomaan että mikä onkaan tilanne. Lasku oli aika iso, tein sen parissa erässä, mutta ajattelin että jos aikaisempi 1 pillerin lasku sai arvoni vain nousemaan olisin valmis kärsimään parista päivästä vajaatoiminnanoreita kunhan saisin vaan arvojeni laskun aloitetuksi.

Luulen kuitenkin osan mysteerisistä oireistani johtuvan tuosta liikatoiminnasta. Esim. ihan alkujaan kun sairastuin liikatoimintaa se johti tosiaan aika rajuihin ripulointeihin. Tilanne ei todellakaan ole nyt niin, mutta ilmiselvästi suoleni toimii liian vilkkaasti. Samoin lähikuukausina ollut ajoittainen väsymys johtuu todennäköisesti myös tuosta aika isosta muutoksestani annokseeni. Luulen siis että pelkkä raakaruoka ei ole osallinen olotiloihini vaan myös meneillään oleva hormonilääkitykseni pienentäminen.

Se onkin sitten mielenkiintoista saada selvää tässä vyyhdissä mikä johtuu mistäkin. Tietyllä tavalla luulen että jos raakaruoka pienentää immuunipuolustukseni reaktioita sekä parantaa ruuan imeytymistä, että rajoittaa kehossa tapahtuvaa tulehdusta, voisin kuvitella että sen ansiosta arvoni voivat nousta ihan itsestään enemmänkin.Mistä sitä tietää jos vaikka pääsisin paljonkin pienempiin annoksiin lääkitykseni kanssa. Nähtäväksi siis jää minkälaista annostusta tarvitsen raakarualla kilpirauhashormonieni kanssa. Toivon todellakin että arvojeni yhtäkkinen nousu tarkoittaa että kehoni on valmis pienempiin annoksiin ja pystyy esimerkiksi sulattamaan ja käyttämään hyväksi hormonit paremmin. En halua syödä näin isoa annosta.

Ajattelin siis listata myös tämän tiedon tänne jotta kokonaiskuva tilanteestani olisi parempi…Tästä on ainakin helppo tajuta miten olemme kaikki yksi iso paketti ja meissä toimii kaikissa ihan omat erilaiset tavat reagoida asioihin.

Jatkakaamme parantumista ja tarkkailua.

Raakaruokakokeilu Osa 3 – Ensimmäinen kuukausi ja havainnot

Noniin, kun edellisessä kirjoituksessani pohjustetut jutut ovat selvitetty, aloittakaamme virallisen kuukausiraporttini ensimmäinen osa sanomalla että muutos raakaruokaan päin kävi aika nopeasti ja vaivattomasti. Historian havinaan jääneen entisen, tiukan treenitaustani kanssa minulle ei ole mitenkään vierasta syödä ruokavaliota joka voi yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna tuntua rajoittavalta enkä yleisesti tunne siitä paineita tai pahaa oloa. Ottaen huomioon alamäkeä menevän terveyteni tein pari ratkaisevaa, isompaa päätöstä heti alkuun jotka voisi luokitella kokeiluni radikaaleimmiksi siirroiksi: lisäsin sen verran paljon uusia ruokia valiooni että taka-alalle poistuivat valkoinen sokeri, maitotuotteet ja vehnäjauho. Mustavalkoisuutta kuitenkin välttäen olen ilolla vetänyt suuhuni myös pari fetasalaattia, tomaatti-basilika-vuohenjuustokeiton (raakaruuassahan mitään ei lämmitetä yli 40 asteen), sushia, punaviiniä ja pari luomusuklaapatukkaa joita nautiskelin ystävieni seurassa erinäisten viikonloppujen saatossa. Nam!

Ilokseni olen voinut todeta että edellisen kuukauden aikana, edellisessä kirjoituksessa mainitsemat hengitysoireet ovat kadonneet tyystin – vaikka on tullut jo pakkasasteitakin. Jäljelle on jäänyt vielä sellainen jännä odottava tunne rinnassa joka tulee aina tilanteissa jossa hengitysoireita on tullut ennen. Luulen että psykologisesti aina koitan valmistautua haukkomaan henkeä, vaikka sitä tarvetta ei ole enää ollut.

Toinen mukava huomaaminen on tullut nenän limakalvojeni selvällä parantumisella. Olen joutunut pitkin kesää käyttämään kortisonisuihkeita silloin tällöin kun nenäni on mennyt pahasti tukkoon. Yleensä tämä pahenee vielä ilmojen kylmetessä. Nenälääkärini joskus mainitsi että limakalvoni ovat niin vaurioituneet pitkällisen Nasolinin käytön ja liian ahtaiden onkaloiden seurauksena että kortisonisuihkeet tulisivat olemaan kanssani loppuelämäni. Noh, nyt en ole niitä tämän kuukauden aikana käyttänyt kuin tasan kaksi kertaa ja olen huomannut hengittäväni useimmissa tilanteissa nenäni, enkä suun kautta ihan luontaisesti. Tämäkin on ollut todella mukava ja uudenlainen ilo.

Luulen että nilkkojen nivelkivut ovat hiukan pienentyneet, mutta tunnen niissä edelleen aristusta ensimmäisen 6 askeleen ajan kun nousen tunnin istumisen jälkeen tietokoneelta ylös. Olen nukkunut myös erittäin hyvin, sekä jostain syystä uneni ovat olleet erittäin, erittäin, erittäin vilkkaita. Tähän mennessä en ole muistanut niistä kuin pari harvaa mutta joka kerta kun olen herännyt aamuisin niin on ollut olo että olisin ollut elokuvissa koko yön. Samoin energiatasoni on ilmiselvästi ollut nousemaan päin. On ollut jopa pari päivää jolloin on tuntunut että kehossa oikein kohisee ja tekee mieli hypähdellä kun on niin hyvä olo. Päiväunia en ole tarvinnut kertaakaan 1.5kk aikana ja ruokailujen jälkeen tuttu unisuus, ähky ja hitaus ovat kadonneet. Olen pärjännyt täysin ilman kahvia.

Yllättävää oli myös että kuukautiseni alkoivat ensimmäistä kertaa 7 vuoteen (kyllä, olen pitänyt kuukautispäiväkirjaa 7 vuotta:D) 27 päivän kierron jälkeen, eikä jo pari vuotta “normaalin” 30-34 päivän kierrolla. Tavallisuudesta poikkeavaa oli myös että en tuntenut mitään kuukautiskipuja, turvotusta tai mieliala-ailahteluja. Minulla nyt yleensäkään menkkojen aikana sen suuremmin mielialat ole heitellyt, vaikkakin kyllä myönnän että liikutun siihen aikaa kuukaudesta helpommin kyyneleihin asti katsoessani romanttisia komedioita tai muita suuria tunteita käsitteleviä aiheita;)

Toivomisen varaa on vielä liian useasti toimivassa suolistossani. Tähän tosin minulla on toinenkin teoria mistä se voisi johtua, joten voi olla että ennen kilpirauhassotkujeni selvittämistä vatsani ei tule rauhoittumaan. Tästä voin kirjoittaa sitten lisää myöhemmin eri otsikon alle. Samoin vaikka en ole päiväunia tarvinnut on joukkoon toki mahtunut yleisiä vähän hiljaisempia päiviä. Plus että olenkin nyt parina iltana ollut parisuhteessamme se jolla on kylmä ja joka hakee lämpöä toisen kehosta, eikä toisin päin. Yleisestihän nukun kesät talvet ikkuna auki ja lähestulkoon aina 60% raajoista peiton ulkopuolella kun hohkan lämpöä. Muttamutta, kuten sanottua, minulla on aika hyvä aavistus mistä nämä muutokset johtuvat ja koska tosiaan käyn tätä kilpirauhasmuutoksia tässä samassa tulee olemaankin haaste huomata mitkä muutokset tulevat kilpirauhaslääkkeistä ja mitkä raakaruuasta.

Kirjoitankin seuraavaksi lyhyemmän artikkelin ajankohtaisista kilpirauhasjutuistani niin saan ne vielä lisättyä tähän syssyyn mukaan:)

Selvennys kokeilustani raakaruokafilosofian kanssa

Ennen kuin alan latelemaan havaintojani haluan vielä selventää pari pientä seikkaa tästä kokeilusta ihan vaan tuodakseni esille mitä tämä kokeiluni on ja ei ole. Tuleepahan siinä myös muistutettua itseäni niistä asioista mitä on toilailujen lomalla opittu.

Ensinnäkin raakaruokakokeiluni ei ole mikään dieetti minulle. En yritä laskea painoani, en tule käymään vaa’alla (en nyt yleisesti ole käynyt vaalla ainakaan puoleentoista vuoteen, en edes oikeiden dieettieni aikana) tai sovittelemaan vaatteita sillä mentaliteetilla että kuinka löysältä ne tuntuvat. En suostu patsastelemaan peilin edessä pullistellen ja vertaillen ulkonäköäni edellisen päivän pullisteluihin ja vertailuihin. Enkä tule teille raportoimaan painostani mitään. Ymmärrän kuitenkin että ruokavalion muutoksiin yleensä kuuluu ihan normaali kehon koon siirtyminen lähemmäs sitä omaa luontaista kokoa, joten jos huomaan jotain tämän suuntaista tapahtuvan tulen raportoimaan siitä muiden muutoksien, tai epämuutoksien osalta arkipäiväisesti ja ilman vaahtoamista. Ensimmäisenä mittarina tulee aina olemaan oma henkinen, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointini.

En aio myöskään lähteä kokeilussani rajoittamisen mentaliteettiin ollenkaan. En aio tehdä itselleni haasteita tai sääntöjä joilla motivoida kulkuani. Motivaatio on lyhytaikainen ja laiska renki, säännöillä ja rajoituksilla ruokittu motivaatio on vielä laiskempi renki. Motivaation sijasta minulla on jotain muuta – inspiraatio. Inspiraatio ei tarvitse piiskaajaa tai kannustajaa. Se ei tarvitse jatkuvia uhkailuja, rankaisuja, syyllistämistä tai kiristystä. Inspiraatio on jotain joka ei tunne pelkoa sekä tapahtuu vaivattomasti ja innostuksella koska olet kirjaimellisesti In Spirit. Teen tämän koska nautin siitä, olen siitä hyvin kiinnostunut ja tulen olemaan sen ansiosta terveempi.

Täten olen siis pitänyt tiukasti kiinni oman aikani ottamisesta. En suostu enää mihinkään radikaaleihin ja äkkinäisiin muutoksiin jotka vievät kaiken energiani ja joihin lähden päätä pahkaa. Sen lisäksi olen halunnut pitää huolta että mielentilani on pysynyt positiivisena, vapaana ja avarana. Tähän olen keskittynyt päättämällä että kaikki muutokset mitä teen ruokavaliooni – tai elämäntapaani – lähtevät aina lisäämisen-filosofian kautta eikä poistamisen tai eliminoimisen. Niinpä päätinkin aloittaessani kokeiluni että sen sijaan että pudotan kaikki pahat asiat ruokavaliostani kerralla pois ja ryhdyn syömään monien mielestä ensiajatukselta “tylsää”, “yksinkertaista”, “rajoittavaa” ja “herkutonta” ruokaa, aloitan vain lisäämään ruokavaliooni uusia, kiinnostavia, mahdollistavia, maukkaita ja värikkäitä ruokia. Harjoittelen iloitsemaan siitä järjettömästä yltäkylläisyydestä minkä keskellä elämme. Luotan että keskittymällä enemmän siihen mitä ruokaa saan, miten paljon sitä saan ja miten monenlaista variaatioita saan, alkavat huonommat valinnat pikkuhiljaa autonomisesti vaan jäämään jälkeen ilman että tulen tuntemaan siitä mitään sen suurempia tunnontuskia.

En halua syödä jotain tiettyä kalorimäärää päivässä ja tiettyihin aikoihin – rajoituksia ja sääntöjä – en usko enää niihin. Olen huomannut että joinakin päivinä minun tekee automaattisesti mieli syödä enemmän ja toisina vähemmän. Uskon että ruuan laadulla ja sen sisältämillä hivenaineilla, mineraaleilla, vitamiineilla ja antioksidanttimäärillä on paljon suurempi tarkoitus terveytemme kannalta kuin kaloreilla – myös laihtumisen kannalta, jos se on jonkun tavoite.  Jos opettelen vain oikeasti, aidosti ja rehellisesti kuuntelemaan kehoni viisaita signaaleja olen aika varma että kaiken maailman anaaliset mikrosäädökset ruuan kalorimäärän ja ajoituksen suhteen ovat toisarvoisia. Kehoni tulee kertomaan minulle kuinka paljon syön ja milloin – ei kelloni. Jos saan ruuastani tarpeeksi niitä asioita mitä kehoni tarvitsee tulen syömään juuri sen verran kun todellakin tarvitsen, en enempää tai vähempää. Myös se että syön ruokani mahdollisimman lähellä sen alkuperäistä muotoa on minulle maalaisjärjelläkin ajateltuna ihan fiksulta kuulostava tapa. Ja tietyllä tavalla uskon että mitä köyhempää ruokavaliomme on, sitä enemmän haluamme syödä koska kehomme ei saa siitä tarvitsemiaan rakennusaineita, eli vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita. Kalorit jäävät aika pieneen osaan niiden jälkeen.

Aion myös tehdä parhaani jättämällä taakseni kaikki “tämä on hyvästä” ja “tämä on pahasta” mentaliteetit. Mustavalkoinen lähestyminen ei saa meitä kuin kapinoimaan ja kapinasta on hankala lähteä rakentamaan mitään rakentavaa. Jos syön lohdutusruuaksi Intiaanilakritsia niin en aio syödä sitä syyllisyyden ja häpeän kera, joka aivan varmasti lisää stressihormonejamme ja rappeuttaa siten terveyttämme. Tulen syömään kaiken ruuan aina ilolla, kiitollisuudella, onnella ja lapsenomaisen mielenkiinnon kanssa – ilman rankaisuja tai draamaa.

Toiseksi haluan mainita että kokeiluuni kuuluu myös muita kohtia joita haluan parantaa elämässäni pikkuhiljaa. Pidempiaikaisempi tavoitteeni, jota vähän pohjustinkin jo, on ollut halu oppia syömään kun minulla on nälkä, lopettamaan kun tunnen kylläisyyttä, pureskelemaan pitkään ja hitaasti ja ajattelemaan ja arvostamaan syömääni ruokaa ruokailujeni aikana – tämän kanssa olen tehnyt töitä enemmän ja vähemmän koko tämän vuoden. Vältän syömistä samalla kun luen lehteä, selailen nettiä tai kuuntelen audiokirjoja. Ruuan arvostusta tukeakseni haluan myös oppia valmistamaan syömääni ruokaa jotta voin oikeasti saada paremman tuntuman ja suhteen siihen ravintoon joka pitää minut elossa. Olen jo nyt tehnyt töitä sen eteen että kuuntelen kehoani sen mukaan mitä minun tekee mieli, joka yleensä kertoo puutetiloista jota keho koittaa intuitiivisesti korjata mielihalujen avulla ja välttelemään ruokaa jota ei tee mieli, joka yleensä taas kertoo kehon saaneen tarpeeksi tietyn ruuan sisältämiä aineita ja pyytää siitä taukoa. Ja tähän ei nyt sitten sekoiteta jotain mielihalua jäätelölle vain sillä tekosyyllä että “kehoni ilmiselvästi tarvitsee jäätelössä olevia hivenaineita”….Duh!

Tarkennetaan myös että, en usko että terveyteen on olemassa mitään ihmepilleriä, ihmedieettiä, ihmejuomaa, ihmelääkettä, ihmeravintolisää tai ihmesääntöä joka tuottaisi parempia tuloksia kuin oikeasti perusteellinen, intuitiivinen, rakastava, yksilöllinen ja pitkäaikaisesti terve suhde omaa kehoamme ja ruokaamme kohtaan. Vain me itse, eikä kukaan muu tässä maailmassa, voimme oppia ja tietää mikä on parasta kehollemme ja millä ruokavaliolla se toimii parhaiten, mistä ruoka-aineista se tykkää eniten, millä rakennusaineilla se pystyy lähteä parantamaan itseään ja mikä on sen todellinen oma koko, paino ja pituus. En siis aio ottaa kyseenalaistamatta vastaan mitään ruoka-aineneuvoa mitä minulle annetaan – toiselle sopii ohranoras, toiselle ei, toiselle sopii avokadot, toiselle ei jne. Se mitä minä tulen oppimaan tämän kokeiluni kautta siitä mikä toimii keholleni ja mikä parantaa minua, ei todellakaan tarkoita että se olisi parasta myös sinulle. Jos tämän kokeilun kautta päädynkin tulokseen että voin parhaiten syömällä ‘elävää ravintoa’ ja tulemalla vegaaniksi en halua että kukaan blogini lukijoista kuvittelee että uskoisin että se olisi kaikille oikea ratkaisu. Tai että se olisi minunkaan ratkaisu loppuelämäkseni. Varaan oikeuden aina, niinkuin kaikkien muidenkin pitäisi, ikuisesti muuttua ja kasvaa. Kuten sanoin aikaisemmin, mielestäni tiettyjä yleistämiseen pohjautuvia suuntia voidaan aina ehdottaa, ja totta kai niin minäkin tulen niitä ehdottomaan, mutta jokaisen pitää valita niistä ikioma, täysin yksilöllinen ratkaisu.

Nyt kun sain ton tuosta pois alta niin laitan pian tulemaan sitä kolmatta osaa kokeiluni tuloksista 1,5kk:ssa.

Raakaruokakokeilu Osa 2 – Terveyspohjustusta ja oma matkani tähän asti

Tästä tulee hiukan pidempi kirjoitus koska kuitenkin käsittelen koko terveyshistoriaani tähän päivään asti. Alla oleva tieto on 100% se syy miksi kirjoitain esimerkiksi tätä blogia:) Mutta käydään ensin läpi käytännön tarinat ennen kuin lähden purkamaan enemmän ajatuksia tästä aiheesta:

Varhaisnuoruus

Ennen kakskymppisiäni olin aika normaali nuori terveydellisesti. Olin vilkas, mietteliäs ja sosiaalinen. Tykkäsin ruuasta kuin ruuasta vaikka yläasteelta johonkin 23 ikävuoteen asti olinkin syömättä punaista lihaa, en näin jälkeenpäin sanoisi että ruokatottumuksien olleen mitenkään muuten tavallisuudesta poikkeavia, lähinnä ehkä suhteellisen epäterveellinen.

Kävin läpi tyypilliset hiiva ja virtsatietulehdukset jo nuorena ja niistä tuli arkinen osa elämää koko aikuisiälläkin. Söin suurimman osan teini-iästäni e-pilleriä ja pari kokeilua kapselinkin kanssa tuli tehtyä jotka johtivat 3kk kestäviin menkkoihin ja lopulta suhteellisen vakavaan anemiaan. Mitään suurempaa mielialahäikkää en niistä saanut, mutta olen monesti miettinyt jälkeenpäin että kuinka iso osa selluliittini tahi suonikohjujen synnyssä syyllisenä ne ovat olleet.

Pientä häikkää on ollut aina myös nenäni limakalvojen kanssa. En ole oikein ikinä pystynyt hengittämään täysin nenäni kautta ja en ainakaan muista aikaa jolloin olisin täysin nukkunut suu kiinni. En onneksi kuitenkaan kuorsaa:P Tämä on johtanut Nasolinkokeiluihin jotka päätyivät huonosti, mutta kyllä tähänkin asti tällä ollaan pärjätty.

Noiden lisäksi en sitten muista sairastaneeni mitään paria tavallista kouluoksennus- /kuumetauti epidemiaa lukuun ottamatta.

Sairaus

Sain ensimmäiseni elämää muuttavan diagnoosini 21-vuotiaana kun jouduin kahden viikon rajun kuumeen ja ripuloinnin johdosta sairaalahoitoon. Koska olin silloin juuri viettämässä työharjoitteluani Lontoossa, ensimmäinen hoitomuotoni oli kommunikaatio-ongelmien takia täysin väärä. Lääkärit olivat vakuuttuneet että minuun oli iskenyt ”eksoottinen suomalainen tauti” jota aloitettiin hoitamaan vahvoilla antibiooteilla. Hoidosta huolimatta tilanne kääntyi vain pahemmaksi, kunnes lopulta palasin Suomeen, takaisin osastolle ja parin muun virhediagnoosin jälkeen (mm. epäiltiin kroonista paksusuolentulehdusta) minulla todettiin autoimmuuni peräinen kilpirauhasen liikatoiminta – Gravesin tauti.

Minulla on noista ensimmäisistä sairastelun vuosista hiukan hämäriä mielikuvia voinneistani. Olin vielä sen verran nuori ja sekaisin koko tilanteesta että kesti pari vuotta ennen kuin tajusin tilanteen vakavuuden. Jostain syystä myös perheen tuki jäi mitättömäksi ja ketään ystäväpiiristäni ei tiennyt asiasta mitään. Minut laitettiin nopeasti Thyrazol kuurille joka lopulta päättyi äkkinäiseen RAI (Radio Active Iodine)-hoitoon. Hämmennyksestäni johtuen en uskaltanut vielä kyseenalaistaa hoitoani ja uskoin sokeasti lääkärien päätöksiin. Radiojodin piti parantaa tilanteeni kaikkein nopeiten ja siitä seuraava vajaatoiminnan hoito tapahtuisi – niin kuin lääkäri sen sanoi – ”helposti vain yhdellä pillerillä päivässä”.

Niille jotka eivät tiedä mikä RIA-hoito on, niin kerrottakoon että kyseessä on siis radioaktiivinen jodi jota annostellaan henkilön iän, painon ja pituuden mukaan (ja mitenköhän se vaikuttaa siihen kuinka paljon radioaktiivista ainetta voidaan jollekkin antaa?). Hoidon jälkeen joudut olemaan sisätiloissa ja välttelemään sosiaalista kontaktia pari viikkoa säteilyvaaran takia, puhumattakaan että raskaana olevien naisten ja pikkulasten läheisyyteen ei saanut missään nimessä mennä. Myöhemmin sain myös kuulla että ei ole epätavallista tulla pysäytetyksi tullissa moisen hoidon jälkeen koska yksilöllisissä tapauksissa tullin säteilylaitteet hälyttävät mennessäsi niiden ohi.

Romahdus ja vastuun ottaminen

Olin kerinnyt syömään jodihoidon jälkeen synteettistä kilpirauhashormonia Thyroxinia varmaan jo vuoden ennen kuin oikeasti tajusin mitä kehossani tapahtuu. Kaikki ikään kuin kirkastui minulle täydellisesti juuri sillä samalla hetkellä kun kaikki pimeni. Vasta kun vajaatoimintaoireitani rupesi olemaan niin iso kasa että en voinut enää olla huomioimatta niitä ymmärsin lopultakin että jotain on vialla. Olin tätä ajanjaksoa ennen elämässäni ollut aina aina perusluonteeltani hiukan ”taivaanrannan maalaaja”-tyyppiä jolla ei ikinä ole ollut minkäänlaisia ajatuksia kehon toiminnallisuudesta. Siksi minulla kesti pidempään tajuta että katseen myöhässä tuleminen, paineen tunne päässä ja väsymys ei ole kehoni normaalitila. Oireet myös hiipivät päälle niin hiljalleen että niiden kyseenalaistaminen oli vaikeaa koska jotenkin tuntui että “aina oli ollut tällainen olo”. Silloin rupesin ensimmäistä kertaa elämässäni kyseenalaistamaan hoitoani ja ottamaan omasta kehostani vastuuta.

Lähdin etsimään lisähoitoa joka johti yleensä siihen että lääkärit vähättelivät tuntojani. Thyroxin annostustani nostettiin ja laskettiin laboratioarvoja tuijotellen ja valitukseni olotiloistani jäivät kuuroille korville. Tilanne paheni jatkuvasti mitä pidemmälle hoitoani vietiin. Vajaatoiminnan oireet vain lisääntyivät ja tulivat entistä akuutimmiksi. Ihoni oli niin kuiva, että vuosin verta kyynärpäistä ja polvista, ennen tuuhea tukkani alkoi pahasti harventua, nukuin jatkuvasti ja herättyäni tuntui täysin samalta kuin nukkumaan mennessä – sumuiselta, hitaalta, kylmältä ja turralta. Vaikka minulla ei ole ikinä elämässäni ollut minkäänlaisia psykologisia ongelmia ryhdyin saamaan erittäin pahoja paniikkikohtauksia. Tilannetta pahensi epätietoisuus joka kumpusi oman kehonsa kontrollin täydellisestä menetyksestä. Mikään ei vain enää ollut kuin ennen ja kaikki oli tuntematonta ja pelottavaa…ja yksinäistä. Katseeni tuli myöhässä, en pystynyt muistamaan yksinkertaisia sanoja kuten ”haarukka” tai ”lukko” – minä, joka olen aina ollut tunnettu vikkelästä suustani ja nopeasta ajatuksenjuoksustani! Kuukautisteni kierto venyi pahimmillaan 54 päivän mittaiseksi, jos liikuin en palautunut päiviin ja lihaksiani särki lähes jatkuvasti, palelin kesälläkin ja libidoni oli täysin olematon. Tuntui kun olisin vuoden sisällä vanhentunut 80 vuotta. Kun pahin alkoi tapahtua lihoin 25kg 6kk sisällä vaikka söin kuin lintu ja urheilin kuin hullu – hullulta se tuntuikin koska mikään liikunta ei auttanut vaan yleensä pahensi olotilojani koska kehollani ei ollut resursseja käsitellä maitohappoa. Lihottuani ryhdyin ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärtämään mitä jotkut naiset voivat käydä läpi kehonsa kanssa. En tuntenut itseäni vain yhtään ”omani kokoiseksi”.

Oman hoitoni vastuun ottaminen alkoi pikkuhiljaa myös manifestoitua monella muullakin tavalla kuin kilpirauhasinformaation etsimisenä. Aloitin pitämään yksityiskohtaisen tarkkaa päiväkirjaa syömisistäni ja liikunnastani, ei pelkästään omasta mielenkiinnostani vaan myös, että minulla olisi jotain todistusaineistoa lääkäreille elämäntavoistani, mutta silti vointini vain pahentui. Jälkeenpäin kun mietin en voi tajuta miten olen jaksanut liikkua niissä olotiloissa ollenkaan.

Lopulta kun pahin vajaatoiminta iski, en pystynyt oikein tekemään muuta kuin istumaan tietokoneella ja etsimään tietoa. Olin niin väsynyt kaikkeen. Kukaan tapaamistani endokrinologeista ei pystynyt taikka suostunut auttamaan tai edes halunnut kuunnella mahdollisuutta yhteistyöstä. Ohjeet joita heiltä sain olivat parhaimmillaankin harhaanjohtavia pahimmillaan alistavia. Rahaa yksityiskäynteihin kaatui aika paljon. Minulle koitettiin määrätä masennuslääkkeitä ties kuinka monesta paikasta, mutta kieltäydyin aina – en tuntenut oloani tippaakaan masentuneeksi – vaan väsyneeksi ja fysiologisesti sairaaksi. Yksi lääkäri väitti kiven kovaan että salasyön ja minut pitäisi laittaa kontrolliryhmään jossa syömishäiriötäni tarkkailtaisiin, vaikka olin juuri osoittanut hänelle mustaa valkoisella että päivittäinen kalorimäärä oli 1300-1700 kcal välillä ollut viimeiset 5kk – hyvin vähän sen painoiselle tytölle joka oli yhtäkkiä lihonnut 100 kiloiseksi. Hän halusi määrätä minulle lääkettä jotka laittaisivat minut ulostamaan kaikki syömäni rasvat ulos kehostani sekä suositteli minulle syömishäiriöistä kärsivien kontrolliryhmää jossa asiantunteva tiimi voisi tarkkailla että en oikeasti valehdellut. Hänellä oli vielä pokkaa juosta perääni antamaan lasku käynnistä, sen jälkeen kun olin hiljaisena, lannistettuna ja kyyneleet poskillani lähtenyt hänen vastaanotoltaan pois. Lopulta oloni oli niin paha että vain itkin ja nukuin. Olin niin turhautunut ja eksyksissä kaiken kanssa. Halusin vielä olla oma viaton itseni jota ei maailman pahuus olisi lannistanut. Kaipasin hymyäni ja aina mukanani ollutta sitkeää ja voimakasta elämänhalua. Energiaa seikkailuun ja terveen kehoni takaisin. ”Olisi edes LÄMMIN! Niin sekin auttaisi perkele!”-muistan ajatelleeni.

Tuosta pohjasta alkoi kuitenkin ylämäkeni. Kuukausien itsenäinen opiskelu alkoi tuottaa tulosta. Olin saanut tietoa käsiini Armour Thyroid nimisestä kilpirauhaslääkkeestä joka sisältäisi kaikki kilpirauhasen tuottamat hormonit, eikä vain sitä yhtä, synteettistä jota olin syönyt ja halusin epätoivoisesti koittaa tätä viimeistä oljenkorttani. Maalaisjärkikin sanoi päässäni että jos kilpirauhaseni oli tapettu radioaktiivisella aineella ja saan kehooni vain yhtä hormonia, ja vielä synteettistä sellaista, niiden viiden sijasta jota minun oikeasti pitäisi saada niin ei ihmekään että voin huonosti! Mietin että jos lääkärit olivat kilpirauhasasioissa niin pihalla niin kuka takaisi minulle sen että radioaktiivinen aine voisi olla minulle hyväksi, vaikka niin minulle väitettiin?

Itkuisena kirjoitin kirjeen eräälle lääkärille Antioksidanttiklinikalta josta olin kuullut puhuttavan hyvää. Epätoivossani sanoin kirjeessäni että jos hän ei suostu edes HARKITSEMAAN kyseistä lääkitystä olen suunnitellut jo matkaa Norjaan ostamaan niitä ja salakuljettamaan niitä takaisin Suomeen. Olin valmistautunut kysymään hänen mielipidettään heti tapaamisen alussa ja saatuani kielteisen vastauksen lähtien saman tien pois. Tiesin jo niin paljon siitä lääkkeestä, tiesin tasan tarkkaan mikä minua vaivasi. Olin TÄYSIN varma että olin oikeassa kehoni suhteen ja että intuitioni tilastani on täsmällinen. Olin kerännyt kaikki faktat taakseni ja en halunnut enää kuluttaa aikaani siihen että joku tuntematon lääkäri voisi teilata minut alas pelkällä auktoriteetillaan – ei tiedollaan.

Muistan niin elävästi sen aamun kun istuin antioksidanttiklinikan käytävällä ja odotin lääkärin kutsua. En uskaltanut odottaa tapaamiseltamme paljon. Muistan tuijottaneeni seinää tyhjä ilma kasvoillani ja ajatelleeni että “Kohta lähdetään Norjaan”. En nähnyt edessäni muita vaihtoehtoja. Ja sitten tapahtui ihana ihme. Lääkäri tuli minua käytävälle vastaan, hymyili, katsoi minua silmiin ja sanoi heti kättelymme yhteydessä, että ”saat pyytämäsi, ilman mitään epäilystä, nyt me hoidetaan yhdessä sinut kuntoon”. Olin äimän käkenä. Alku oli ainakin lähtenyt käyntiin ihan eri tavalla kuin kaikkien muiden spesialistien kanssa joita olin tavannut. Aika näytti että myös loppu yhteystyö kyseisen lääkärin kanssa oli ihana, parantava ja kohtaava kokemus.

Kun aloitin lääkitykseni tiesin kahdesta muusta ihmisestä koko Suomessa jotka olivat kokeilleet sitä ja epäilen että minua hoitava lääkäri oli toinen niistä jotka olivat kyseistä lääkettä antaneet potilailleen koko maassa. Se ei kuitenkaan pelottanut minua paljon – olin lukenut kattavasti tietoa ulkomaalaisilta sivustoilta ja ryhdyin auliisti kirjoittamaan kokemuksiani ja keräämiäni tietojani suomeksi eri foorumeille.

Rauhallista paranemista, naamioiden riisumista ja muutosta

Seuraavat pari vuotta iso osa energiastani meni hitaaseen parantumiseen ja muita kilpirauhaspotilaita auttaessa. Kehollani kesti vuosi palautua läpikäydystä raiskauksesta. Saatuani lääkkeeni oikealle tasolle painoni lähti normaaliin laskuun vain syömällä vähemmän kuin kulutin. Vuoden jälkeen lääkkeestä kuukautiskiertoni palasi pikkuhiljaa takaisin kohdilleen. Muistan ensimmäiset kuukaudet lääkityksellä kun pintaverenkiertoni paraneminen aiheutti ihosolujeni rajun uusiutumisen sain melkein uskonnollista hurmiota vastaavan tunteen raapiessani kutisevaa ja regeneroituvaa ihoani. Hiukseni tuuhentuivat, muistini palautui ja ihoni ei enää vuotanut verta. Energiatasoni oli kahden vuoden jälkeen parempi kuin ikinä. Liikuin ja treenasin hyvin paljon, opiskelin omatoimisesti terveysasioita lisää joihin olin löytänyt uuden rakkauden ja aloin taas nauttimaan elämästäni. Lopulta 3 vuoden Armour lääkityksen jälkeen diagnosoin itse itseni kokonaan parantuneeksi ja olin niin iloinen. Töideni ja julkaisujeni jälkeen Suomeen on viimeisen 4 vuoden aikana putkahtanut 20 lääkäriä jotka määrävät kyseistä lääkettä ja lääkityksen vaihtaneita potilaita on nykyään yli 400. Olin saanut jotain aikaiseksi kulissien takaa ja tuntui hyvältä jättää sairastelut taakse. Lähdin lopulta kesällä -08 foorumeilta pois sillä halusin elää takaisin sairasteluun kuluneita vuosiani ja keskittyä uusiin asioihin. Vähänpä silloin tiesin että palaisin takaisin sinne nyt – tästä lisää kuitenkin tulevissa pousteissa;)

Näiden parantumisen vuosien saatossa kävin läpi isoja henkisiä ja fyysisiä muodonmuutoksia. Iän tuoma varmuus ja läpikäyty kokemus oli kasvattanut sisäistä maailmaani aika harppauksin eteenpäin. Olin kiitollinen saamastani opetuksesta, mutta sisällä kuitenkin aina kyti pelko uusista sairauksista ja kontrolloimattomasta lihomisesta. Autoimmuuni sairauden diagnosoimisen jälkeen silloinen lääkärini sanoi minulle että riski uusiin autoimmuunisairauksiin on paljon suurempi koska minulla oli jo sellainen. Tästä tuli vuosiksi minun salainen sisäinen dialogini. Pelkäsin että herään taas joku päivä johonkin tautiin josta joutuisin täysin yksin parantumaan vastoin kaikkia yleisiä ohjeita. Se yksinäisyyden tunne jota tunsin sairauteni kanssa oli jättänyt arvet sisälleni jotka olivat vielä arat. Tiesin että pystyisin mihin vain, olin varma siitä, koska olin todistanut sen itselleni niin monta kertaa jo aikaisemmin – mutta en vain halunnut enää jäädä yksin.

Uusien pienten terveyshaittojen ilmaantuessa reagoin ensimmäisenä tähän yksinäisyyden pelkoon ennemmin kuin olisin kuunnellut että missä vika. Olin hyvä ottamaan vastuuta kehostani ja onnistumaan suunnitelmien kanssa, mutta yksinäisyyden pelko myös ruokki muutakin puolta minussa. Kävin kamppailua fyysisen ulkomuotoni muutoksen tuoman ylpeyden ja luomieni naamioiden kanssa. Olin jossain vaiheessa muodonmuutostani muuttanut terveyteni haalimisen kehokuvan pakkomielteeksi ja poikennut erittäin kauas vilpittömältä tervehtymisen polulta mihin olin vuosia aikaisemmin niin tärisevin askelin ja yksin käynyt tallustamaan. Oli ihanaa saada huomiota, todistaa muille ja sitä kautta jotenkin kierosti itselleni että olin vihdoinkin rakastamisen arvoinen ja lehuskella voimavarojeni kanssa. Tein siis kaikkeni vältelläkseni sisälläni kaikuvaa yksinäisyyden pelkoa. Jäin pahasti loukkuun siihen, joka lopulta johti näihin kuuluisiin sekunnin muutoksiin koska murruin itsepetokseni alla enkä nähnyt enää muuta tietä ulos kuin sen julkituomiseen.

J onneksi tuli myös kuvioihin ennen hyvissä ajoin romahdustani. Luulen että hänen ansiostaan romahdus oli edes mahdollinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin miltä tuntuu olla sellaisen miehen rakastama joka rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen kehostani riippumatta. Pyyteettömän rakkauden vastaanottaminen parisuhteessa oli ihan uusi kokemus minulle joka lopulta johti loppujenkin naamioiden pois ottamiseen ja myös mahdollisti itsenikin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.

Oli pakko lopulta levätä. Naamioiden tultaessa alas otin irtioton kaikesta. Matkustelu auttoi huomattavasti ja palattuani takaisin Thaimaasta en enää halunnut astua salille. Ennen rakastamani laji oli vääristynyt omien kiiltokuvieni ja kehopaineideni saatossa vastenmieliseksi ja valheellisen tuntuiseksi. Halusin vain levätä ja miettiä mitä seuraavaksi. Olla ja luottaa siihen että asiat kyllä sutviutuvat omaa painoaan.

Syksyn uusi havahtuminen, kolotukset ja täyskäännös

Ja niinhän ne tosiaan sutviutuivatkin, mutta tuskin tulee yllätyksenä että sutviutuivat ihan eri tavalla kun olin ajatellut:D Liikkumattomuus ja ruuan kanssa psykologisen rauhan löytäminen toki otti veronsa kehosta. Se oli todella hyvää päälle, mutta keho halusi kanssa huomiota. Tilanne lopulta johti havahtumiseen tämän syksyn alussa.

Ryhdyin pikkuhiljaa saamaan sellaisia nalkuttavia “kolotuksia” ja vaivoja. Niveliäni on särkenyt. Viime talvena, ennen Thaimaan reissuani, minulle ilmaantui hengitysvaikeuksia johon sain astmalääkettä jota koitin viikon kunnes lopetin sen ennen matkaani lentokentällä. Ne hävisivät Thaimaassa, eivätkä palanneet Suomen kesässä mutta ilmojen viiletessä oireet alkoivat taas. Kesän lopussa olin väsynyt ja nukuin huonosti. Kävin lääkärissä ja testien mukaan vasta-aineiden vasta-aineet (en kysynyt silloin mistä testiä oli kyse, soittelen lääkärilleni lähiaikoina) olivat huimasti koholla joka johti epäilyihin reumasairaudesta. Samoin minulla on ollut salaperäinen yskä joka on lauennut aina iltaisin ja varsinkin jos nauran paljon. Närästää. Nämä kaksi jälkimmäistä on todennäköisesti yhteydessä toisiinsa.

Kävin reumalääkärillä joka ihmetteli tuloksiani. Kaikki muu oli kunnossa paitsi tämä kyseinen testi ja mitään tulehduksia ei näkynyt missään. Ainut mitä minulla oli oli nilkkojeni aristus. Mutta se, että se yksi testitulos oli koholla ei minun korviini kuulostanut hyvältä pohjalta. Se on merkki jostain.

Närästykseen söin ensin 6kk Nexiumia joka alkoi lopulta vituttamaan. En tykkää pillereistä. En yhtään. Ketutti syödä joka päivä jotain josta en oikein ole varma mitä se keholleni tekee – sitä paitsi ne vain peittivät alkuperäisen oireen jota ei ollut parannettu. Lopetin niiden syömisen löytäessäni vaihtoehtoisia parannuksia netistä. Söin ensimmäiset kolme päivää vain pehmeitä ruokia ja vedin luomuohunajaa teelusikallisen heti kun närästys alkoi. Jatkoin tätä viikon ja yksi aamu heräsin niin närästys oli poissa eikä ole sen koommin palannut. Win!

Jotain on kuitenkin siis ilmiselvästi menossa pahasti vikaan. Ja jotain on ollut pakko tehdä. Taas ollaan tilanteessa jossa en voi samoilla selviytymiskeinoilla enää jatkaa. Ansaittu lepo salilta ja ruoka-asioista onneksi antoivat aikansa laittaa pään kuntoon tulevia koettelemuksia varten. Ja onneksi pelko yksinäisyydestä on häviämässä päin. Ensimmäisen shokin jälkeen sen tilalle on pikkuhiljaa alkanut kasvaa luottavaisempi ja rauhallisempi asenne sitä kohtaan että itseni parantaminen tällä kertaa ei tarvitse sisältää draamaa ja pelkoa.

Vatsavaivoihin vastauksia etsiessäni Kemikaalicocktailin blogiin. Blogi meni automaattisesti Google Readeriin “Terveys” kansion alle ja seurailin vaihtelevalla kiinnostuksella Nooran toilailuja. Hänen ansiostaan innostuimme J:n kanssa luomusta enemmän. Sitten noin pari kuukautta sitten Noora kirjoitti jotain Olli Postista ja klikkasin hänen sivuilleen. Tutustuin vähän Olliin ja lisäsin hänen bloginsa Readeriini mutta todellinen kiinnostus vei muualle. Linkkejä seuratessani ja nettiä kahlatessani raakaruoka jotenkin aina nousi kokoajan esille minne tahansa meninkin. Tuntui että joku koittaa nyt kertoa minulle jotain:D Vinkkejä tuli myös muualta, esim. äitini ja isäni mainittuaan erikseen, viikkojen sisällä samasta aiheesta: Rauli Mäkelästä. Samoin Amazonista tupsahti eteen pari kiinnostavaa kirjaa raakaruuasta ja kokkailusta.

Mietin että pakko kokeilla. Mitä minulla on menetettävää? Seuraavaksi olisi taas edessä reissu lääkärille ja en halua sinne enää. Joten aloitin raakaruoka kokeiluni kuukausi sitten. Ja sillä tiellä ollaan edelleen vahvasti menossa eteenpäin. Olen sisälläni päättänyt saada testitulokseni tulokset alaspäin normaaleille lukemille, olisi se mikä vain. Tämä on murrosvaihe johonkin, tiedän sen, koska olen ollut näissä ennenkin. Nyt pitää vain pitää silmät auki ja olla valmiina tarttumaan tilaisuuteen kun maailma sellaisen minulle esittää.

Seuraavassa osassa vähän tarinaa mitä kuukauden aikana raakaruualla on tapahtunut.