Lessons From the Miracle Doctors

Tässä tuli pari viikkoa sitten kahlattua läpi Jon Barronin “Lessons From the Miracle Doctors” kirjan uusin painos (psst…kannattaa myös käydä lukemassa Amazon.comissa olevat lukija-arvostelut). Aivan mahtava kirja kaikille jotka ovat skeptisiä ja tarvitsevat paljon lähdeviitteitä ja tieteellistä argumentointia luonnollisten hoitojen puolesta. Kirjaa on pidetty viimeiset 10 vuotta ja pidetään edelleen yhtenä uraauurtavimpina teoksina luonnonhoidon puolesta ja se on kirjoitettu erittäin asiallisesti ja suoraan. Kirjan lopusta löytyy noin 21 sivua lähdeviitteitä joita voi kahlata halutessaan läpi. Ei siinä vielä mitään, ne joille lähdeviitteet eivät merkitse niin paljon kuin se miten terve lääkäri itsessään on, voinen sanoa että kyseinen “ukkeli” on tällä hetkellä 61-vuotias. Sitä ei kuitenkaan hänen kuviansa katsomalla uskoisi! Kun on katsellut pari hänen haastatteluaan, niin äänestä alkaa kuulumaan jo sellainen vanhemman miehen värinä, mutta ulkonäkö, nauru ja energia on aivan jotain muuta!

Kirjasta löytyy näkökulma lähes kaikkeen. Dr. Barron käsittelee kattavasti lääketeollisuutta, detox-ohjelmia, raskasmetalli-, munuais-, maksa-, sisäelinpuhdistamista, probiootteja, (ruuansulatus) entsyymejä, ruokavaliota, vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja, ihmeyrttejä, hormoneja, veden tärkeyttä, amalgaamipaikkoja, immuunijärjestelmää, ajattelua ja sen merkitystä terveyteen, syöpää ja muita “parantumattomia”-sairauksia, liikuntaa energiaa ja paljon muuta.

Kirjassaan Barron suosittelee omaa “Baseline Health”-ohjelmaa jolla voidaan parantaa kehon sairaudet sekä optimoida kaikkia kehon osa-alueita toimimaan mahdollisimman terveellä tavalla. Hän ei suoranaisesti myy sivuiltaan mitään tuotteitaan vaan suosittelee ulkopuolisten firmojen tekemiä luonnontuotteita joista toki hän saa itselleen myös provisiopalkkion. Kirjassa ei kuitenkaan mitään yksittäistä tuotetta tai merkkiä missään vaiheessa suositella, vaan hän antaa enemmänkin ohjeita siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon tiettyjä lisäravinteita ostaessa. Esimerkiksi Aloe Vera tuotteista kannattaa valita ne joissa käytetään kokonaista Aloe Veran lehteä, eikä pelkästään geeliosaa, sillä Aloe Veran tärkeimmät ainesosat ovat juurikin lehden kuoren ja geelin välissä olevassa kudoksessa. Jokainen saa näiden ohjeiden avulla sitten metsästää itselleen tarvitsemansa yrtit, lisäravinteet tai lääkkeet.

Huonona puolena mainittakoon se, että kirjaa ei löydy vielä suomeksi enkä usko, että tähän on tulossa muutosta lähiaikoina. Toinen seikka kirjan sisällössä joka myös ihmetytti oli, että vaikka kirjassa on kattava osio hormonitoiminnoista, sieltä ei mitään löytynyt kilpirauhasesta. Toisaalta voin kuvitella, että kyseinen aihe on sen verran laaja, että siihen olisi tarvinnut hiukan pidemmän jakson kuin muut kirjan hormonitoimintoja koskevat osiot.

Kirjan osio immuunipuolustuksesta liippaa läheltä sikainfluenssaa ja muita virusaiheita mistä puhutaan tänä päivänä mediassa aivan kyllästymiseen asti. Vaikka perinteisessä lääketieteessä ei tarjota parempaa taktiikkaa välttää influenssa kuin käsien pesu (joka on tosin ihan tärkeä asia) ja rokotteet niin Barronilta ainakin löytyy asiaan kattavampaakin näkökulmaa ja tutkimusta. Barron painottaa vahvasti sitä miten olemme kaikki monesta osasta koostuva kokonaisuus ja kokonainen terveys tarkoittaa sitä että vain yhtä asiaa korjaamalla ei välttämättä pitkälle pötkitä. Asia on sama myös siis immuunijärjestelmän kanssa. Pelkkä immuunijärjestelmää tukevien lääkkeiden napsiminen ei kauheasti auta jos yleiskuntoa ei pidä liikunnalla kunnossa, ruokavalio ei ole puhdas tai ajatuksemme ovat negatiivisia.
Kirjan osio immuunipuolustuksesta on aika laaja ja käsittelee yksityiskohtaisesti sitä miten immuunijärjestelmämme on kehomme älykkäimpiä osioita. Barronin mukaan immuunijärjestelmämme menevät jopa aivojemme edelle kun mietitään monimuotoisuutta, hienovaraisuutta ja “itsetietoisuutta”.

Käyn seuraavassa tiivistäen läpi osia mitä Jon Barron kirjoittaa immuunijärjestelmästämme. Koko osion suomentamiseen menisi aivan järjetön määrä aikaa joten käyn läpi vain oleellisimpia asioita. Pahoittelen jos jotkut vaikeimmat lääketieteelliset sanat eivät ole käännetty oikein. Tein parhaani Googlen kanssa että löytäisin oikean suomennoksen, mutta jotain on saattanut mennä ohi. Suurin osa näistä asioista löytyy myös Jon Barronin omilta sivuilta joilta kyseisistä asioista voi käydä lukemassa lisää tai kuuntelemassa kirjan osioita ilmaiseksi äänitallenteina.

Luonnollisia vitamiineja ja hivenaineita jotka vaikuttavat immuunipuolustukseesi on toki enemmänkin kuin Barronin kirjan sivuilta löytyy. Yhtenä voisi mainita vaikka että runsaan D-vitamiinin saanti talvisin on erittäin tärkeää infektioiden ja influenssan torjunnassa. Esimerkiksi nyt sikainfluenssan aikana Kanadassa ollaan huomioitu D-vitamiinin positiiviset vaikutukset tartuntatautien ehkäisyyn. Myös tarvittavien hyvin rasvojen kuten DHA, EPA, Omega-6 ja Omega-3 saanti on tärkeää. Näistä molemmista löytyy aivan järjettömät määrät tutkimuksia joita voi etsiä käsiinsä halutessaan varmistella itselleen oikeita toimintamalleja;)

Uskomaton immuunijärjestelmä

Immuunipuolustuksemme tekee kahta erittäin tärkeää asiaa kehossamme. Se reagoi tehokkaasti kaikkiin ulkopuolisiin ja vieraisiin organismeihin tuottamalla vasta-aineita ja stimuloimalla tiettyjä soluja jotka tuhoavat tai neutralisoivat mahdolliset hyökkäykset. Vieraisiin organismeihin kuuluvat basillit, virukset, bakteerit, sienet ja parasiitit. Immuunipuolustuksesi myös vahtii kehossasi olevia soluja mahdollisten epämuodostumien tai rappeutumien varalta. Tavallisesti ihmisessä on 100-10 000 epänormaalia solua kiertämässä kehoa ja nämä solut ovat normaali sivutuotos aineenvaihdunnallisessa tapahtumaketjussa.

Kirjassaan Barron selittää miten immuunijärjestelmämme pystyy tunnistamaan jokaisen ystävällisen solun osaksi “sinua” ja erottelemaan sekä tuhoamaan yksittäisiä vieraita organismeja. Tunnistettuaan nämä vierailijat se tuottaa pikaisesti niitä vastaan puolustuksen joka etsii vierailijan heikoimman kohdan. Heikoimman kohdan tunnistettuaan immuunijärjestelmämme alkaa tuottamaan tehtaita jotka valmistavat massoittain lisää kyseistä puolustusasetta jotta vieras organismi saadaan tuhottua täysin. Kun vaara on ohi, immuunijärjestelmällämme on myös kyky lopettaa hyökkäyksensä ja jatkaa normaalia toimintaansa.

Vaikka tämä onkin hienoa, on immuunijärjestelmässämme vielä “älykkäämpiä” ominaisuuksia. Sen jälkeen kun vieras organismi on voitettu immuunijärjestelmäsi “muistaa” tämän jälkeen hyökkääjän ja sitä vastaan tehdyn toimivan puolustuksen. Jos samainen hyökkäys toistuu uudelleen, jopa vuosienkin päästä, pystyy immuunijärjestelmäsi puolustautumaan välittömästi. Tämän lisäksi immuunijärjestelmäsi pystyy tunnistamaan jos joku kehosi solu on muuntautunut tai “mennyt vihollisen puolelle”. Tämä on jo aika uskomattoman hienovaraista toimintaa. Kaikista niistä biljoonista kehon soluista immuunijärjestelmäsi osaa tunnistaa ne solut jotka ovat tulleet vaarallisiksi tai ovat alkaneet muuntautua syöpäsoluiksi ja useimmiten löytää ja eliminoi ne ennen kuin ne voivat tehdä tuhoa. Itseasiassa tätä tapahtuu tuhansia kertoja päivässä.

Uskomattominta kuitenkin on se, että immuunijärjestelmäsi kommunikoi joka ikisen kehosi solun kanssa. Mikä tässä on sitten niin ihmeellistä? Aivothan tekevät saman asian. Totta, mutta pitää muistaa että näistä biljoonista soluista yksinkään ei ole fyysisessä kontaktissa toisiinsa. Albert Einsteiniä lainaten, immuunijärjestelmämme ei muistuta mitään muuta niin paljon kuin yhtä suurta ajatusta.

Mahdollisia immuunijärjestelmää vaurioittavia asioita

Monia ongelmia voi kuitenkin esiintyä jotka vahingoittavat tai muuttavat immuuniärjestelmämme normaalia toimintaa:

• Hyökkääviä organismeja on liian paljon jotta immuunijärjestelmä pystyisi puolustautumaan niitä vastaan.
• Immuunijärjestelmällemme tapahtuu jotain joka heikentää sitä ja tekee siitä helpomman hyökkäyskohteen.
• Immuunijärjestelmämme menee sekaisin eikä pysty enää tunnistamaan vahingollisia ja/tai muuntautuneita mikro-organismeja.
• Immuunijärjestelmämme menee sekaisin ja ryhtyy vahingossa luulemaan terveitä soluja vaarallisiksi soluiksi ja hyökkää niitä kohti (autoimmuunisairaudet).
• Immuunijärjestelmämme on vaurioitunut tai siitä puuttuu joku tärkeä osa syntymästämme asti.

Kaikista näistä ongelmista neljä ensimmäistä on enemmän tai vähemmän korjattavissa. Vain silloin kun immuunijärjestelmästämme puuttuu joku oleellinen osa, ovat vaihtoehtomme erittäin rajoittuneet, mutta eivät silti toivottomat.

Koska immuunijärjestelmämme toimintaan kuuluu puolustautua vaarallisia hyökkäyksiä kohtaan, mitä paremmin se tekee sille tarkoitetun työnsä, sitä terveempinä me pysymme. Optimoidaksemme immuunijärjestelmän toiminnan meidän täytyy tehdä kaksi asiaa:

1. Parantaa immuunijärjestelmäämme kokonaisvaltaisesti jotta kehomme pystyy paremmin puolustautumaan.
2. Puolustautua itsenäisesti suoraan hyökkääviä organismeja kohtaan jotta immuunijärjestelmämme saa tukea sille tarkoitetun työnsä tekemiseen.

Tutkijat ovat jo vuosia tienneet että immuunijärjestelmän tukeminen on mahdollista. Perinteisen lääketieteen taktiikoita ovat yleisesti olleet kalliit ja aggressiiviset lääkkeet, kuten tiivistetyn sytokiinin käyttö. Maailman johtavimmat ihmelääkärit ovat kuitenkin ottaneet taktiikakseen kokonaisvaltaisemmat hoitomuodot jotka

• stimuloivat ja auttavat immuunijärjestelmäämme
• taistelevat infektioita vastaan
• vahvistavat kudoksia hyökkääviä organismeja vastaan
• tehostavat makrofagista kapasiteettia (elimistön suojasolut)
• lisäävät T-solujen tuotantoa ja suojaavat auttaja-T-soluja
• täydentävät interferonien ja interleukiini-1:n toimintaa
• auttavat soluvälittäjäpohjaista immuunipuolustusta

Immuunikohottajat (Immune boosters)

Luonnolliset immuunipuolustuksen kohottajat eivät pelkästään ole tehokkaampia ja turvallisempia kuin perinteisen lääketieteen antamat vastineet, niillä on myös paljon vähemmän sivuoireita. Tarkastellaan näitä lähemmin.

Auringonhattu (Echinacea purpurea ja Echinacea angustifolia)
Auringonhattu on todellakin ihmeyrtti. 1800-luvulla sen “löysi” matkusteleva kauppamies Joseph Mayer joka oli kuullut siitä matkoillaan tasankointiaanien mailla, matkalla länteen. Hän hautoi siitä alkoholipohjaista uutetta ja myi sitä hoitona erinäisiin vaivoihin esitellen sen tehokkuutta antamalla kalkkarokäärmeen puraista itseään ennenkuin hän joi uutettaan.

Auringonhattu sisältää echinakosiidia (echinacoside) joka on penisilliinin vahvuutta vastaava luonnonmukainen antibiootti. Se pystyy tappamaan laajan skaalan erilaisia viruksia, bakteereja, sieniä ja alkueläimiä. Tästä syystä Auringonhattu on erinomainen haavojen ja tulehduspohjaisten tautien hoitoon. Tutkimukset ovat myös raportoineet Auringonhatun tehokkuudesta flunssan, keuhkoputkentulehduksen ja tuberkuloosin hoidossa. Auringonhattu sisältää myös echinaisiinia (echinacein) joka on erittäin tehokas basillipohjaisiin hyökkäyksiin.  Eräs tutkimus osoitti että Auringonhattu-uute voi nostaa T-solutuotantoa jopa 30% enemmän kuin muut immuunijärjestelmää tukevat lääkkeet.

Auringonhattua on kaksi päälajia: Echinacea purpurea ja Echinacea angustifolia. Ne ovat samantapaisia, mutta sisältävät myös toisiaan tukevia ainesosia. Uutteet ja tuotteet jotka sisältävät molempia lajikkeita ovat kaikkein tehokkaimpia. Kannattaa myös huomioida, että kasvin parantavat aineosat ovat suurimmillaan sen siemenissä, sen jälkeen juurissa ja pienin itse kukassa.

Pau d’arco (Tabebuia avellanedae, impetignosa ja beptaphylla)
Pau d’arco on puu joka tulee Brasilian sademetsistä ja muista Etelä-Amerikan osista. Lääkkeenä tärkein osa puusta on sen kaarnan sisäosa. Tämä uskomaton yrtti ruokkii kehomme puolustusjärjestelmää joka auttaa tuhoamaan patogeenejä (taudinaiheuttajia). Sitä on käytetty vuosisatoja tukemaan immuunijärjestelmää, puhdistamaan kehoa (detox) ja pienentämään kipuja ympäri kehoa, varsinkin nivelissä. Tutkimukset ovat todenneet että se sisältää luonnonmukaista antibakteerista ainetta jolla on parantava vaikutus koko kehoon ja sen on lisäksi todettu puhdistavan verta ja tappavan viruksia. Pau d’arcoa on käytetty hoitamaan AIDSia, allergioita, tulehduksia, tartuntoja, anemiaa, astmaa, reumaa, keuhkoputkentulehdusta, valtimokovettumia, syöpää, hiivaa, koliikkia, kystia, diabetesta, ihottumaa, fistulaa, suolisto-ongelmia, tippuria, peräpukamia, Hodginin tautia, maksatauteja, leukemiaa, MS-tautia, luutulehduksia, Parkinsonia, eturauhassairauksia, psoriasista, haavoja, käärmeenpuremia, suonikohjuja ja syyliä.

Suma (Pfaffia paniculata)
Tunnetaan myös nimellä Brasilian Ginseng. Amazonin alkuasukkaat ovat käyttäneet Suma-juurta ainakin viimeiset 300 vuotta. Suma-juurta testattiin ensimmäistä kertaa länsimaissa kuitenkin vasta 1975 São Paulon yliopistossa. Tutkimuksessa todettiin että vaikka Suma ei osoittautunut varsinaiseksi parannukseksi se kuitenkin toi huomattavaa helpotusta potilaille jotka kärsivät syövästä, diabeteksesta ja kihdistä. Mitään haittaavia sivuvaikutuksia ei todettu. Myöhemmissä tutkimuksissa todettiin että Suma-juuren uute voi auttaa väsymystä aiheuttavien sairauksien kuten kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa sekä estää flunssia, nopeuttaa parantumista, tasapainottaa verenpainetta ja stimuloida libidoa.

Lääkinnälliset sienet
Monet ainesosat jotka löytyvät reishi-, maitaik- ja mustolaisikka-sienistä ovat tärkeässä osassa immuunijärjestelmän toimintaa: uskotaan että näiden sienten yhdistelmä avittaa ja voimistaa immuunijärjestelmää sekä tehostaa hermosolujen välitystä, aineenvaihduntaa, hormonien tasapainoa sekä kuljettaa ravintoaineita ja happea. Barronin kirja käy yksityiskohtaisemmin läpi sienten biokemiallisia ominaisvaikutuksia.

Aloe Vera
Aloe Veran polysakkaridi-acemannan sisältää tehokkaita immuunijärjestelmää tukevia toimintoja. Aloe Vera tarjoaa myös laajan skaalan muita antibakteerisia ja viruksentorjunnallisia apuja. Kannattaa kuitenkin etsiä käsiinsä juurikin Aloe Veran kokonaisesta lehdestä tehtyjä tuotteita jotka ovat noin kaksi tai kolme kertaa tehokkaampaa kuin Aloe Veran geeli tai mehu. Miksi? Koska kaikkein tehokkaimmat ja aktiivisimmat aineosat ovat juurikin lehden kuoren ja geelin rajapinnassa. Jos Aloe Vera -tuotteesi ei ole tehty kokonaisesta lehdestä menetät suurimman osan sen tehokkaimmista biokemiallisista avuista.

Ternimaito
Ternimaito on läpinäkyvä, hiukan kellertävä esimaitoneste jota äidin maitorauhaset tuottavat ensimmäisten 72 tunnin jälkeen synnytyksestä. Sen tarkoitus on tarjota tärkeitä immuuni- ja kasvuaineita jotka ovat elintärkeitä vastasyntyneen terveydelle. Ymmärrettävistä syistä lisäravinteiden hankkiminen ihmisen ternimaidosta ei ole vaihtoehto, mutta tutkijat ovat löytäneet että naudan ternimaito on lähestulkoon identtistä, paitsi että sen immuunijärjestelmää tukevat ainesosat ovat moninkertaisesti suuremmat kuin ihmisen.  Ternimaidolla on monia kokonaisvaltaisia terveysvaikutuksia. Kannattaa tosin pitää huolta siitä että maito on luomua, ts. antibiooteista vapaata.

Mangostani (Garcinia mangostana)
Mangostani on trooppinen ikivihreä puu jonka hedelmät sisältävät ainutlaatuisen ryhmän antioksidantteja ja ksantoniineja (xanthones). Mangostanin antioksidantit tukevat sydän- ja verisuoniterveyttä, tehostavat nivelten liikkuvuutta, ovat luonnollisesti antibioottisia, virus- ja tulehdusvastavaikutteisia sekä yksiä  tehokkaimmista luonnosta löytyvistä antioksidanteista.

Patogeenien tuhoajat

Patogeenien tuhoajat edustavat täydentävää vaihtoehtoa immuunijärjestelmän auttamisessa. Ne eivät paranna immuunitoimintaa niin kuin immuunikohottajat tekevät. Sen sijaan ne “vapauttavat” immuunijärjestelmää tuhoamalla suoraan patogeenejä (taudinaiheuttajia) joihin keho yleensä kiinnittäisi suurimman osan immuunijärjestelmän huomiosta. Ne toimivat luonnollisina antibiootteina ja virusvasta-aineina.

Perilla (Perilla frutescens)

Perilla-uute voi auttaa palauttamaan auttaja-T-solujen normaalin toiminnan joka vähentää mahdollisuutta sairastua autoimmuunisairauksiin. Perillaöljystä saadaan kaikki tarpeelliset omega-3-rasvahapot. Öljy on erittäin pehmeää vatsalle. Perilla on perinteinen kiinalaisen lääketieteen yrtti ja sen on todettu stimuloivan interferonien toimintaa ja siten myös kehon immuunijärjestelmää.

Oliivilehtiuute
Oliivipuu on kotoisin Välimeren maista. Oliivilehtiuutteella on pitkä historia sellaisten sairauksien hoidossa jotka ovat mikro-organismipohjaisia. Lähivuosina kuitenkin oliivilehtiuutteen on todettu tuhoavan laajan skaalan erilaisia bakteereja, viruksia, parasiitteja ja hiiva-/homesieniä.

Oreganon öljy (Origanum vulgare)
Oregano on monivuotinen kasvi joka on kotoperäinen Euroopassa, Välimerenalueella ja Keski-Aasiassa. Villinä kasvavan vuoristo-oreganon öljy tappaa viruksia, parasiitteja ja sieniä ja on antibakteerinen. Sillä on myös erittäin voimakas antioksidanttinen ja tulehduksia estävä vaikutus. Sen pääasialliset ainesosat ovat isomeriset fenolit jotka voivat jopa laimennettuna 1/50 000:een tuhota laajan skaalan erilaisia patogeenejä, näistä erimerkkeinä Candida Albicans, aspergillushome, stafylokokki, campylobakteeri, klebsiella, E. coli, giardia, pseudomonas ja proteus.  Oreganossa oleva toinen aineosa tymoli auttaa immuunipuolustuksessa.

Greipinsiemenuute
Greipinsiemenuute on laajaskaalainen antipatogeeni. Sisäisesti nautittuna uute voi auttaa suolisto-ongelmissa, ripulissa, ruokamyrkytyksissä, parasiiteissa (yksittäis- ja monisoluisissa), Candida-hiivainfektioissa, suuinfektioissa, flunssissa, kurkkukivuissa ja poskiontelontulehduksissa. Ulkoisesti käytettynä greipinsiemenuutetta käytetään monien iho-ongelmien hoitoon kuten: akne, jalkasieni, syylät, haavat ja infektiot, ihottuma, hilseily, kynsisieni ja vesirokko. Tutkijat ovat myös huomanneet, että herpes simplex virus muuttuu passiiviseksi 10 minuutin sisällä greipinsiemenuutteen käytöstä.
Greipinsiemenuutteesta löytyy kymmeniä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana julkaistuja tutkimuksia jotka tuovat ilmi uutteen antipatogeenisiä ominaisuuksia. Eräässä tutkimuksessa U.S Department of Argriculture totesi uutteen tehokkaaksi kolmea eläinperäistä virusta vastaan (Suu- ja sorkkatauti, Afrikan sikatauti ja sikojen vesikulääritauti). Muut tutkimukset ovat myös huomanneet sen tehon E. colia, salmonellaa ja stafylokokkia vastaan. Itse asiassa greipinsiemenuutetta käytetään lukuisissa sairaaloissa ympäri maailmaa sairaaloiden pyykkien ja mattojen puhdistamiseen sen antibakteeristen ominaisuuksien ansiosta ja uutteen tehokkaampia muotoja jopa sterilisoimaan leikkaussaleja.

Habanero ja Piparjuuri
Habanero (Capsicum chinense) ja piparjuuri (Armoracia rusticana) ovat stimulantteja jotka nopeuttavat kehon toimintoja. Ne energisoivat kehoa ja täten tehostavat sen immuunipuolustusta hyökkääviä pieneliöitä vastaan sekä auttavat kuljettamaan verta joka puolelle kehoa. Ne lisäävät myös hikoilua, parantavat verenkiertoa ja nostavat kehon lämpötilaa, joka tehostaa immuunijärjestelmän toimintaa. Varsinkin piparjuuri sisältää öljyjä jotka ovat samantapaisia joita löytyy sinapista. Testioloissa nämä öljyt ovat tuoneet ilmi antibioottiset ominaisuutensa, joka voi selittää miksi ne ovat niin tehokkaita hoitamaan kurkku- ja ylähengityselimien infektioita. Piparjuuren öljyt ovat myös tehokkaita tuhoamaan bakteereja jotka aiheuttavat virtsatieinfektioita.

Nestemäinen sinkki
Sinkkiä löytyy kaikista kehon nesteistä: silmien kosteudesta, keuhkoista, nenästä, virtsasta ja syljestä. Sopiva sinkin saanti estää patogeenien pääsyä kehoon. 1800-luvulla kirurgit käyttivät sinkkiä antiseptisenä puhdistusaineena leikkauksien jälkeen ja huomasivat samalla sen uskomattomat parantavat mahdollisuudet: leikkaushaavat parantuivat – joskus jopa 24 tunnin sisällä leikkauksesta ja ilman turpoamista – ja arpeutuminen parantui lähes huomaamattomaksi. Koska sinkkiä löytyy kaikista kehon nesteistä, se tuottaa puolustuksen kaikkia bakteereita kohtaan jotka koittavat päästä kehoon ja estää myös bakteerien ja virusten lisääntymisen. Jotta sinkki toimisi tehokkaasti sen pitää olla nestemäisessä muodossa. Jos otat sinkkiä tabletteina, kehon pitää ensin muuntaa se nestemäiseksi jotta sitä pystytään käyttämään.

Valkosipuli ja sipulit
Vaikka aikaisemmin mainitut patogeenien tuhoajat ovat erittäin tehokkaita on kuitenkin valkosipuli Barronin suosikki. Valkosipuli on esimerkiksi kaikista patogeenien tuhoajista hellin suoliston hyville bakteereille. Valkosipuli on yksi tehokkaimpia bakteeri- ja virustartuntatautien taltuttaja. Valkosipuli auttaa kehon makrofageja valtaamaan kehoon tulleita vieraita organismeja kuten viruksia, bakteereja ja hiivaa. Valkosipuli myös nostaa auttaja-T-solujen määrää. Valkosipuli on yleensä myös huomattavan tehokas hoidettaessa ylempien hengityselimien infektioita koska siinä on immuunijärjestelmää tehostavia ainesosia ja se poistaa limaa keuhkoista. Se on myös tehokas streptokokkia ja stafylokokkia vastaan.
Kaikki mitä sanotaan valkosipulista koskee myös sipulia. Sipulit ja valkosipulit omaavat monta samantapaista aineosaa jotka ovat varsin tehokkaita virusten ja bakteerien torjujia.

Immuunimodulaattorit

Immuunimodulaattorit ovat nutraseutikaaleja eli ravinnon/uutteiden ja lääkkeiden yhdistelmähoitoja. Immuunimodulaattorit rauhoittavat tai tehostavat immuunijärjestelmää tarpeen mukaan. Tunnetuimpia immuunimodulattoreita ovat L-karnosiini, CMO (cetyl myristoleate) ja ternimaito. Ne auttavat immuunijärjestelmää vastaamaan tehokkaammin ja estävät sitä ylireagoimasta (kuten autoimmuunisairauksissa).

Yleiset suositukset

Mitä voi sitten tehdä ihan käytännön tasolla jos haluaa tehostaa immuunijärjestelmänsä toimintaa? Monet luulevat että immuunipuolustus on vain yksittäinen, erillisenä toimiva kehon osa. Tämä on kuitenkin täysin väärä olettamus. Kehomme on järjestelmä joka koostuu monesta toiseensa vaikuttavasta elinryhmästä ja on vain yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä varten Jon Barron käy pikaisesti läpi mitä voidaan yleisesti tehdä immuunijärjestelmän parantamiseksi.

• Miten hyvin luulet immuunijärjestelmäsi toimivan (jopa niiden kaikkien lisäravinteiden kanssa mitä syöt) jos suolistosi on täynnä vanhaa jäteainetta? Suuri osa järjestelmästä joutuu työskentelemään jatkuvasti suolistossa lymyäviä bakteereja vastaan jotta keho ei myrkyttäisi itseään. Puhdistamalla suolistosi vapautat immuunijärjestelmäsi resurssit puolustamaan kehoa.

• Hyvien bakteerien saanti suolistoon on erittäin tärkeää. Hyvällä probioottituotteella voit parantaa immuunipuolustustasi huomattavasti.

• Ruuansulatusentsyymien syöminen voi vähentää huomattavasti CIC-aineiden (kiertävien immuunikompleksien) esiintyvyyttä ja ottaa siten suuren osan immuunipuolustuksen kuormituksesta pois. Näin myös vähennät autoimmuunisairauksien mahdollisuutta.

• Oikeanlainen ruokavalio ja ravinto auttavat immuunijärjestelmääsi. Joka ikinen immuunisolu kehossasi on rakennettu siitä ruuasta mitä syöt. Köyhä ruokavalio tuottaa heikkoja immuunisoluja. Hyvä multivitamiinituote voi myös auttaa kehon immuunisolujen tuotannossa.

• Antioksidanttien täyden määrän saaminen on myös hyvin tärkeää. Esimerkiksi voidaan tuoda vaikka kurkuma: se voi nostaa valkosolujesi määrää jopa 50%:llä 12 päivässä.

• Edes pisteen kymmenyksen heitto veren ja kudoksen pH-arvossa vaikuttaa sekä pääasiallisen immuunijärjestelmän että täydentävän immuunijärjestelmän toimintaan dramaattisesti. Alhainen pH-arvo ja sairaudet, kuten syöpä, menevät käsikkäin.

• Maksanpuhdistus lisää tehokkaasti immuunisolujen tuotantoa ja poistaa bakteereja verestä. Luonnonmukainen verenpuhdistuskuuri ja kehon pH-arvojen tasapainottaminen on myös tärkeää.

• Hyvälaatuisten yrttien ja immuunimodulaattorien päivittäinen käyttö auttaa immuunijärjestelmääsi toimimaan tehokkaasti.

• Pidä huolta että sinulla on tarpeen tullen mahdollisimman monta patogeenien tuhoajaa saatavilla kun ensimmäiset oireet sairaudesta ilmaantuvat. Sairauden ehkäiseminen on huomattavasti helpompaa alkuvaiheilla kuin taudin pitkittyessä.

• Pidä mielessä että patogeenien pääasiallinen kanava päästä kehoon on silmien, nenän ja suun kosketus käsiesi kanssa. Käsiisi voi tarttua mikro-organismeja kätellessäsi ihmisiä ja kosketellessasi esineitä. Käsien säännöllinen pesu saippualla päivän mittaan lievittää stressiä immuunijärjestelmältäsi huomattavasti. Jätä kuitenkin antibakteeriset geelit rauhaan, ne vain avittavat nk. superbakteerien ja -virusten syntyä.

• Liikunta on yksi tärkeimpiä tapoja pitää immuunijärjestelmä toimivana. Kannattaa kuitenkin muistaa että liiallinen liikunta voi olla myös haitallista. Korkealla intensiteetillä jatkuvasti treenaavat ihmiset kärsivät alentuneesta immuunipuolustuksesta ja joutuvat usein syömään suuren määrän antibiootteja halutessaan pitää sairaudet loitolla.

Lintuinfluenssa ja vastaavat aikamme vitsaukset

Barron käy kirjassaan vielä läpi lyhyesti aikakautemme pahimpia vitsauksia. Hän kertoo kirjoittaneensa elokussa 2005 uutiskirjeessään että juuri ilmoille tullut lintuinflunessa ei näytä minkäänlaisia vaarallisen pandemian merkkejä mutta media tulisi tekemään siitä sellaisen. Niin kävikin. Hän kertoo myös sanoneensa että uuden vaarallisen pandemian tuloon ei ollut sen suurempaa riskiä parin seuraavan vuoden sisällä kuin edellisen 90 vuoden sisällä – jolloin meillä oli edellinen vaarallinen pandemia. Kirjoituksesta on nyt 4 vuotta ja mitään ei ole tapahtunut. (Toim. huom. Eikä sikainfluenssaa voi laskea sellaiseksi – sitä tuskin voi verrata mihinkään espanjantautiin.)

Barron kuitenkin toteaa, että tappava pandemia on tullakseen joku päivä. Kun se päivä koittaa, hän suosittelee harkitsemaan paria asiaa. Ensimmäiseksi hän mainitsee ettei kannata luottaa mahdollisuuteen saada käsiinsä tehokasta rokotetta lintuinfluenssaa vastaan. Mikään tähänastisista rokotteista ei ole ollut toimiva tämänhetkiseen lintuinfluenssahaaraan ja  tulevaisuuden lintuinfluenssa tulee todennäköisesti olemaan paljon pidemmälle muuntautunut. Vaikka haara tulee olemaan lähellä tämän hetkistä, rokotushistoria tuo aika selvästi ilmi että “lähellä” ei riitä. Toisena asiana Barron mainitsee että luottaminen virusvastalääkkeisiin kuten Tamiflu ja Relenza on myös yhtä tyhjän kanssa sillä kumpikaan niistä ei ole toiminut edes lintuinfluenssan tämänhetkiseen kantaan. Jopa tavalliset flunssakannat ovat alkaneet mukautua näihin lääkkeisiin ja kuukausien saatossa ne tulevat yhä tehottomammiksi.

Tämä jättää vaihtoehdoksi sen mihin suurin osa vaihtoehtolääketieteen ammattilaisista uskovat: Rakenna immuunipuolustuksesi niin hyväksi että se pystyy taistelemaan lintuinfluenssaa vastaan. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että lintuinfluenssan kaliiperia olevien tautien kanssa tämä ei yksinomaan riitä, vaan immuunipuolustusta täytyy lisäksi tukea patogeenien tuhoajilla. Lintuinfluenssa tulee nimittäin todennäköisimmin tappamaan epäsuorasti immuunijärjestelmän aiheuttamalla sytokiinimyrskyllä – toisin sanoen immuunijärjestelmä ylireagoi influenssahyökkäykseen, joskus tappavin seurauksin. Patogeenien tuhoajat vähentävät tehokkaasti kehon virusmäärää, joka pienentää huomattavasti sytokiinimyrskyn todennäköisyyttä. Varautumalla pandemiaan oikein pystyt muuttamaan lintuinfluenssan tavalliseksi flunssaksi jonka hyvä immuunijärjestelmä voi torjua normaalisti.

Barron tarkentaa kirjassaan vielä hoitokeinoja MRSA:ta eli stafylokokkia ja XDR-TB:tä eli supertuberkuloosia vastaan. Hän uskoo että nämä kolme sairautta ovat tällä hetkellä pahimpia mahdollisia vaarallisen pandemian aiheuttajia. Tärkeimmiksi strategioiksi hän suosittelee suoraan tehokkaiden patogeenituhoajien ja immuuniteettikohottajien käyttöä ja niiden varastoimista mahdollisia kriisitilanteita varten.

House of Numbers - dokumentti AIDSista ja HIVstä

Tuli ihan mielenkiinnosta luettua vähän noita House of Numbers -dokumentin palautetta, siinä samassa edelleen äimisteli miten älyttömän monta “Best Document” palkintoa koko pätkä kerää lukuisilta filmifestareilta ympäri maailmaa. Sivustoa tutkittaessa tuli vastaan yksi varsin koskettava, entisen HIV-potilaan kertomus. Vähän vaikea ottaa kantaa itse dokumentin sisältöön, varsinkaan kun en ole vielä sitä edes nähnyt, mutta mielestäni kyseinen palaute oli erittäin aito joten päätin suomentaa sen. Siitä tuli mieleen omat terveystaisteluni kilpirauhasasioiden kanssa ja tuntemukset siitä kuinka ensimmäistä kertaa tajusin, että silläkin sairaudella on kaksi puolta. Kaikki ei ollutkaan vain “helposti yhdellä pillerillä päivässä”-hoidettavissa ja omille harteille lysähti iso vastuu omasta terveydestään.Vaikka alkuhavahtuminen itselleni olikin aika kivulias ja yksinäinen projekti on sen kanssa kasvaminen jälkeenpäin tuonut elämääni aivan järjettömän määrän onnea, iloa ja vahvuutta. Oppi uskallusta luottaa omaan kykyynsä parantua ja hoitaa mitä ja mistä vain. Enää suureltakaan auktoriteetilta tulleet ohjeet eivät mene sydämeen asti pureskelematta ja elämään on tullut mukaan terve annos omatoimisuutta. Ei niin helposti heittäydy uhriksi ja se on myös vaikuttanut muihinkin osiin elämässäni. Ajattelu kääntyi “En osaa, en uskalla, olen pieni ja mitätön, tietoa on niin paljon, en ymmärrä, ehkä huomenna”-akselilta “Onpas mielenkiintoista, tämähän on hauskaa, katsotaan mitä täältä löytyy, ei se mitään vaikka vähän kirvelee, osaan aika hyvin ja voin vaikuttaa!”- akselille.

Omat opiskelut ovat suuremmassa määrin alkaneet johtaa siihen tulokseen, että moniin sairauksiin pystyy vaikuttamaan itsekin hyvin dramaattisesti luonnonantimilla sekä ruokavaliolla ja yleinen “tämä on parantumaton”-keskustelu lääkärien puolelta menee ensin rankan mietintä ja tutkimusprosessin läpi. Näitä ajatuksia on syntynyt sekä kilpirauhas-, syöpä-, MS-, reuma-, näkö-, sokeri-, kuulo-, suolisto, tulehdus-, autoimmuuni- ja mielensairauksien kannalta. Ja nyt kenties myös AIDSin ja HIV:n. En tiedä vielä, ei ole mitenkään itselleni ajankohtainen sairaus, ja en ole sitä niin paljon vielä tutkinut, vaikka siitä mahdollinen parantuminen onkin kaikille maailman ihmisille aina ajankohtainen aihe. Olin ainakin yllättynyt siitä että, vaikka monelle tällainen ristiriita HIV:n ja AIDSin suhteen on uusi tieto, niin otin sen itse aika uteliaasti ja rauhallisesti vastaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun aroista asioista löytyy toinen, myös hyvin uskottava puoli joka kyseenalaistaa monia ennestään itsestään selviä asioita. On kuitenkin jokaisen oma tehtävä tutkiskella annettuja argumentteja itse ja päättää sydämessään mihin uskoo.

Kun parantumattomista sairauksista puhuukin yhtäkkiä uudessa valossa alkaa siitä aikamoinen hälinä. Ihmisten maailmankäsitys voi muuttua kivuliaalla ja dramaattisella tavalla joka voi saada vahvojakin negatiivisia tai positiivisia reaktioita aikaiseksi. Tämän on myös saanut tuta juurikin House of Numbers-dokumentin tekijät. Ne filmifestarit jotka ovat dokumentin suostuneet näyttämään ovat saaneet satelemalla uhkauksia, kritiikkiä ja jopa oikeushaasteita puoleensa – suurimmaksi osaksi ihmisiltä jotka eivät ole vielä nähneet dokumenttia. Yleinen käsitys kuitenkin on, että sen on tarkoitus herättää keskustelua. Dokumentin nähtyään monet ihmiset sekä kriitikot kommentoivat, että se ei itsessään anna mitään vastauksia – lähinnä vain herättää lisää kysymyksiä. Yleinen palaute lehdistöltä onkin ollut mielenkiintoista luettavaa. Vaikka mielipiteet heittelevät, on yksi yhteinen linja selvä: Koko teos on tehty journalistisella ammattitaidolla ja esittää vakavamielisesti molempien osapuolien mielipiteet ilman draamaa.

Takaisin suomennokseni pariin. Alkuperäisen palautteen voit lukea täältä. Rohkaisevia lukuhetkiä!

Haluan kiittää sydämeni pohjasta uskomattomasta dokumentistasi. Toivon että jokainen ihminen, jokaisessa maassa näkisivät sen. Alle olen kirjoittanut oman henkilökohtaisen matkani HIV / AIDS painajaisen läpi.

Nimeni on Karri ja sain HIV diagnoosini 29-vuotiaana kesäkuussa 1996 vähän toisen lapseni syntymän jälkeen. Minulla oli historiassani kaksi vaikeaa raskautta ja lukuisia leikkauksia ensimmäisen lapseni jälkeen, joka johtui huonosti menneestä synnytyksestä. Toinen lapseni tuli maailmaan keisarinleikkauksella Maaliskuussa 1995.  Leikkauksen jälkeen vietin sairaalassa pari päivää jonka jälkeen pääsin kotiin. Kuitenkin 48h tunnin päästä jouduin palaamaan sillä olin saanut koko kehooni levinneen tulehduksen joka johtui keisarinleikkauksestani. Vietin sairaalassa lähes kuukauden pumpattuna täyteen antibiootteja ja morfiinia. Ensimmäinen viikko tuosta kuukaudesta olin tehohoidossa. Samalla aviomieheni Joe oli kotona koittaen pitää huolta juuri syntyneestä lapsestamme ja hänen 2,5-vuotiaasta sisaruksestaan.

Lääkäreiden piti avata keisarinleikkaushaavani uudelleen ja antaa sen parantua sisältä ulospäin. Akuutimman ollessa ohi minut lähetettiin kotiin ja mukaani annettiin haavanhoitoon tarkoitettu kotipakkaus jolla hoidin leikkaushaavaani kaksi kuukautta. Tämän kaiken jälkeen en oikein ikinä tuntenut oloani omaksi terveeksi itsekseni. Minun oli vaikea listata kaikkia oireitani koska ne olivat niin epämääräisiä. Olin aina väsynyt ja uupunut. Tuntui, että en oikein “jaksanut elää päiviäni”. Siinä vaiheessa aloin ravaamaan lääkäreissä joka oli alkuperäinen virheeni. Eräs lääkäri sanoi minulle, että olin vain liian kiireinen ja minun pitäisi ottaa hiukan lomaa. Toinen lääkäri sanoi, että olin masentunut ja määräsi minulle mielialalääkkeitä (Prozacia). Minulle tehtiin kaikki testit mitä voin kuvitella: Lupus, reuma, rocky mountain spotted fever jne. Tapasin seitsemän eri lääkäriä yhden vuoden sisällä. Perheeni alkoi vähitellen epäilemään mielenterveyteni puolesta.

Kesäkuussa 1996 lääkäri nro. 7 teki lisää testejä. Hän epäili, että maksassani saattaisi olla jotain vikaa. Mahdollisesti syöpä. Ennen testejä hän kuitenkin kysyi minulta onko minulta ikinä otettu HIV-testiä. Vastasin kieltävästi ja kysyin heti perään että luuliko hän tämän kaiken johtuvan siitä. “En, valkoiset keskiluokkaiset naiset eivät saa AIDSia” lääkäri vastasi. Pari päivää myöhemmin sain kiireellisen puhelinsoiton jossa minua kehotettiin palaamaan lääkärini luokse mahdollisimman pian. Soitin miehelleni töihin ja hän tuli kotiin välittömästi. Lähdimme yhdessä kohti lääkäriasemaa. Kun saavuimme perille kaikki hoitajat tuijottivat meitä. He ohjasivat meidät huoneeseen johon nuori lääkäri tuli hetken päästä pudistellen päätään ja kertoen meille hiljaisella äänellä, että HIV-testini tuli takaisin positiivisena. Lääkäri vain seisoi vieressämme ja tuijotti meitä. Hän katsoi kun itkimme. Muistan kuinka huone tuntui pyörivän, aika hidastui ja nopeutui yhtä aikaa. Muista mieheni huutavan ja äänet kuulostivat hyvin kaukaisilta. Lopulta lääkäri kehotti meitä nousemaan, ohjasi meidät ovelle ja suosittelisi että varaisimme ajan HIV-potilaisiin erikoistuneelle lääkärille.

Mieheni ja molemmat lapseni testattiin samalla viikolla. Lapseni olivat sillon 1- ja 3,5-vuotiaita. Koko perheeni HIV-tulokset olivat negatiiviset. Siihen mennessä olimme olleet mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta ja olimme harrastaneet suojaamatonta seksiä. Silloin mieleeni ei ikinä tullut kyseenalaistaa sitä, miksi mieheni ei ollut ikinä saanut tartuntaa minulta näiden seitsemän vuoden aikana. Lääkärit sanoivat meille vain että “olimme onnekkaita”. Oma taustani on hyvin lääketieteellinen joten olin täysin aivopesty uskomaan, että lääketieteellinen laitos oli aina oikeassa enkä ikinä kyseenalaistanut mitään heidän sanomaansa.

Ensimmäisellä kerralla uuden HIV-potilaisiin erikoistuneen lääkärini luona hän teetti minulle peruslaboratiotestit. T-solujen määrä oli 29 ja virusmääräni oli 58 000. Hän kehotti minua kirjoittamaan testamenttini ja hyvästelemään lähimmäiseni sillä olisin onnekas jos eläisin vielä 6kk päästä. Lääkärini totesi, että olisin todennäköisesti ollut viruksen kantaja jo pidemmän aikaa sillä tulokseni olivat niin huonot. Pikaisesti tämän jälkeen diagnoosini muutettiin AIDSiksi. Tässä vaiheessa minun kuitenkin pitää tuoda ilmi että minulla ei ollut ikinä todettu mitään AIDSiin johtavaa tautia tai sairautta. Ei edes silloin kun minulla diagnosoitiin lopulta AIDS. Nähtävästi AIDS-diagnoosini siis perustui täysin T-solumäärääni.

En ollut ikinä kuulunut riskiryhmään. Minulla oli ollut hyvin vähän poikaystäviä/seksikumppaneita ennen kuin tapasin aviomieheni. Ketään näistä existäni ei tietojeni mukaan ollut HIV-positiivisia ja en käyttänyt huumeita. Minulla oli ollut yksi neulalle altistuminen 80-luvulla tehdessäni töitä ambulanssissa. Sen jälkeen tein töitä leikkaussalissa parisen vuotta kunnes tulin raskaaksi toiselle lapselleni ja lopetin töiden tekemisen kotini ulkopuolella. Minulla ei ikinä ole ollut mitään muita altistumia virukselle joten ajattelin että tartuntani oli pakostakin tullut 80-luvun loppu puolella.

Kesäkuun 17. 1996, jolloin sain diagnoosini, lääkärini aloitti nopeasti AZT, 3TC, Crixivian ja Bactrim kuurit. Otin niitä tunnollisesti ja en melkein ikinä jättänyt väliin annoksiani. Otin Bactrimia 2 vuotta ennen kuin se lopetettiin. Söin kolmea eri lääkitystä viisi tai kuusi vuotta ilman minkäänlaisia muutoksia. Ajattelin, että ne varmaan toimivat todella hyvin koska olin edelleen elossa! Lääkärini vihdoin lopetti Crixivanin epäillessään että maksani ei kestänyt sitä. Hän vaihtoi sen Sutiviaan jota otin AZT ja 3TC kanssa huhtikuuhun 2007  asti.

Kaiken tämän keskellä aviomieheni oli hyvin rakastava ja tukeva. Hän teki kaikkensa pitääkseen huolta lapsistamme ja minusta. Kuitenkin päiviämme varjosti kuolemantuomio 11 vuoden ajan. Milloin tulisin sairaaksi ja kuolisin? Minkälaista se olisi? Outoa kuitenkin oli, että en ikinä sairastunut mihinkään vaaralliseen ja en ikinä saanut mitään pahempia virustartuntoja vaikka T-solumääräni oli hyvin alhainen. Minulle oltiin sanottu, että T-solujen määrän ollessa alle 50 minulla ei käytännössä ollut ollenkaan immuunipuolustusta.

Sivuoireisiini kuului satunnaista pahoinvointia ja oksentelua, hiustenlähtöä, unettomuutta, jalkakramppeja, kalpeutta/anemiaa ja väsymystä. Minulle ei missään vaiheessa käynyt mielessä että nämä oireet voisi johtua lääkkeistä. Lääkärini sanoi aina että ongelmat johtuivat siitä että sairastin pahentuvaa AIDSia. Tiesin parista muusta “HIV positiivisesta” joiden tilanne oli paljon pahempi. Nämä ihmiset olivat rullatuoleissa, tulossa sokeaksi ja tarvitsivat lisähappea. Joten mielestäni voin “todella hyvin” verrattuna siihen että “minulla oli AIDS” ja olin tästä hyvin kiitollinen.

Kuitenkin pahin mitä diagnoosini teki perheellemme oli jatkuva pelko ja kauhu. Lopetimme seksin kokonaan mieheni kanssa. Emme harrastaneet seksiä moneen vuoteen sillä emme halunneet riskeerata viruksen tarttumista. Tällä kaikella oli erittäin iso vaikutus nuoren perhe-elämämme suhteen ja se lopulta muutti avioliittomme sanoinkuvaamattoman vaikeaksi.

Huhtikuuhun 2007. Eräänä iltana Joe selaili Internetiä etsien hauskaa videota josta hänen ystävänsä oli kertonut hänelle. Yhtäkkiä, täysin nurkan takaa, pompahtaa esiin Robin Scovillin video “The Other Side of AIDS” (AIDSin toinen puoli). Oudointa tapahtumassa oli, että mitkään näistä sanoista ei ollut hänen alkuperäisessä haussaan. Hän avaa videon ja katsoo sen järkyttyneenä ja lumoutuneena yhdeltä istumalta. Hän kertoi videosta minulle seuraavana päivänä ja rohkaisi minua katsomaan sen myös. Olimme molemmat pyörtyä! Meille ei ollut KOSKAAN kerrottu että HIV:ssä OLI edes toista puolta. Meille ei oltu MISSÄÄN VAIHEESSA kerrottu, että koko sairaudesta löytyi ristiriitaista tietoa. Tämän jälkeen katsoimme Steve Allenin “HIV = AIDS: Totuus vai Huijaus” videon joka oli lopullinen niitti sille että aloimme toden teolla etsimään tietoa.

Tuntuu siltä, että minkä tahansa muun diagnoosin kanssa jonka perinteinen lääketiede antaa, kerrotaan sen mukana myös muita hoitovaihtoehdoista. Ne ovat kaikki sinun valittavissa. Sinua yleensä jopa rohkaistaan kysymään toinen mielipide. Mutta HIV / AIDSin suhteen sinulle ei IKINÄ kerrota, että siitä löytyy ristiriitaista tutkimustietoa. Meidät ohjataan kuin lampaat teurastamolle. Ja me menemme sinne hiljaisina ja auliisti – emme ikinä kyseenalaista tai vaadi todistusaineistoa.

Siitä päivästä lähtien vietin jokaisen valveilla olevan hetkeni Internetissä siirtyen linkistä toiseen. Sivustosta sivustoon. Toiseen kirjaan ensimmäisen jälkeen. Kriitikosta toiseen. Miten en tiennyt tästä!? Tunsin oloni niin huijatuksi. Niin petetyksi. Minulta oltiin varastettu elämäni parhaimmat vuodet. Tuntui kuin kaikki olisi ollut yhtä suurta ja kauheaa painajaista. Minulta oltiin kielletty mahdollisuus tehdä valintani perustuen olemassa oleviin faktoihin.

Muutaman pitkän viikon jälkeen jotka kulutin opiskellen, lukien, tutkien, katsoen videoita, lukien kirjoja ja tehden kaiken voitavani päätin lopettaa kaikki AIDS ja HIV lääkkeeni kerralla.

Kuva Karrista pari viikkoa lääkkeiden lopetuksen jälkeen jolloin hänen kehonsa kävi läpi rankkaa puhdistumista

Ensimmäinen viikko meni hyvin, oloni oli täysin normaali. Tein monenlaista puhdistautumista kuten detox-ohjelmia, mehupaastoamista, erilaisia yrttiteitä ja suolentyhjennyksiä. Sen jälkeen asiat alkoivat menemään erittäin pahasti alamäkeä ja seuraavat kolme kuukautta olivat erittäin rankkoja. Kehoni tuntui sammuvan totaalisesti. Olen 173cm pitkä ja painoni laski 51kg. Näytin siltä että kuolisin. En kuitenkaan kertaakaan harkinnut lääkkeitteni aloittamista uudelleen sillä tiesin mihin uskoin ja miksi uskoin niin. Elämä oli kuitenkin hankalaa. Niinä päivinä luulin, että huono vointini johtui puhdistautumisen ja lääkevieroitusoireiden yhteisvaikutuksesta. Myrkylliset AIDS lääkkeiden on pakko olla hyvin rankkoja keholle, varsinkin jos sitä tekee 11-vuotta putkeen… jos joku AIDS-potilas selviää niillä niin kauan.

Jälkeenpäin sain tietää että lääkkeiden lopettaminen ei olisi pitänyt olla niin vaikeaa, sillä lääkkeiden ympärillä pyörii paljon ristiriitaa siitä mitä ne oikeasti sisältävät:

http://exlibhollywood.blogspot.com/search?q=sustiva+mystery+solved

Neljä kuukautta lääkkeiden lopettamisen jälkeen menin käymään lääkärilläni viimeisen kerran. Olin päättänyt, että selitän kohteliaasti hänelle mitä olin tehnyt ja että olin päättänyt olla näkemättä häntä enää. Olin ottanut viimeiset laboratoriokokeeni viikkoa ennen sitä.

Kun vihdoinkin pääsin paikan päälle tuntui siltä kuin maailma olisi räjähtänyt. Hän sanoi minulle että “Olet tehnyt erittäin tyhmästi ja TULET KUOLEMAAN, HYVIN PIAN!” Vastasin hänelle vain yksinomaan “Sepä hassua, oloni on mitä mahtavin.”

Siinä vaiheessa CD4-arvoni oli 96 ja virusmääräni 135 000. Olin kuitenkin tehnyt tutkimukseni tarkasti ja tiesin testien epätarkkuuden. Ne eivät merkinneet minulle enää mitään. Sen lisäksi, olin hyvin väsynyt kuulemaan, että olisin kuollut kohta. T-solumääräni ei muutenkaan ollut ikinä kauhean korkea ja viimeisen 11 vuoden ajan ne heiluivat 200-300 välillä ja virusmääräni oli ollut “mittaamattomissa” koko tämän ajan.

Uskon että ihmisen täytyy olla hyvin vahva jaksaakseen tällaisessa tilanteessa. Itsekin epäröin välillä. Kuitenkin jotkut asiat Michael Ellnerin videossa toistuivat päässäni ja antoivat minulle rohkeutta. Kävin niitä mielessäni läpi uudelleen ja uudelleen ja muistutin itselleni kuinka tärkeää on, että pysyn valitsemallani tiellä. Se pelasti henkeni. En olisi ikinä jaksanut ilman jatkuvaa tukea mieheltäni. Vertaistuki joka seisoo rinnallasi vaikka tapahtuisi mitä, on yksi tärkeimmistä asioista kun taistelet hengestäsi vaarallista valhetta vastaan.

Kuitenkin, lääkärini oli erittäin töykeä ja vihainen ja näytti olevan erittäin loukkaantunut että kehtasin kyseenalaista häntä ja AIDSia sairautena. Sairauteni aikana minulla oli hyvä suhde myös farmaseuttini kanssa joka kuitenkin päättyi huonosti hänen kuultuaan että lopetin lääkitykseni. Miksi ihmiset jotka vihastuivat minulle kaikkein eniten olivat juuri niitä ihmisiä jotka saivat rahaa hoidostani? AID$? On myös hyvin outoa että parannuttuasi mistä tahansa muusta sairaudesta (varsinkin syövästä) sinua onnitellaan ja ihaillaan! Se on ihme! Olet sankari ja selviytyjä! Vain HIV:n kohdalla he sanovat että elät kiellossa. He ovat vihaisia että selviydyit. Että tulit voittajana kotiin. Että olet elossa…ja voit hyvin.

Olet nyt ollut lääkevapaa Huhtikuusta 2007 asti ja voin täydellisesti! En usko että olisin selvinnyt kauan lääkitykselläni. Viimeisinä lääkitysvuosinani aloin näyttämään oireita kuihtumisesta. Käsistäni ja jaloistani oli tullut tikut ja takapuoleni oli täysin kadonnut. En edes tajunnut tätä kunnes vähän aikaa sitten katsoin kuvia itsestäni jotka olivat otettu noilta ajoilta. Minulla ei ole enää mitään sivuoireita ja kaikki oireeni ovat poissa.

Karri Kesällä 2009

Olen lähestulkoon täysin kääntynyt pois perinteisen lääketieteen puolelta ja tehnyt tämän hyvin katkerin tuntein. Minun henkilökohtainen uskomukseni on, että he ovat turhia noin 95% ajasta. Sanottakoon kuitenkin, että löysin itselleni aivan mahtavan lääkärin joka ymmärtää kuinka tärkeä on ajatella “laatikon ulkopuolelta.

Olen saavuttanut paremman terveyden ja parantumisen vain käyttämällä luonnollisia lisäravinteita ja luonnollista ruokaa. Liikun joka päivä. Syön noin 75% raakaruokaa ja olen vegaani. Uskon vahvasti, että nämä ovat auttaneet parantumaan minua lähes täydellisestä myrkytystilasta.

Rukoilen joka päivä, että mahdollisimman monet löytävät tarinani ja että se olisi siunaus ja rohkaisu niille jotka ovat myös tulleet tämän “vuosisadan huijauksen” kohteeksi. Olen hyvin pahoillani niiden puolesta jotka ovat joutuneet kärsimään tästä eniten. Rakkaimpien ja lapsien menetys…

Olen sydämeni pohjasta kiitollinen niille jotka ovat uskaltaneet käydä tämän läpi ennen minua ja jotka ovat siten johdattaneet, rohkaisseet ja uskoneet minuun, minun omalla matkallani.

Olen ikuisesti kiitollinen niille kaikille rohkeille yksilöille jotka ovat uskaltaneet uhrata elämänsä ja uransa että minä saisin elää. Niille jotka uskaltaneet kyseenalaistaa tätä teoriaa “sairaudesta”.

En tiedä kuinka paljon pitkäaikaistuhoa lääkkeiden syöminen on tehnyt keholleni. En suostu märehtimään sen ympärillä, mutta teen kaikkeni että pidän parasta mahdollista huolta itsestäni: fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti.

En ota mitään itsestään selvänä ja yritän elää mahdollisimman stressivapaata elämää.

En suostu hiljenemään tästä asiasta.

Millä kaikilla tavoilla tämä kaikki on vaikuttanut minuun? Shokki, suru, epätoivo, epäilys, viha, sinnikkyys ja voitto!

Olen selviytyjä!

Aion jatkaa tarinani kertomista, enkä suostu ikinä olemaan siitä hiljaa.

-Karri Stokely

Kuulun niihin pieniin tilastotieteellisiin ihmeisiin jotka ovat asuneet koko elämänsä erilaisissa yhteisöissä ja kommuuneissa. Kyllä, luit oikein, koko elämäni. Kasvoin isäni johtamassa majatalossa ja ympärilläni on aina pyörinyt monenlaisia ihmisiä erilaisista elämänpoluista. Kotini jaettiin aina noin 10-60 muun ihmisen kanssa vuodenajoista ja viikonlopuista riippuen. Olen siis sanalla sanoen juurikin yhteisöllisyyden kasvattama lapsi. 16-vuotiaana matkani alkaessa kotoa kohti Helsinkiä on asumismuotoihin kuulunut eri kokoisia ja muotoisia, muiden johtamia yhteisöjä kunnes 21-vuotiaana päätin, että perustan oman ison kommuunin Helsingin keskustaan. Kommuunissa oli vakioasujia 6-7 riippuen siitä, halusiko joku asua pienimmässä huoneessa ilman ikkunaa, vai annettiinko se vain studiokäyttöön. Näiden 7 ihmisen lisäksi jokapäiväiseen elämäämme kuuluivat asukkien tyttö- ja poikaystävät, säädöt, joskus koirakin ja erinäiset ystävät. Elämää riitti.

Suurkommuunista tulikin sitten tähänastisen elämäni paras koti (ellei isän kotia lasketa;), jossa viihdyin melkein 6 vuotta päävuokralaisena ja kattomme alla eli eri ikäisiä, kokoisia ja luonteisia kulkijoita erilaisista kansalaisuuksista. Kun elämääni tuli suurempia muutoksia ja vihdoinkin menojalka alkoi vipattamaan jätin kommuunin johtamisen veljelleni ja laitoin uuden kommuunin J:n kanssa pystyyn toiseen osaan Helsingin keskustaa. Tällä kertaa kuitenkin kyseessä oli pienempi, vain neljän hengen kokonaisuus hiukan modernimmassa asunnossa. Tarkoitus oli ensin löytää koti Lauttasaaresta jossa olisin ollut edes vähän lähempänä luontoa ja pois ihan ydinkeskustan alueelta, mutta jostain syystä elämä päätti että paikkani olisi vielä keskustassa. Hyvä sinänsä niin, koska asun optimaalisella paikalla jonka läheisyydessä on Helsingin neljä mahtavinta kauppaa: Ruohonjuuri, Kampin K-Supermarket, Punnitse & Säästä sekä Maatilatori Eat & Joy.

Toki olen koko elämäni, varsinkin suurkommuuniakoinani, saanut ihmetystä siitä miten ihmeessä jaksan ja pystyn jakamaan monelle niin neuroottisuuteen asti tärkeää elintilaa muiden sotkijoiden kanssa – jopa sellaisten joiden kanssa ei aina mennyt oikein mielipiteet yhteen. Luulisi, että kun koko elämänsä on saanut käydä läpi erinäisissä yhteisöissä olleita konflikteja ja hassuja tilanteita, olisin jo kyllästynyt siihen. Eikö minulle muka riittänyt se että sain asua nuoruuteni yhteisöllisesti perheessä? Kaikkihan sen tietävät että kodista poistuminen ja maailmaan astuminen yksin on tärkeä riitti aikusuuteen ja itsenäiseen elämään. Itse en nähtävästi tiennyt. Koen että ilman niinkin tiiviin yhteisöllisyyden kuten kommuunin osuutta elämässäni minusta olisi tullut hyvin paljon kovempi ja joustamattomampi – tai niinkuin ystäväni sanovat: “anaali”. Koen hyvin vahvasti yhteisöasumisen olevan yhteiskunnassamme sukupuuttoon kuoleva ilmiö jota kannattaisi rohkeasti haalia ja ylläpitää. Kommuuniasuminen antaa mahdollisuuden haastaa laajentamaan käsitystä jakamisen ja antamisen tärkeydestä.

Osallistuin pari kuukautta sitten keskusteluun eräällä foorumilla kommuuniasumisen ja yksilöasumisen eroista. Foorumin keskustelu alkoi erään tytön purkauksesta valittaa miksi Helsingin keskustan yksiön vuokrahinnat ovat sairaalloisen paljon kalliimpia kuin esimerkiksi kolmioiden ja neliöiden. Purkaustaan argumentoiden hänellä pitäisi mielestään yksilönä olla oikeus asua Helsingin keskustassa samaan hintaan kuin perheidenkin. Melkein kuin ihmisiä jotka haluavat olla yksin syrjittäisiin. Mietin että näinkö pitkälle ollaan menty itsemme eristämisessä ja omien rajojemme ja tilamme suojelemisessa? Eihän siitä Suomen historiassakaan ole pitkä aika kun yksiöasuminen oli aika kaukainen idea tutun ja turvallisen yhteisöajattelun ulkopuolella. Perhe, suku, kylä ja heimo – ne ovat värittäneet koko maailmanlaajuista historiaamme. Lapset leikkivät kylällä kuin koko kylä olisi ollut yksi iso koti ja naapuritalon lapsia pystyttiin hakemaan heidän kodista asti ilman etukäteen tehtyjä puhelinsoittoja vanhempien luvalle. Jääkaappikin jaettiin lasten kesken. Jos sattui kylässä olessaan tulla nälkä niin eiköhän se “mutsi sponssannut”.

Tätä mentaliteettia olen halunnut pitää yllä omissa kommuunikäytännöissä. Olen esimerkiksi ollut enemmän kuin kerran ylpeä siitä miten hyvän paikan olemme saanut luotua niille yhteisömme nuorimmille jäsenille jotka ovat ensikertaa muuttaneet Helsinkiin ja päätyneet jostain oikusta kommuuniimme. He ovat saaneet turvallisen ympäristön poissa kotoa, keskellä Helsingin keskustaa, josta tehdä tutkimusmatkoja ympäristöönsä ja lähteä rakentamaan omaa itsenäistä elämää. Yhteisöstämme oli hyvä ponnistaa ja sinne oli turvallista palata takaisin.

Nykyajan yhteisöllisyys on hyvin virasto- ja teknologialähteistä. Kontakti tuntemattomiin ihmisiin on tehty anonyymiksi ja bussissakin istutaan aina ensimmäiseksi niihin tuoleihin joissa ketään ei ole vieressä. Ja kun seuraavalla pysäkillä joku kömpiikin siihen ja koskettaa sinua tunnetaan olo kiusaantuneeksi – etkö nähnyt että tämä oli minun tilani, olin tässä ensin? Jos ei ole tottunut vieraiden ihmisten läsnäoloon, jota yhteisöeläminen väkisinkin tuo elämään, on taipuvaisempi olemaan välinpitämätön tai jopa vihamielinen näitä tuntemattomia ihmisiä kohtaan.

Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovat ihmisen olemassaololle ja toiminnalle välttämättömiä prosesseja ja rakenteita. Emile Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa ja on yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen pohjana. Perinteiset heimoarvot murtuvat helposti teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen alle joka suosii liikkuvuutta niin fyysisessä, henkisessä kuin sosiaalisessa mielessä. Arvotkin erilaistuvat ja yksilöityvät. Uskon kuitenkin, että mitä yksilöllisemmäksi tulemme, sitä tärkeämpää on pitää kiinni yhteisöllisyydestä. Ihminenhän hakeekin turvaa perheeltään sekä työ- ja asumisyhteisöstään kun kokee vieraantuneisuutta ja muuttuu pelkästään “liian suuren maailman yhdeksi pieneksi osaksi”.

Kommuuniasumisen ihmeellinen maailma. Jokainen tuo yhteisöön jotain. Hyvässä ja sotkussa.

Tottakai on selvää että kaikille ei kommuuniasuminen vain sovi. En ole sanomassa että kaikkien pitäisi irtisanoa vuokrasopimuksensa ja laittaa iso kommuuni pystyyn. Mutta mielestäni kommuuniasuminen on myös paljon parempaa kuin valtavirran käsityksistä olen nähnyt – kun teet sen oikein. Voisin suositella kommuuniasumisen kokeilua niille ihmisille jotka ovat valmiita haastamaan oman käsityksensä yksilöitymisestä. Voihan sitä toki etsiä yhteisöllisyyttä muistakin paikoista, mutta sanottakoon että kommuuniasumisen jälkeen erimielisyydet, joita pariskunnat käyvät läpi muuttaessaan ensimmäistä kertaa yhteen tuntuvat aika pieniltä verrattuna siihen, kuinka paljon luonnetta kasvattaa käydä se samanlainen kokemus 7 muun ihmisen kanssa samaan aikaan. Kommuuniasumisen jälkeen on oikeastaan helpottavaa tajuta että yhteisö jossa ei ole konflikteja on utopia johon ei enää pysty uskomaan. Ei tarvitse turhaan kurkotella kuita ja tuntea ahdistusta siitä että asiat eivät ikinä voi olla täydellisiä. Sitä antaa itselleenkin luvan olla silloin sopivasti keskeneräinen. Tajuaa että me kaikki vain teemme parhaamme ja meillä kaikilla on oma matka. Jokainen meistä kuitenkin tuo yhteisöönsä mukaan oman historiansa, kipunsa ja ilonsa aivan samalla tavalla kuin jokainen yhteisön jäsen oppii toisten kivuista ja iloista erilaisia tapoja haastaa omia uriinsauurtuneita käsityksiä. Esimerkiksi itselleni yhteisön keskellä eläminen on opettanut uskallusta nostaa kissa pöydälle ennen kuin on liian myöhäistä, joka oli todella iso kompastuskivi kommuunimme alkuhistoriassa sekä ymmärtämään että jonkun pitää olla johtaja – päävuokralainen.

Kommuunissa oppii että kaaos ja muutos ovat turvallinen osa elämää. Kontrolli on illuusio ja kommuuni jos joku paikka opettaa sen sinulle hyvin aikaisessa vaiheessa. Tulee sokeaksi pienelle epäjärjestykselle ja joskus jopa näkee sen vain kodikkaana. Keittiö, kommuunin sydän, on lähes aina sotkuinen. Hei, rapatessa roiskuu. Kasvattaa kummasti luonnetta hyväksyä se, että vessapaperirulla on aina väärin päin telineessä. Seksiäänet viereisestä huoneesta eivät enää järkytä vaan tuntuvat luonnolliselta osalta ihmiselämää. Satunnaiset yöhäiriköinnit muuttuvat koomiseksi parin viikon muisteloiden jälkeen. Aina on joku kotona jonka olkapäätä vasten itkeä kun tuli taas jätetyksi. Aina on joku kotona jonka vieressä nauraa kippurassa kun kilpaillaan siitä kenelle mahtuu eniten juustopalloja suuhun. Jos haluaa olla yksin raskaan työpäivän jälkeen, sulkee vain oven ja ennalta sovitut säännöt pitävät muut loitolla kunnes on taas valmis kohtaamaan kanssaihmiset. On yhteisiä krapulasunnuntaita jossa koko yhteisö kokkaa aamupalaa ja nakertaa edellisillan yöpizzan jämiä. Yhteisissä juhlissa seisotaan vastuullisena naapurien suhteen ja tutustuu uusiin ihmisiin turvallisesti – vieraat ovat aina jonkun tuttuja. Rakennetaan ja rempataan yhdessä. Joskus kestää päiviä kun et näe ketään ja joskus näet kaikkia liikaakin. Vessapaperia ei ikinä ole tarpeeksi ja joku syö luvatta toisen jäätelöä pakastimesta. Rikkinäinen pesukone vaihdetaan vasta sitten kun kollektiivinen haju on niin sietämätön että sitä ei voi enää viivästyttää mielenterveydellisistä syistä. Siivousvuoroja vaihdellaan ja siihen etsitään ikuisesti jonkinlaista “parasta taktiikkaa”. Aina on joku joka tekee enemmän kuin muut. Aina on myös joku joka ei tee mitään. Ajoittain tulee vastaan se maailmanlopun purkki jonka avaa vain löytääksen sen täynnä hometta joka on niin paksua, että olet varma sen kehittäneen tietoisuuden. Kummasti huomaa että tulee toimeen insinöörin, lukkosepän, taiteilijan, johtajan, opiskelijan, dj:n ja lastenhoitajan kanssa samassa talossa. Oppii muuttamaan niitä asioita jotka ovat muutettavissa (varsinkin itsessään) ja jättämään taakseen ne asiat joille et voi mitään (varsinkin muissa). Se kasvattaa ja nykyään on paljon helpompi niistää se herne pois nenästä – ei se kuitenkaan ole sen arvoista. Elämä jatkuu.

Saan ajoittain sähköpostia erinäisiltä ihmisiltä jotka ovat kuulleet kommuunitaustastani ja haluavat kuulla mitä kannattaa ottaa huomioon omaa kommuunia perustettaessa tai tuntemattomaan kommuuniin muuttaessa. Ajattelin kirjoittaakin tästä “oman kommuunin perustamisen lyhyen oppimäärän”. Se tullee julkaisuun ensi viikon puolella. Siitä voi lukea oman kokemukseni kautta parhaimmat taktiikat luoda mielestäni ainakin semitoimiva miniyhteisö. Jospa se auttaisi hiukan säilömään tätä sukupuuttoon kuolevaa ilmiötä jonka näen hyvinkin ekologisena ja terveenä tapana kokea maailmaa.

Juuri uunista ulos tullut dokumentti House of Numbers katsoo aidsia toisesta näkökulmasta. Kyseinen dokumentti on saanut satelemalla palkintoja erilaisilla filmifestivaaleilla ja se näyttää ajatuksella ja ammattimaisuudella tehdyltä ilman älytöntä pelkopainostusta vaan juurikin nostaen kysymyksiä ja tuoden erilaisia näkökulmia “sairaukseen” (?) liittyen. Pahoittelen niille jotka tarvisisivat tekstityksen aiheeseen, katson jos riittää aika tuoda asiasta lisää tietoa myöhemmin ja kääntää joitakin kohtia sivustosta suomeksi. Tässä kuitenkin dokumentin traileri, tutustu ja käy myös heidän sivuillaan katsomassa lisää ensirektioita dokumentin nähneiltä ihmisiltä.

Itse en ole vielä toki kyseistä pätkää nähnyt, mutta aion todellakin päästä sen johonkin katsomaan – järjetön uteliaisuuteni kun ei oikein pysty sulkemaan silmiään aroistakaan aiheista;)

Raakaruokaherkkuja lisää. Tällä kertaa vuorossa makea jälkiruoka jonka (taas kerran) suhauttaa yhteen ääntäkin nopeammassa ajassa. No okei, ei ihan ehkä äänennopeudella, mutta gepardin juoksunnopeudella ainakin! Froom!

Mahtavasti ilopalloja!

Ilopallot

noin 15-23 palloa | Arvioitu valmistusaika 20min

2,5 dl Auringonkukan siemeniä
1,3 dl Manteleita
3-5 rkl Agave siirappia
4-5 rkl Carob jauhetta
Ripaus muskottia ja/tai kanelia
Ripaus merisuolaa

Heitä auringonkukan siemenet, mantelit, suola ja muskotti/kaneli tehosekoittimeen. Sekoita kunnes saat jauhetta/pulveria. Kaada jauhe erilliseen astiaan ja sekoita lusikalla mukaan Agave siirappi kunnes saat täydellisen koostumuksen pallojen pyörittämiseen. Pyörittele haluamasi kokoisia palloja, pienempiä on helpompi napostella, suuremmilla tukehtua ;) Kaada carobjauhe lautaselle ja pyöräyttele pallot jauheessa. Laita jääkaappiin pariksi tunniksi kovettumaan ennen tarjoilua.
Voit korvata muskotin ja kanelin vaikka kookoshiutaleilla. Tai voit vaihtoehtoisesti pyöräytellä pullia seesaminsiemenissä tai kookoshiutaleissa.

Jälkeenpäin tuli mieleen että periaatteessa näitä voisi tehdä aivan mistä vain. Esim seuraavaksi aion koittaa palloja joissa on mukana pellavansiemenrouhetta ja vaikka cashew pähkinöitä. Ensin kaikki vaan “jauhoksi” blenderissä ja sitten lisätään agavesiirappia ja vettä kunnes koostumus on sopiva pallojen pyöräyttämiseen. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana ettei lisää liikaa ja taikinasta tule liian löllöä.

Pallot ovat aika riittoisia. Niitä ei jaksa syödä montaa, eikä niitä pidäkkään ahmia. Säilytä jääkaapissa ja tarjoile vieraille tai nappaa suuhusi ilopallo jälkiruuaksi. Koska iloa kannattaa aina jakaa, ovat pallotkin parhaita jaettuna:)

Kilpirauhanen on kaulassasi sijaitseva rauhanen joka tuottaa kuutta erilaista hormonia. T4, T3, T2, T1, T0 ja kalsitoniini.

Tein vuosi sitten vielä aktiivisesti töitä kilpirauhaspotilaiden keskuudessa julkaisemalla erilaisia tutkimuksia suomeksi ja levittäen tietoa kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettujen vaihtoehtoislääkitysten (kuten Armour Thyroidin) puolesta. Jäin pois “piireistä” kun itse koin itseni terveeksi, mutta nyt olen pikku hiljaa aloittanut tekemään taas pienen osani kilpirauhaspotilaiden puolesta. Ajattelin että blogini voisi olla hyvä paikka erinäisten artikkelien ja uutisten julkaisuun kilpirauhasrintamalla.

Koska kilpirauhashormonit vaikuttavat kehosi jokaiseen soluun on vajaa- tai ylitoiminnasta kärsivien potilaiden hyvä ottaa huomioon myös ruokavalionsa. Miksei siis yhdistää näitä ruoka-artikkeleitani ja kilpirauhasasioita yhteen – molemmissa on kuitenkin kysymys kokonaisvaltaisesta hoidosta ja oman vastuun ottamisesta terveytensä suhteen. Jos kilpirauhassairautesi on vielä lievemmällä asteella kuten, että kärsit vain vajaa- tai ylitoiminnasta on sinulla erittäin hyvät mahdollisuudet saada muutettua olotilaasi ja kilpirauhasesi hyvinvointia oikean ravinnon avulla. Jos sairautesi on mennyt niin pitkälle, että olet saanut Hashimoton tai Gravesin taudin sinulla on edelleen mahdollisuuksia vaikuttaa hormonitoimintaasi ennen radioaktiivisen jodin syöntiä tai leikkaukseen menemistä. Ruokavalio on ehdottomasti ensimmäinen asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota vajaa- tai liikatoiminnanoireiden ilmaantuessa. Luonnosta löytyy monia ainesosia jotka auttavat, ilman sivuoireita, kilpirauhastasi toimimaan paremmin, kuten seleeni, B12-vitamiini ja jodi.

Monet vajaapotilaat ovat käyneet saman tarinan läpi endokrinologiensa kanssa; saat taistelun jälkeen vajaatoimintadiagnoosin, sinulle annetaan Thyroxinia jota annostellaan laboratorioarvoja tuijotellen ja jos olosi huononee niin että TSH-pysyy “rajoissa” saat kouraasi masennuslääkkeitä, verenpainelääkkeitä, verensokerilääkkeitä, kolesterolilääkkeitä ilman että sinulta kysytään mitään ruokavaliostasi tai mietitään hoitosi kokonaiskuvaa. Tästä johtuen monet potilaat joutuvat vuosien sairauskierteeseen jossa he vain popsivat pilleriä toisen jälkeen jokaiseen “erilliseen oireeseen” vaikka monet näistä oireista tulevat usein vain yhdestä lähteestä: huonosti toimivasta kilpirauhasesta.

Potilas ja lääkäri rintamalla käydään isoa kädenvääntöä kilpirauhasen hormonihoidosta. Lääkärit määräävät lähes yksinomaan T4-hormonia eli Thyroxinia, väittäen että “kilpirauhanen tuottaa T4-hormonia kaikkein eniten ja se pystyy muuttamaan itseään T3-hormoniksi”. Tilanteeseensa havahtuneet potilaat ovat taas lähes yksinomaan tulleet siihen päätökseen, että suurin osa heistä voi paremmin eläinperäisillä hormoneilla ja he kokevat nykyiset kilpirauhashoitomuodot harhaanjohtavina, alentavina ja lamaannuttavina. Maailmalta löytyy myös paljon lääkäreitä jotka tietävät että kehomme tarvitsevat kaikkia kilpirauhasen tuottamia hormoneja ja joidenkin kehot eivät yksinkertaisesti osaa muuttaa T4-hormonia T3-hormoniksi. Joten ei tässäkään asiassa kaikki ole niin mustavalkoista, että voisimme väittää “pahojen lääkäreiden” ja “hyvien potilaiden” olevan ainoat puolet koko taistelussa. Ikävä kyllä monet lääkärit ja endokrinologit ovat hyvin hitaita heräämään näihin tosiasioihin ja yleiset hoitokokemukset ovat enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Asia on kuitenkin mennyt jatkuvasti eteenpäin ja siitä voimme hyvänä esimerkkinä käyttää seuraavaa artikkelia.

Toukokuussa 2009 Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism julkaisi mielenkiintoisen tutkimuksen otsikolla “Joillekin ei riitä pelkkä Thyroxin-hoito: Geneettinen perustelu” (For Some, L-Thyroxine Repla­ce­ment Might Not Be Enough: A Gene­tic Ratio­nale). Julkaisun takana seisoivat Englannista kotoisin olevat endokrinologit ja sen pääkirjoitus olivat endokrinologien Brian W. Kim ja Antonio C. Biancon käsialaa. Julkaisu ei ole täysinäinen voitto potilaille jotka koittavat todistaa että T4-lääkitys ei riitä ainoaksi hoitovaihtoehdoksi, mutta se on pieni eteneminen oikeaan suuntaan.

Lyhykäisyydessään artikkeli tuo ilmi että geneettinen variaatio D2 entsyymissä (englanniksi myös tunnettu Type 2 Deiodinase tai 5´-Deiodinase), voi olla syy siihen miksi niin monet kilpirauhaspotilaat eivät voi hyvin synteettisellä T4-hormonilla (kuten Thyroxin) ja siten voivat paremmin eläinperäisellä kilpirauhashormonilla kuten Armour Thyroid,Erfan Thyroid tai Cytomel(Suomessa nimeltä Liothyronin,synteettinen T4- ja T3-hormoniyhdistelmä).

Toisin sanoen, joillakin potilailla voi olla normaalisti toimiva D2 entsyymi joka muuttaa T4 hormonin T3 ilman vaivoja, mutta joillakin potilailla D2 entsyymin muunnos voi johtaa huonoon hormonikonversioon.

Pääkirjoituksessa endokrinologit Brian ja Bianco käyvät läpi polymorfismia, eli monimuotoisuutta – luonnollista ilmiötä joka johtaa DNA:n muutoksiin. Tutkimus esittää, että polymorfista vaihtelua tapahtuu 16% tutkituista potilaista ja tulee päätökseen että suuremmalla osalla potilaista ei ole tätä ongelmaa. Lopputulokseksi he sanovat että “suurin osa potilaista voivat siis hyvin T4-lääkityksellä”, mutta 16% potilaista tarvitsevat vaihtoehtoista lääkitystä.

Lääkäri Gary Pepper on sitä mieltä että tämä tutkimus voisi hyvinkin avata endokrinologien silmiä vaihtoehtoisille lääkityksille, tai ainakin synteettisille T3 ja T4-hormoniyhdisteille. Toki asia ei myöskään ole kiinni pelkästä konversiosta, sillä terve kilpirauhanen tuottaa T3-hormonia myös suoraan, eikä pelkästään konversion kautta.

Rintamalla siis jatkuu:)

Vanhan sanonnan mukaan “tieto lisää tuskaa” joka monesti on totta tämän päivän uutisia lukemalla. Mutta on myös monenlaista tietoa joka herättää, voimistaa, inspiroi ja stimuloi. Itse mielummin haluan ajatella että “tieto lisää tietoutta” ja koen että tämä olisikin meidän tavoite tiedon etsimisen ja itse tiedottamisen kanssa. Hyvä paikka missä voi lisätä tietouttaan on Ted. Sivusto on täynnä ideointia, inspiraatiota, kannustusta ja sivistystä. Parasta sivustossa ei ole pelkästään se, että löydät sieltä maailman arvostetuimpien ja persoonallisten ammattilaisten ajatuksia kaikesta vaan se, että kyseiset ajatukset löytyvät myös hyvin usein suomeksi tekstitettynä. Jos et siis osaa englantia kunnolla, älä lannistu, mahtavaa tietoa löytyy myös äidinkielellämme:) Kaikki puheet ovat rajoitettu 20-minuuttiin joten tieto on vielä tiivistettyä ja siksi puheenpitäjän puolelta loppuun ajateltu, tarkasti koordinoitu ja sopivalla huumorilla höystetty. Suosittelen lämpimästi kyseiseen sivuun tutustumista.

Edellisin video Tedistä joka kosketti syvältä oli Harwardista valmistuneen aivotutkija Jill Bolte Taylorin intensiivinen 20 minuuttinen missä hän kertoo kokemuksestaan aivohalvauksen kanssa. Ei sitä joka päivä pääse kuulemaan mitä aivotutkijan päässä liikkuu kun hän halvauksen aikana menetti hiljalleen kykynsä puhua, liikkua ja tiedostaa itsensä. Video on jo “vanha” Internetin ajassa (melkein 1,5 vuotta), mutta viesti on edelleen tärkeä ja ajankohtainen tänäkin päivänä. Jos siis olet nähnyt tämän jo 1,5 vuotta sitten, katso ihmeessä uudelleen ja mieti tuleeko siitä erilaisia ajatuksia mieleen tällä kertaa.

Jos osaat englantia hyvin voit katsoa suoraan puheen tästä

Jos englantisi ei ole niin hyvä niin käy katsomassa puhe suoraan Ted.comista. Löydät videon alta pienen alasvetokentän jossa lukee “27 Languages (Off)”-paina sitä ja valitse suomi:)

Katso ja kuuntele ja kerro ajatuksisasi minulle – kaikki keskustelu on aina tervetullutta. Itselleni tuli ensimmäiseksi mieleen että mitä olisi tapahtunut jos kyseinen tukos olisikin tapahtunut aivojen oikeaan puoliskoon?

Ah. Nyt on masu täynnä! Tulin kirjaimellisesti juuri 5 minuuttia sitten ruokapöydän ääreltä missä söimme aivan järjettömän herkullista raakapastaa <3 Mitä raakaruuan kanssa toheltaessa on oppinut, niin ainakin sen, että mitä tahansa ruokaa voi “feikata” terveellisimmistä, tuoreimmista ja paremmista aineksista. Suosittelen ehdottomasti tätä maukasta ateriaa kaikille jotka ovat liian kiireisiä tekemään ruokaa sillä koko aterian valmistukseen menee tasan 15 min max. Varsinkin jos aterian on tehnyt pari kertaa niin sen huiskaisee kasaan vielä nopeammin.

Kesäkurpitsa Pasta Marinara

3 hengelle | Arvioitu valmistusaika: 10-15min

Kesäkurpitsa Pasta Marinara. Päälle ripoteltu hiukan nori-hiutaleita. Sivussa raakatekopekonia;)

Kastike
5 Keskikokoista tomaattia
1,5 Paprika
120g Arinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös täysin kuivattuja tomaatteja, mutta kannattaa liottaa niitä vedessä parisen tuntia jotta ne pehmenee)
2 rkl Oliiviöljyä tai haluttua pähkinäöljyä
1-2 Valkosipulin kynttä
1 rkl Oreganoa
1 rkl Basilikaa
Ripaus mustapippuria
Ripaus chiliä
Ripaus suolaa
1 tl Agave nektaria (täysin valinnaista. Tämä vain sitä varten jos haluat paprikoiden lisäksi kastikkeesta hiukan makeampaa)

Itselleni jäi hiukan vihreyttä jäljelle:)

Pasta
2 isohkoa kesäkurpitsaa

Kuori juustohöylällä tai kuorimahöylällä kesäkurpitsat. Siirrä kuoret syrjään ja jatka höylimistä niin että saat litteitä pitkiä viipaleita. Kun kesäkurpitsan sydän tulee vastaan lopeta kuoriminen ja siirrä sydän syrjään (sitä voi käyttää kasviskeitossa myöhemmin). Jos haluat pastastasi todella spagettimaista niin viipaloi viellä veitsen kanssa pastaliuskat ohuiksi siipaleiksi. Voit myös halutessasi käyttää kuoretkin jos sinua ei haittaa pieni vihreys “pastassasi”. Kuoret myös maistuvat hiukan enemmän juurikin kesäkurpitsalle, joten se voi olla ihan makuasia haluatko käyttää niitä tai et.

Heitä kaikki kastikkeen ainesosat tehosekoittimeen ja sekoita noin 1-3minuuttia. Jos haluat kastikkeeseesi enemmän “tekstuuria” sekoita ainesosat yleiskoneella. Yleiskoneella sekoittaessa kannattaa musertaa tarvitut valkosipulit etukäteen ennen niiden lisäämistä kastikkeeseen. Maista ja lisää mausteita tai makeutusta tarvittaessa. Täysin kylmänä kastiketta ei tarvitse syödä. Voit halutessasi heittää tehosekoitetun kastikkeen kattilaan ja hyvin hitaasti lämmittää sitä hiukan. Ei kuitenkaan lähellekkään kiehumispistettä, vaan juurikin sen verran että et polta sormeasi sitä maistaessa;)

Heitä kastike pastasi päälle ja sekoita, anna imeytyä hetki ennen tarjoilua. Sirottele päälle norihiutaleita, basilikaa, murskattua cashewta tai jotain muuta haluamaasi maustetta.

Tukholmassa osataan. Ja siellä myös kilpaillaan hauskuudesta. The Fun Theory (Hauskuusteoria) on koottu sivusto asioista, keksinnöistä ja teoista jotka muuttavat ihmisten ympäristöön kohdistuvaa käytöstä hauskuuden avulla. Tällä hetkellä saitilta löytyy (vain) kolme vallan ihastuttaa esimerkkiä siitä miten ihmisiä on saatu kierrättämään, käyttämään portaita ja keräämään roskansa hauskuuden kanssa. Jatkossa sivustolle tosin varmaan tulee tulvittain uutta materiaalia nimittäin sivusto on lanseerannut kilpailun jossa sinäkin voit osallistua maailmanmuutokseen positiivisella tavalla. Kilpailuaika menee kiinni 15. Marraskuuta jonka jälkeen esivalittu tuomaristo valitsee innovatiivisemman ratkaisun hauskuuden puolesta.

Vaikka itse kirjoittelen välillä vähän vakavampaakin aihetta blogiini haluan myös pyrkiä tuomaan käytännönläheisiä vinkkejä siitä mitä me kaikki voimme yksilöinä tehdä muutoksen eteen ja rohkaista ihmisiä olemaan enemmän oma aloitteisempia oman, muiden ja maailman hyvinvoinnin suhteen. Helposti sitä lannistuu “maailman pahuuden” alle ja mielestäni netistä löytyy liian vähän tietoa siitä miten voimme itse vaikuttaa. Tässäpä siis hiukan esimerkkejä Hauskuusteorian inspiroimana.

Muovipullopeli

Monet meistä palauttavat pantilliset muovipullomme kauppaan. Huomattavasti harvempi kuitenkin kierrättää lasitavaransa. Ehkäpä koska emme saa panttirahaa myös niistä. Voimmekko muuttaa tämän asenteen tekemällä lasinkierrätyksestä hauskempaa? Näin et saa palkinnoksi vain hyvää omatuntoa vaan myös ison hymyn.

Pianoportaat

“Kävele mieluummin portaat hissin tai liukuportaiden sijasta niin voit paremmin” on jotain mitä luemme Sunnuntailehdistä. Aika harva ihminen loppujen lopuksi laittavat käytäntöön tätä neuvoa. Voimmeko saada useampia ihmisiä käyttämään portaita liukuportaiden sijaan jos teemme siitä hauskempaa?

Maailman syvin roskaämpäri

Ei luulisi olevan vaikeampaa heittää roskiasi läheisempään roskikseen kuin kadulle. Monet ihmiset kuitenkin tekevät juuri jälkimmäisen. Voimmeko saada useampia ihmisiä laittamaan roskansa mielummin roskaämpäriin tekemällä siitä hauskempaa?

Tämän vuoden polttavimpia puheenaiheita: Influenssarokotukset. Tiedän itse millä kannalla niiden suhteen olen ja voin sanoa suoraan, että olen vähintäänkin skeptinen niiden hyödystä. Tutkimusten ohella on tullut mietittyä muitakin rokotusasioita viime aikoina.

Rokotus

Ainoat rokotukset mitä itse on tullut otettua on matkustelua varten tarvitut Hepatiitti A ja B. Enpä sitten tiedä kuinka paljon minua on pistelty pienenä, mutta yleisestihän Suomessa ei ihan niin paljon pistellä lapsia kuin jenkeissä. Meillä perusrokotuksiin kuuluu 6v asti hinkuyskä, kurkkumätä, jäykkäkouristus, polio, tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko + pari muuta jos kuuluu riskiryhmään. Noista ainakin itse olen lapsena sairastanut tuhkarokon ja sikotaudin joten tuskin olen niihin rokotusta saanut. Itselleni muutenkaan ei ole ollut mitenkään ajankohtaista edes miettiä mitä kaikkea haluaisin lapseeni pistettävän, kun sellaista ei ole. Siltikin tuntuu että kaikki rokotukset kävisin lapseni suhteen tilannekohtaisesti. Itse voisin jopa harkita ratsastavani oman lapseni rokotusten kanssa toisten lasten rokotusten siivellä, jättämällä pois kaikkein ristiriitaisimmat rokotukset ja luottamalla siihen, että muiden lasten saadessa rokotukset taudin ilmentyminen pysyy pannassa. Aika radikaalia? Ehkä. Tuntuu kuitenkin että olisi päätöksesi mikä tahansa jäät aina yksin. Jos et rokotusta ota ja lapsesi sairastuu jäät sen kanssa terveydenhuollon silmissä yksin – itsepähän sitä kerjäsit – ja toisaalta jos lapsesi sairaus johtuu juurikin rokotuksesta, niin jäät hyvin todennäköisesti taas yksin – kuka terveydenhuollossa sellaista haluaisi myöntää? Asia kuuluu taas yhdeksi lisäksi siihen informaatioon joista mielestäni pitäisi itse ottaa vanhempana vastuu ja tutkia, jäisi sen asian kanssa kuinka yksin tahansa. Edes sellainen perustutkimus puolesta ja vastaan olisi hyvä alku. Sitä informaatiota kuitenkin löytyy molemmista puolista paljon. Ristiriidat rokotuksissa eivät kuitenkaan ole enää mitään “hippien kamaa” vaan oikeasti tutkittua ja julkaistua tietoa johon kannattaa tutustua. Aivan yhtä paljon rokotusteollisuudessa vaikuttaa raha kuin muussakin lääketeollisuudessa. Omilla aivoillaan ajatteleminen on tässä maailmassa aivan järjettömän tärkeää ja mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä tärkeämmäksi tulee.

Rokotusasioiden ikäväksi ja ajankohtaiseksi esimerkiksi löytyy Englannissa tällä hetkellä käyty taistelu kohdunkaulan syöpärokotuksista. Siellä yksi tyttö on kuollut suoraan kyseiseen rokotukseen ja toisen keho saanut niin pahan tulehdusreaktion että se aiheutti pysyvän aivovaurion. Mitä sitten uskoa kun kun ensimmäisen tytön kuolemasta pari päivää myöhemmin uutisoitiin että tyttö kuolikin erittäin pahalaatuiseen sydän- ja keuhkosyöpään josta ei oikein tiedetty mistä se oli tullut?

Toisen tytön kohdalla uutisoitiin myös parista tuhannesta muusta tytöstä jotka ovat saaneet pahoja oireita rokotuksesta. Pari päivää myöhemmin yksi rokotteen päätutkijoista ja kehittäjistä tuli julkisuuteen sanomalla että mitään näyttöä siitä että rokotus toimisi lapsilla ei ole. Samalla hän osoitti huolensa sitä kohtaan että jos rokotus ei toimi lapset altistuvat turhaan rokotteiden sivuvaikutuksille. Aikamoinen haloo siitäkin nousi kunnes viikkoa myöhemmin kyseinen lääkäri päättikin muuttaa sanomaansa ja korjasi että ei siinä mitään vaaraa olekaan. Hmmm…

En tiedä teistä, mutta vähän tulee sellainen “Hei Haloo!”-olo. Mielellään sitä miettisi että asia on hiukan eri täällä kuin “Amerikan mailla, jossa kaikesta voi haastaa oikeuteen”. Englanti kuitenkin alkaa olemaan jo aika lähellä. En siis itse lähtisi niin naiiville linjalle, että kuvittelisin, ettei samantapaisia ongelmia olisi jo meilläkin, tai vähintäänkin rantautumassa meille.

Hyvä esimerkki rantautumisesta on sikainfluenssa eli H1N1. Itse en ole ikinä ottanut jokasyksyisiä influenssarokotuksia joita saisin ilmaiseksi työpaikaltani. Enkä ota sikainfluenssarokotustakaan. Kovasti koitan tässä parantaa immuunijärjestelmääni jonka kuitenkin uskon loppujen lopuksi olevan paras ase mitä minulla moisia flunssia (tai muitakaan tauteja) vastaan on. Jos sikainfluenssa on tullakseen niin tulkoon, sittenpähän sairastetaan ja ollaan taas astetta kykenevämpiä selviämään hengissä seuraavasta, paljon pahemmasta, pandemiasta. Eiköhän se asia ole ainakin tullut selväksi että kyseinen H1N1-virus on loppujen lopuksi hyvin mieto, mutta lehdistön kautta järjettömästi suurenneltu. Suurin osa ihmisistä jotka ovat siihen kuolleet ovat sairastaneet jotain pitkä aikaisempaa sairautta kuten astma tms. Onhan se minun mielestäni kanssa vähän outoa ajatella, että jenkeissä uutisoidaan kyseiseen virukseen kuolleen n. 350 ihmistä 4kk sisällä, kun siellä myös kuolee tuhat ihmistä _päivässä_ muihin sairauksiin. Pelkkään diabetekseen kuolee 75 500 ihmistä vuodessa. Aika “pelottavasta” sairaudesta siis puhutaan.

Ylihoidettu

Tutkimusten ohessa vastaan tuli myös suositun kirjan Overtreated: Why Too Much Medicine Is Making Us Sicker and Poorer (Ylihoidettu: Miksi lääkkeet tekevät meistä sairaampia ja köyhempiä) kirjoittaneen Shannon Brownleen ja terveysjournalisti Jeanne Lenzerin kirjoittama Does the vaccine matter? -artikkeli The Atlantic nettilehdessä. Brownlee ja Lenzer käyvät läpi influenssarokotuksien kyseenalaisia vaikutuksia, markkinointia ja siihen liittyvää järjetöntä rahamäärää. Lehtiartikkelien ja lääkärilausuntojen lisäksi rokotusasioista on kirjoitettu monta kirjaa. Niissä tutkijat ovat osanneet tehdä vähän enemmän alaviitteitä ja perusteluita väittämilleen kuin minä. Itse jatkan siis täällä ruohonjuuritasolla vain tuoden ilmi omia ajatuksiani aiheista ja koittaen rohkaista ihmisiä ottamaan vastuu omasta terveydestään. Olen tiivistänyt yllä olevan artikkelin kohokohdat suomeksi ja niitä, jotka osaavat englantia hyvin, suosittelen lukemaan alkuperäisen artikkelin kokonaan. Jokainen päättäköön lopulta itse mitä haluaa itseensä pistettäväksi.

• Rokotus on Yhdysvaltojen päästrategia taistella sikainfluenssaa vastaan.

• Yhdysvaltain hallitus on käyttänyt noin 3 miljardia dollaria kerätäkseen varastonsa täyteen rokotuksia ja virusvastalääkkeitä (esim. Tamiflu)

• CDC (Center for Disease Control) suosittelee että 159 miljoonan amerikkalaisen pitäisi saada sikainfluenssarokotus pikimmiten.

• Tavallinen kausi-influenssa tappaa Yhdysvalloissa keskimäärin noin 36 000 ihmistä vuodessa.

• Suurin osa flunssista ei todellisuudessa aiheudu influenssaviruksista. Niinkin harvoin kuin 7-8 %:ssa (ja suurimmillaan 50%:ssa) tapauksista on influenssavirus taustalla. Kuitenkin tutkittuja patogeenisiä viruksia jotka voivat aiheuttaa flunssan tapaisia sairauksia on yli 200.

• Virukset muuttuvat ja kasvavat aikamoista vauhtia, joka tarkoittaa sitä että jokavuotinen flunssa on geneettisesti erilainen edellisen vuoden viruksesta.

• Influenssarokotukset seuraavaa flunssakautta varten tuotetaan ennustamalla mikä viruksen kanta tai haara voisi olla ajankohtainen aiemman viruksen perusteella.

• 1918 tapahtunut Espanjantauti tarttui suurinpiirtein 1/3:aan maailman väestöstä ja tappoi vähintään 40 miljoonaa ihmistä. (Verrata voi vaikka ajattelemalla että jos pelkät kanadalaiset olisivat saaneet tartunnat niin koko Kanadaa ja osaa Yhdysvaltoja ei olisi enää olemassa).

• Yhdysvaltain presidentin tieteellinen ja teknologiallinen neuvonantajavaltuusto (President’s Council of Advisors on Science and Technology) ennusti että H1N1-influenssa voisi tarttua noin puoleen Yhdysvaltojen väestöstä ja tappaa 90 000 amerikkalaista.

• Noin 70% niistä amerikkalaisista jotka kuolivat sikainfluenssaan sairastivat jo ennestään jotain vastustuskykyä heikentävää sairautta kuten esim. astmaa tai aidsia.

• Julkisten terveysviranomaisten mielestä rokotukset ovat ensimmäinen ja parhain ase influenssaa vastaan. Auttoivathan rokotukset polion ja isorokon hävityksessä. (Tosin tästä on hiukan ristiriitaa, sillä jotkut tutkijat uskovat että sen aikainen olematon julkinen hygienia ja sanitaatio vaikutti sairauksien syntyyn.)

• Joka vuosi noin 100 miljoonaa amerikkalaista rokotetaan ja rokotukset ovat pysyneet julkisen terveydenhuollon perushoitomenetelmänä.

Miksi rokotustutkimus on kyseenalaista?

Tamiflu

Koska tutkijat eivät oikeasti pysty erottelemaan ihmisiä joilla on influenssa ja joilla ei ole. Tehty tutkimus vain tutkii rokotuksen tehokkuutta vertaamalla sitä kaikkiin olemassa oleviin kuolleisuusprosentteihin niiden ihmisten välillä jotka ottavat tai eivät ota sitä. (Tämä siis sisältää myös kuolemat onnettomuuksista, sydänsairauksista, lääkityksistä, liikenneonnettomuuksista jne.) Nämä tutkimukset väittävät että niiden ihmisten kuolleisuusprosenttien välillä jotka eivät saa rokotusta verrattuna heihin jotka saavat on “suunnattoman suuri ero”.

Rokotuksen mainonta tapahtuu kertomalla ihmisille että jos he ottavat influenssarokotuksensa joka vuosi heidän kuolleisuusprosenttinsa laskee dramaattisesti. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa. Kriitikot ovat alkaneet kyseenalaistamaan tutkimuksien tuloksia, ja kuinka ollakaan: Verrattaessa kuolleisuusmääriä kaikissa sairauksissa on influenssaan kuolleiden määrä hyvin pieni. Allergia- ja tartuntatautien instituutti julkaisi tiedon että influenssaan kuolevien määrä on korkeimmillaan 10% kokonaiskuolleisuusmääristä flunssakauden aikana (ja tämä siis sisältää myös ne kuolemat jotka johtuivat epäsuorasti flunssasta). Tämä tuo esille ison dilemman: Jos influenssakuolemat ovat vain 10% niistä kaikista kuolemista mitä tapahtuu flunssakauden aikana, miten influenssarokotus voisi vähentää kuolleisuusmäärää 50%? Roomassa asustava lääkäri Tom Jefferson toimii rokotusosaston johtajana Cochrane Collaborationissa joka on erittäin arvostettu kansainvälinen verkosto tutkijoita jotka puhuvat tieteellisten tutkimusten puolesta. Hän sanoo:

Jotta rokotus voisi laskea kuolleisuusprosenttia 50% (tai 90% niin kuin jotkut tutkimukset väittävät), sen ei pitäisi pelkästään estää influenssakuolemia vaan myös kuolemia jotka johtuvat putoamisista, tulipaloista, sydänkohtauksista ja auto-onnettomuuksista. Silloin ei puhuta rokotteesta, vaan ihmeestä.

Oletettu 50% kuolleisuusmäärien väheneminen perustuu kohorttitutkimuksiin. Kohorttitutkimuksessa muodostetaan vertailtavat ryhmät altistuksen perusteella ja sitä kutsutaankin altistuslähtöiseksi tutkimukseksi. Kohorttitutkimuksessa määritellään ensin altistuksen suhteen toisistaan poikkeavia ryhmiä ja sen jälkeen kerätään tietoa sairauden esiintyvyydestä eli esimerkiksi niiden jotka saavat rokotuksen ja niiden jotka eivät. Mutta ihmiset jotka päätyvät ottamaan rokotuksen voivat erottua monella tärkeällä tavalla niistä jotka eivät saa tai ota rokotusta – ja nämä erot voivat vaikuttaa dramaattisesti oletettuihin kuolleisuusmääriin flunssakauden aikana. Koulutus, elämäntavat, tulot ja monet muut tärkeät tekijät voivat vaikuttaa tuloksiin jonka takia kohorttitutkimuksia ei pidetä luotettavina tutkimuslähteinä. Kun tutkijat laskevat yhteen tutkimustensa numeroita he yleisesti koittavat jättää pois laskuista niitä tekijöitä jotka voisivat heikentää tuloksien tarkkuutta. Jefferson kuitenkin huomauttaa että “tutkijat voivat vaikuttaa vain niihin tekijöihin jotka he tietävät” josta syystä tutkijat eivät voi aina ennakoida mitkä tekijät ovat tärkeämpiä niiden potilaiden kuolleisuuden suhteen jotka johtuvat flunssasta. On aina olemassa mahdollisuus että tutkijat eivät näe jotain kriittistä tekijää joka vaikuttaa vääristävästi heidän saamiinsa tuloksiin.

Epätieteellistä “kulttimeininkiä”

Lääkäreiden ja tutkijoiden piireissä vaikuttaa “kulttimainen” joukkopainostus-mentaliteetti jotta rokotusideologia niellettäisiin kyseenalaistamatta. Artikkelista lainattua:

Lisa Jackson, yleislääkäri ja pitkäaikainen tutkija Group Health Research Centerissä, Seattlessa, alkoi ihmettelemään ääneen kollegoilleen, että väittämässä saada rokotuspotilaiden kuolleisuus pienennettyä 50% saattaisi olla jotain hiukan hämärää. Hänen takaisin saamansa reaktio oli kuulostanut enemmän uskonnolliselta dogmalta kuin tieteeltä. “Ihmiset sanoivat minulle että kysymyksistäni ei voi seurata mitään hyvää ja vihjailivat lääkärinlupieni mitätöimisestä” sanoo Lisa. “Vastaanottamani palaute oli vihamielistä ja minua varoitettiin että minulle voisi käydä huonosti jos jatkan rokotuksien kyseenalaistamista, sillä ‘mehän tiedämme että rokote toimii’,” hän jatkaa.

Lisa Jackson päätti olla välittämättä varoituksista. Hän ja kolme muuta tutkijaa alkoivat käymään läpi laajasti toistettuja väittämiä ja statistiikkaa rokotuksesta. Tarkoituksena oli löytää tieteellistä todistusaineistoa jossa kävisi ilmi että väitetty onnistumisprosentti johtuisi “terve potilas”-ilmiöstä. “Terve potilas”-ilmiössä ihmiset jotka päätyvät rokotukseen ovat keskimääräistä terveempiä kuin ne jotka eivät päädy. Tästä johtuen jälkimmäisellä ryhmällä olisi suurempi mahdollisuus kuolla lyhyen aikamäärän sisällä. He voivat myös olla alttiimpia muille tartuntataudeille koska he ovat keskimääräisesti vanhempia ja sairaampia.

He kävivät läpi kahdeksan vuoden ajalta noin 72 000:n yli 65-vuotiaan lääketieteelliset lausunnot ja vertasivat tuloksia niiden vanhusten välillä jotka olivat saaneet rokotteen ja niiden jotka eivät. Tämän jälkeen he vertailivat ryhmien kokonaiskuolleisuusprosentteja toisiinsa flunssakausien ulkopuolelta.

Rokotus ei vaikuttanut kuolleisuuteen

Tutkijaryhmän löydökset mitätöivät täysin lääketeollisuuden väittämät. Tutkinnat osoittivat että jopa flunssakauden ulkopuolella kuolleisuusmäärät olivat 60% suuremmat niillä vanhuksilla jotka eivät saaneet flunssarokotusta. Tämä antoi tukea oletukseen että keskimääräisesti terveet ihmiset päätyivät ottamaan rokotuksen ja heikot vanhukset eivät.

Tutkijaryhmä totesi että rokotuksella ei ole todennäköisesti ole minkäänlaista vaikutusta kuolleisuusmäärien laskuun.

Kuinka hyvin kyseessä olevat tutkimukset tehtiin? Tekstistä lainattua:

Lisa Jacksonin paperit ovat “kauniita” sanoo Lone Simonsen joka toimii maailmanlaajuisen terveydenhuollon professorina George Washingtonin yliopistossa. Lone on myös kansainvälisesti tunnistettu ammattilainen influenssa- ja rokotusepidemiologiassa. “Tutkimukset ovat klassisen kaunis esimerkki miten hyvät epidemiologian tutkimukset tehdään, ne ovat niin tarkasti tehty.

Monet rokotusta tukevat asiantuntijat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta tutkijaryhmän saamia tuloksia. Journal of the American Medical Association (JAMA) kieltäytyi julkaisemasta Lisa Jacksonin tutkimuksia sanoen “Tulosten julkaiseminen olisi sama kuin toteaisi että maailma on litteä!”.

Jaksonin tutkimukset vihdoinkin kuitenkin julkaistiin 2006 International Journal of Epidemiology:ssa.

Rokotukset “toimivat” vain ihmisille jotka eivät tarvitse niitä.

Rokotusten pitäisi toimia pistämällä kehoosi luonnossa ilmaantuneen viruksen heikompi versio joka saa immuunijärjestelmän kehittämään influenssan vasta-aineita. Kuitenkin, niin kuin Jefferson mainitsee artikkelissa, vain terveet ihmiset tuottavat tehokkaan vasta-ainereaktion rokotukseen. Rokotus on kuitenkin suunniteltu niille epäterveemmille ihmisille — juuri ne samat joilla on heikko immuunijärjestelmä — joilla on suurempi riski sairastua tai kuolla influenssaan.

(Toim. huom: Toisin sanoen rokotus ei toimi ollenkaan juuri niillä ihmisillä jotka voisivat teoriassa niistä hyötyä eniten. Rokotukset kun tuottavat vasta-aine reaktion vain niissä ihmisissä joilla immuunijärjestelmä on niin hyvä että he eivät tarvitse rokotusta alunperinkään.)

Jefferson on kuuluttanut satunnaisten, plasebokontrolloitujen rokotustutkimusten perään. Mutta rokotusvalmistajat välttelevät tutkimuksiin osallistumista. He kutsuvat tutkimuksia “epäeettisiksi”.

Lääketieteen historiasta löytyy monia tapauksia joissa hoidoista tai testimenetelmistä tuli laajasti käytettyjä ja uskottuja hoitokeinoja pelkästään suppeiden todistusaineistojen perusteella. Esimerkiksi 80- ja 90-luvulla asiantuntijat olivat vakuuttuneita että raju kemoterapiahoito jota tuettiin luuydinsiirrolla olisi paras hoitomuoto naisille jotka kärsivät pitkälle edistyneestä rintasyövästä. Monet samoista asiantuntijoista kieltäytyivät laajemmista testauksista joissa oltaisiin tutkittu syvällisemmin hoitosuosituksen perusteluita ja verrattu sen toimivuutta muihin, vähemmän myrkyllisiin, hoitomuotoihin. Testauspyyntöjä tituleerattiin epäeettisiksi koska asiantuntijat vain yksinkertaisesti tiesivät luuydinsiirron toimivan. Eihän tehokkaaksi tiedettyä hoitomuotoa voida evätä keneltäkään. Kun lopultakin laajempia tutkimuksia tehtiin vuonna 1999 ja 2000 kävi ilmi että luuydinsiirto tappoi potilaita enemmän kuin pelasti.

Toinen vastaavanlainen esimerkki koskee lääkkeitä jotka liittyvät lidokaiini-pohjaisiin kipulääkkeisiin. 1970-luvulla lääkärit huomasivat että lääke saa sydämen lyömään tasaisempaan tahtiin joka johti lääkkeen määräämiseen potilaille joilla oli sydämen rytmihäiriöitä. Valloillaan oleva käsitys oli että jos potilaan sydän saadaan lyömään tasaisemmin se vähentäisi rytmihäiriöpotilaiden kuolinriskiä. Johtavat kardiologit vastustivat vuosia kliinisiä tutkimuksia joita lääkkeelle haluttiin tehdä, sanomalla että olisi lääketieteellinen hoitovirhe evätä lääke tutkimuksiin osallistuvilta kontrolliryhmiltä. Lääkettä käytettiin laajasti kaksi vuosikymmentä, kunnes vuonna 1989 tehty valtion rahoittama tutkimus osoitti että lääkettä saaneilla potilailla oli kolme ja puoli kertaa suurempi mahdollisuus kuolla kuin kontrolliryhmällä joka sai plasebon.

Maailmanlaajuiset rokotuspulat todistavat etteivät ne toimineet alun alkaenkaan

Influenssarokotusten historia paljastaa isoja ongelmia nykyisissä rokotusmenetelmissä, todistaen niiden tehottomuuden.

Esimerkiksi vuonna 2004 rokotustuotanto oli alhaista ja lopulta rokotuslähetyksissä oli myös pitkä toimituskatkos joka johti 40% prosentin laskuun rokotuksissa. Toimituskatkoksesta huolimatta kuolleisuusmäärät eivät nousseet flunssakauden aikana. (Ilmiselvästi jos rokotukset oikeasti toimisivat niin 40% rokotusmäärien laskun olisi pitänyt näkyä suurena kuolleisuusmäärän nousuna sinä vuonna.)

Flunssarokotusten  historiasta  tunnetaan myös kaksi vuotta jolloin rokotuksen viruskanta oli täysin eri kuin maailmalla laajasti ihmisiä sairastuttanut influenssa. Nämä vuodet olivat 1968 ja 1997. Koska rokotus oli valmistettu väärälle viruskannalle se tarkoitti että käytännössä ketään ei rokotettu. Kuitenkaan näinä vuosina ei olla tilastoitu minkäänlaista kuolleisuusmäärien nousua.

Jos rokotukset oikeasti toimisivat niin mitä suurempia määriä ihmisiä rokotetaan, sitä pienempi kuolleisuusmäärän pitäisi olla. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Vuonna 1989 vain 15% yli 65-vuotiaista sai rokotuksen influenssaa vastaan. Nykyään kuitenkin, kiitos laajan rokotuspainostuksen, yli 65% vanhuksista saavat rokotuksen. Ja siltikin, yllättävästi, kuolleisuusmäärät 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokissa ei ole tullut alaspäin flunssakausilla. Itseasiassa ne ovat menneet ylöspäin!

Kun rokotusvalmistajia ja (CDC viranomaisia) kysytään “50% kuolleisuusmäärän vähennys”-myytistä, he vastaavat dogmaattisilla kieli-ilmaisuilla ja hyökkäävät kysyjää vastaan. He eivät yksinkertaisesti aio edes harkita sitä että rokotukset eivät toimi.

Tutkijoita, jotka kyseenalaistavat rokotuskäytäntöjä, vältellään aktiivisesti lääketieteellisissä laitoksissa. Tom Jefferson Cochrane Collaborationista epäilee rokotuksien väitettyjä hyötyjä. “Jeffersonia kohtaan tehdyt lausunnot ovat olleet niin dogmaattisia ja jopa hysteerisiä että voisi luulla hänen suosittelevan lapsien varastamista” sanoo Jeffersonin tutkijakollega ja tohtori Arun K. Majumdar.

Jeffersonin mukaan suurin osa rokotustutkimuksista on ollut hyvin virheellisiä. “‘Roskaa’ ei ole tieteellinen käsite, mutta mielestäni se on paras sana kuvaamaan näitä tutkimuksia.”

Miksi virusvastalääkitykset eivät myöskään toimi

• Sairaaloita kannustetaan antamaan reseptejä virusvastalääkityksiin (kuten Tamiflu ja Relenza) lähes kaikille jotka oireilevat, olisi heillä sikainfluenssaa tai ei. Huoli lääkityksiin muodostuvasta vastustuskyvystä on laaja. “Influenssavirus voi tulla vastustuskykyiseksi Tamiflu:lle jopa päivien sisällä,” sanoo Daniel Janies, lääketieteellisen tekniikan apulaisprofessori Ohion Yliopistosta.

• Vuonna 2005 Yhdysvaltain hallitus käytti 1,8 miljardia dollaria virusvastalääkkeiden varastoimiseen armeijan käyttöön. Päätös tehtiin niinä aikoina kun Donald Rumsfeld toimi puolustusvoimien komentajana. Rumsfeldilla oli tunnetusti myös miljoonien dollarien arvosta osakkeita Gilead Sciencesilla, lääkeyhtiöllä jolla on patentti Tamiflu-lääkkeeseen. Samaisen yhtiön pörssiarvo kapusikin 50% ylöspäin sinä samaisena vuonna kun hallitus osti heiltä Tamiflun.

• Tutkimusaineisto joka tukee Tamiflu:n väitettyjä hyötyjä on hyvin heppoisella alustalla. Pahinta asiassa on se, että yksi viidestä lapsesta jotka syövät Tamiflu:ta kärsivät lääkkeen neuropsykiatrisista sivuoireista joihin kuuluu hallusinaatioita ja itsetuhoista käytöstä.

• Tamiflu on jo yhdistetty 50 lapsen kuolemaan Japanissa. Kuolinsyy? Sydämen pysähdys.

• Tutkimusaineisto joka tukee Tamiflu:ta (tai rokotteita) perustuu kohorttitutkimuksiin jotka voivat vääristää tai suurentaa lääkkeen väitettyä hyötyä.

• Jopa Tamiflun kannattajat myöntävät että sen toimivuutta ei ole ikinä tieteellisesti todistettu.

Lopuksi
Kaiken kaikkiaan, rokotuksilla tai virusvastalääkityksillä ei ole yhtään luotettavaa tutkimusaineistoa joka todistaisi että ne toimivat influenssaa vastaan. Molempien suositukset perustuvat täysin toiveajatteluun eivätkä tieteelliseen tutkimusaineistoon. Rokotusten ylimainonta johtaa vääristyneeseen turvallisuudentunteeseen joka vie huomion pois muilta mahdollisilta keinoilta välttää influenssakuolemat. Tämän takia meille ei ole julkisilta tahoilta tarjottu käsien pesua parempaa keinoa välttää sairastuminen. Loppulause artikkelista: “Rokotusvalmistajien kieltäytyessä nyt kokonaisvaltaisista tutkimuksista me tuomitsemme itsemme käyttämään hoitokeinoja jotka pohjautuvat enemmän illuusioon ja uskoon kuin vankkaan tieteeseen.”

Kokkailuni on yleensä aika suurpiirteistä. Tykkään lukea reseptikirjoja, mutta siinä missä J mittaa insinöörimäisen tarkasti kaikki ainesosat grammalleen ruokiinsa reseptikirjasta, minä kunnon taiteilijana katson about ne asiat mitä ruokaan menee ja heitän “ripauksen tuota, hyppysellisen tätä ja kourallisen näitä”. Yleensä asiat onnistuvat useammin kuin eivät, joten olen uskollisesti jatkanut kokkailutapani harjoittamista.

Tänä viikonloppuna sain taas kyhättyä ja heiteltyä kasaan aivan uudenlaisen kastikkeen. Tein meille pitkästä aikaa jälkiruuaksi hedelmäsalaattia ja halusin siihen mukaan vaniljakastiketta. Maitoa vältellessäni piti keksiä hiukan erilainen tapa lähestyä kastiketta. Normaaleissa oloissa olisin varmasti käyttänyt tässä kastikkeessa kookoksen sijaan mantelimaitoa (tästä lisää myöhemmin), mutta tällä kertaa sitä ei käsillä ollut. Kastike meni aika lähelle sitä mihin halusin, sillä koostumus on hyvin kastikemainen ja maku mitä mahtavin!

Ostamme yleensä kaupasta ison kasan luomubanaaneja koska niitä tulee käytettyä aika paljon. Jos näyttää siltä, että banaanit kerkeävät menemään liian ruskeiksi paloittelen ne ja heitän pakkaseen. Näitä voi sitten todella hyvin lisäillä erilaisiin pirtelöihin ja muihin kokeiluihin kun niistä haluaa kylmiä tai erilaisen koostumuksen.

Vaniljainen kookoskastike

3-4 hengelle | Arvioitu valmistusaika: 10min

3/4 purkkia Biona kookosmaitoa
1tl Biona muussattua “creamed” kookosta (ei pakollinen, kastikkeesta tulee ihan hyvä ilmankin)
1 Luomu vaniljatanko (tai maun mukaan)
1 kourallinen cashew pähkinöitä (kourallinen on onneksi maailmanlaajuisesti tunnettu mittayksikkö;)
1 kokonainen luomu banaani pakastettuna ja paloiteltuna
1rkl Agavesiirappia tai hunajaa

Heitä blenderiin kaikki muut paitsi pakastetut banaaninpalat. Vanilijatanko kannattaa saksia ensin pieniksi paloiksi ennen tehosekoittimeen lisäämistä. Blendaa ainekset hyvin, noin 1-3 minuuttia putkeen riippuen tehosekoittimesi laadusta. Kun ainekset ovat sekoittuneet hyvin anna kastikkeen seistä noin 15min jotta maut saavat rauhassa muhia. Heitä joukkoon pakastetut banaaninpalat. Tämä tekee kastikkeesta koostumukseltaan paksumpaa koska kylmyys supistaa kookosrasvan ja maidon kokoon. Blendaa kunnolla.

Biona luomu kookosmaito ja muussattu(creamed) kookos löytyypi ainakin Ruohonjuuresta!

Valmis kookoskastike tyhjässä hunajapurkissa. Värit eivät nyt ole sitä mitä se oikeasti luonnossa oli kun kuva tuli otettua niin nopeasti.

On taas aika raportoida hiukan kulinaristisia kokeilujani raakaruuan maailmassa.

Itselleni on todella tärkeää joskus että ruoka on helposti ja nopeasti tehty ja sitä on myös helppo kuljettaa työpaikalle. Olen aina tehnyt suurimman osan lounaistani itse, joko työpaikalla tai edellisenä päivänä kotona. Lounaiden teko menee yleisesti aika rutiinilla ja tykkään todellakin nousta päätteen ääreltä viettämään sellaista rauhallista ruuanvalmistus ja -syömis hetkeä. Työpaikalla onkin ajan saatossa ystävällismielinen vittuilu loppunut ruuistani, olenhan siellä liukuhihnapitsoja ja Red Bullia litkivien, iloisten nörttipoikien keskellä yleensä ainut joka laittaa paria minuuttia enemmän ruokani ajatteluun:)

Raakaruokakokeiluni aikana lounaani ovat yleisesti olleet kotoa mukaan otettuja erilaisia smoothie-variaatioita tai sitten lähden lounaslenkille rannan kautta läheiseen supermarkettiin ja hankin sieltä salaattiaineksia seuraavaksi 2-4 päiväksi joista valmistan sitten päivittäisen salaattini. Erilaisten salaattipähkinöiden ja -siementen osto supermarketista voi olla joskus aika rahaa vievää puuhaa. Annospussit ovat pieniä ja jos haluat luomua niin niitä on tavallisesta kaupasta joskus jopa hankala löytää (tosin asia on kyllä mennyt parempaan suuntaan kokoajan). Helsingin keskustassa asuttaessa meillä on ollut tapana J:n kanssa käydä ostamassa kaikki kuivamuonamme Punnitse & Säästä-kaupoista. Sieltä tuleekin sitten yleensä ostettua noin kuukauden satsi kerralla (palkkapäivänä) ja viime aikoina olen jopa ottanut omat minigrip pussit mukaan kauppaan mennessä, niin niitä ei sitten tarvitse lajitella erikseen omiin pusseihin kotona nimittäin luomuosaston puolella pussit ovat vielä yleensä paperipusseja. Hyvä sinänsä, mutta siinä kun kotona koittaa nälkäisenä avata sata ja kaksi erilaista pussia läpi taateleita etsiessä, niin alkaa minigrip-pussit ja lasipurkit kuulostamaan aika houkuttavilta.

Edellisen reissun jäljiltä ajattelin tehdä J:lle ja itselleni sekoituksen jonka voisimme molemmat ottaa helposti töihin ja josta voisi sitten halutessaan lisäillä salaatteihin hiukan lisävitamiineja, hivenaineita, mineraaleja ja hyviä rasvoja + MAKUA. Ristimme kyseisen sekoituksen Supersalaattisotkuksi! Sotku sopii hyvin salaattiin kuin salaattiin ja niitä tosiaan voi tehdä ihan omaan makuun sopivaksi. Itse pidän siitä että salaatissa on pähkinöiden ja siemenien lisäksi joskus jopa marjoja tai rusinoita. Kuvassa näkyvä sotkupussi, jossa oli noin 0,4l verran aineksia, kesti itselläni lähestulkoon koko työviikon.

Pussi täynnä supersalaattisotkua!

Supersalaattisotku

Työviikoksi salaatteihin | Arvioitu valmistusaika: sen verran kun mitä kestää kun haet kaapistasi kamat ja sekoitat ne yhteen

Gojimarjoja
Rusinoita (aika vähän)
Kurpitsansiemeniä
Aurinkokuivattuja tomaatteja (ilman öljyä tai lisäaineita – saksittu pieniksi paloiksi)
Cashew-pähkinöitä (saksittu pieniksi paloiksi)
Parapähkinöitä (saksittu kanssa)
Pellavansiemeniä
Auringonkukansiemeniä
Pinjaminsiemeniä

Jotkut ainesosat tosiaan saksilla paloiteltu pienemmäksi. Jostain syystä tykkään että esim. pähkinöidenpaloja riittää joka puolelle salaattia eikä vain sinne tänne parina kokonaisena pähkinänä. Pienentäminen olisi varmaan onnistunut vähän paremmin jos omistaisin mortarin tai tosi hyvän veitsen. Saksiminen tosin mielestäni oli ihan mukavaa – siinä pääsi melkein vähän meditatiiviseen tilaan:P

Ajattelinpa muistuttaa lukijoitani meneillään olevasta Ei Mediamaksu-kampanjoinnista. Kyseisessä ryhmässä tällä hetkellä on Facebookissa jo melkein satatuhatta kannattajaa. Ihan järjetön määrä Suomen mittapuulla! Ei tosin ihme kun koko asia niin epäreilua ja se koskettaa kaikkia Suomen kansalaisia.

Keväällä 2009 kansanedustaja Mika Lintilän johtama Yleisradio Oy:n rahoitusta pohtinut työryhmä päätyi esittämään tv-maksun tilalle mediamaksua, joka olisi kaikille kotitalouksille ja yrityksille pakollinen kiinteä maksu, ja jonka suuruus kotitalouksille olisi noin 175-200 euroa vuodessa. Maksuvelvollisia olisivat kaikki asuntokunnat riippumatta televisiovastaanottimen omistamisesta tai käytöstä.

Haloo, YLE!

Voi hohhoijaa sanon minä. Itse en ole käyttänyt televisiota noin 4 vuoteen ja silloin kun sitä tulee vilkaistua niin varmistuu entistä enemmän siitä että se on vain isoa ajanhukkaa koko juttu. Vielä vähemmän huomiotani kuin “pelkkä vilkaisu” saa YLE. En katso heidän kanaviaan, en käytä heidän nettipalveluitaan enkä kuuntele heidän radiokanavia. Siinä vaiheessa alkaisi aika paljon ketuttamaan että joudun pakollisesti maksamaan palveluista joita en käytä 175 vuodessa. Se on melkein sama kuin pakottaisi kaikki Suomessa maksamaan autoveroa vaikka ei autoa saatikka ajokorttia omistaisi.

Kakinta jutussa on se että se tosiaan olisi pakollinen. Tämä siis tarkoittaisi että ei haittaa vaikka olisit sokea, opiskelija, velkaantunut, köyhä tai et omistaisi TV:tä joudut moisen maksun siltikin maksamaan. Eipä siinä mitään, ymmärrän myös niitä vanhempaa kansakuntaa olevia ihmisiä jotka oikeasti käyttävät YLE:n palveluja. Heille YLE voi olla monella tapa hyvinkin tärkeä tapa pysyä maailmanmenossa mukana. Ihanaahan se olisi jos YLE saataisiin pidettyä pystyssä, mutta mielestäni mediamaksu on TÄYSIN väärä tapa lähteä tukemaan moista toimintaa.

Asiasta järjestetään mielenosoitus Helsingissä Torstaina 10-11.12 klo 12-18.

Ja adressejakin kyseistä asiaa kohtaan löytyy jo kolmen kappalein:

http://www.adressit.com/mediamaksu

http://www.adressit.com/eimediamaksua

http://www.adressit.com/mediamaksu_kumottava

Käykää lukemassa lisää tietoa tapahtumasta ja järjestäjistä ja tulkaa mukaan:) Aika mielenkiintoista tulla tarkkailemaan miten asia menee eteenpäin julkisuudessa ja ihmisten keskuudessa.

Kiitollisuuden laajempi tutkiminen psykologiassa on alkanut vasta vähän myöhässä 2000-luvulla. Varmaan juurikin siksi, että psykologiassa on enimmäkseen koitettu ymmärtää ahdistusta ja sen syitä kuin esimerkiksi positiivisten tunteiden ja ajatusten vaikutusta terveyteen. Kiitollisuudesta onkin tullut ajan saatossa yksi pääasiallisista positiivisen psykologian tutkimusaiheista. [1]. Luulen tosiaankin että positiivinen psykologia ja kiitollisuuden terveyttävä vaikutus on ollut meillä kokoajan, mutta ihmiset ovat havahtuneet siihen vain vähän myöhässä. Tosin toki historian filosofit ja psykologit ovat keskustelleet “terveestä mielentilasta” ja siitä mitä vaikutusta sillä on hyvinvointiimme.  Amerikkalainen psykologi Abraham Maslow kirjoitti asiasta sanomalla (vapaa käännös):

Psykologia on ollut paljon keskittyneempi negatiivisiin asioihin kuin positiivisiin. Se on paljastanut meille kaiken ihmisten synneistä, virheistä ja sairauksista mutta hyvin vähän meidän potentiaalista, hyveistä, inspiroivista päämääristä tai ihmisen suuresta psykologisesta voimasta. Näyttää siltä että psykologia on vapaaehtoisesti rajoittanut itsensä tutkimaan vain puolittain ihmisyyden hyvyyttä ja keskittynyt enemmän ihmisyyden synkempiin puoliin…(Maslow, 1954, p. 354).

Wikipediassa kiitollisuudesta kirjoitetaan että suurin osa viimeaikaisista tutkimuksista osoittavat että ihmiset jotka ovat hyvin kiitollisia voivat keskivertoa paremmin. Kiitolliset ihmiset ovat onnellisempia, vähemmän masentuneita ja stressaantuneita sekä tyytyväisempiä elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa. Kiitolliset ihmiset ovat myös kykeneväisempiä kontrolloimaan ja ymmärtämään ympäristöään, sisäistä kasvuaan, elämänsä tarkoitusta ja itsensä hyväksymistä. Heillä on paljon positiivisempia tapoja käsitellä erilaisia elämäntilanteita ja he ovat enemmän taipuvaisia etsimään tukea muilta ihmisiltä, kasvamaan ja oppimaan kokemuksistaan ja he kuluttavat enemmän aikaa ongelmanratkaisuun kuin niiden välttelyyn tai kieltämiseen. Kiitollisilla ihmisillä on vähemmän negatiivisia selviytymiskeinoja (esim. itsesyytös) ja he turvautuvat vähemmän päihteisiin. Kiitolliset ihmiset myös nukkuvat paremmin sillä he ajattelevat vähemmän negatiivisia asioita nukkumaan mennessään.

Vaikka monet tunteet ja luonteenpiirteet ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnissa, monet merkit viittaavat siihen että kiitollisuus niistä kaikkein tärkein. Esimerkiksi eräs pitkäaikainen tutkimus osoitti että kiitolliset ihmiset ovat parempia kestämään äkkinäisiä elämänmuutoksia. Kiitolliset ihmiset pystyivät selviytymään niistä vähemmällä stressillä, eivät masentuneet niistä niin helposti ja kokivat suhteensa muutokseen paljon tyytyväisemmin kolme kuukautta myöhemmin. Toisessa tutkimuksessa taas todettiin että kiitollisuudella on hyvin uniikki suhde hyvinvointiin ja sen koettiin selittävän paremmin toisten ihmisten onnellisuuden kuin muiden luonteenpiirteiden. Molemmat tutkimukset päättelivät että kiitollisuus pystyi selittämään paremmin hyvinvoinnin juuria kuin esimerkiksi “Viisi tärkeintä” (avoimuus, tietoisuus, ulospäin suuntautuneisuus, miellyttäminen, emotionaalinen tasapaino) tai kolmekymmentä muuta tutkittua luonteenpiirrettä.

Kiitollisuutta on ollut aika mielenkiintoista tutkia lähipäivinä. Itse olen tosin tässä pitänyt vähän pidempiaikaista projektia yllä joka on ollut riippumaton näistä uusimmista löydöksistäni. Sen nimeksi olen hiljaa päässäni antanut yksinkertaisesti vain “Kiitollisuus”. Aloitin noin 1,5 vuotta sitten, juuri ennen kuin tapasin J:n, kirjoittamaan Kiitollisuusmuistiota. Kirjoittelen sinne päivittäin vain pieniä lauseita, kaikista niistä asioista joista koen kiitollisuutta. Laitan mukaan myös “Unelma”-kirjoituksia joissa kuvailin mielikuviani niistä asioista joita haluan saavuttaa elämässäni. Tämä voi kuulostaa joillekin hupsulta, mutta itse olen kokenut sen hyvinkin rentouttavaksi. Toki minullakin on muistioni kirjoittamisen suhteen taukoja. Nyt esimerkiksi on ollut pidempi sellainen, mutta nostin sen taas käteeni pari päivää sitten ja lisäilin sinne rivejä.

Alussa tunsin että kiitollisuuksien kirjoittaminen ylös tuntui hankalalta ja vaivalloiselta. Ei tosin kestänyt kauaakaan kun sivut ryhtyivät täyttymään kuin itsestään kun sydän avautui enemmän kaikille niille asioilla joista oikeasti on todella iloinen. Muistio on yleensä ollut aina repussani mukana ja sitä on tullut täyteltyä aina odotellessa ystäviä kahvilassa tai muuten vaan rentoutuessa kotona. Alla ote yhdestä kiitollisuusmuistiostani. Jokaisen “Kiitos”-sanaa kirjoittaessani keskityn koko mielelläni sen kiitollisuuden tuntemiseen jokaisesta yksittäisestä asiasta ja yleensä kirjoitan itse “Kiitos”- sanaa vähän pidempään ja hitaammin.

Lauantaina 5.7.08

Olen kiitollinen tästä elämäni ensimmäisestä pitkästä lomasta ja siitä että olen saanut vain olla. Kiitos.
Olen kiitollinen levosta, nukkumisesta, torkkumisesta ja siitä välillä on vain tylsää. Kiitos.
Olen kiitollinen intervallitreeneistä. Kiitos.
Olen kiitollinen kuumista päivistä. Kiitos.
Olen kiitollinen että olen taas terve. Kiitos.
Olen kiitollinen elämästä. Kiitos.
Olen kiitollinen että minulla on toimiva aineenvaihdunta. Kiitos.
Olen kiitollinen viikonlopuista. Kiitos.
Olen kiitollinen rohkeudestani. Kiitos.
Olen kiitollinen X:n lenkkiseurasta. Kiitos.
Olen kiitollinen palautumisesta. Kiitos.
-30min myöhemmin- (:D tämä siis luki kirjassani näin)
Olen kiitollinen aamupuuroista. Kiitos.
Olen kiitollinen kulmakarvoistani. Kiitos.
Olen kiitollinen aamutuhnuisesta J:stä. Kiitos.

Lähikuukausina olen myös keskittynyt kiitollisuuteni ulostuomiseen. Olen esimerkiksi lähettänyt ihan yllätysmäärän kiitollisuuskortteja ystävilleni ja erilaisille puolituntemattomille ihmisille jotka ovat olleet minua kohtaan hyviä. Yhden sellaisen sai eräs täysin tuntematon tullivirkailija jonka kanssa kävin keskusteluja pari viikkoa sitten. Hän oli minua kohtaan niin aito, rehellinen ja ystävällinen että olin ihan liikuttunut kun tiemme erosivat. Minulla oli tiedossa vain hänen nimi ja työpaikan osoite joten lähetin korttini sinne. Olen myös lähettänyt auliisti positiivista asiakaspalautetta heti kun sellaista on tullut vastaan. Ja myös kiittänyt eri luomutuottajia heidän innovatiivisista ratkaisuistaan, kuten tänään J:n Ruohonjuuresta löytämä Intiaani Salmiakki josta oli aivan pakko heti lähettää kiitos Wildemanssin Luomutilalle. Nyt kun olen miettinyt enemmän muihin kohdistuvaa kiitollisuuttani niin olen huomannut että aihetta kiitollisuuteen on herännyt jatkuvasti enemmän ja laajemmin. Eteen tulee kokoajan lisää ihmisiä joita haluaa kiittää ja muistaa. On ollut myös todella mukava huomata kuinka ihana olo siitä on tullut myös itselleni.

Kiitollisuuteni on myös muuttunut. Se ei niinkään ole enää vain siitä että olen kiitollinen työstäni tai uusista kengistäni, vaan tunnen kiitollisuutta koko maailmaa kohtaan. Tunnen kiitollisuutta ongelmiani kohtaan, tunteitani kohtaan, avaruutta kohtaan, ajatuksiani kohtaan ja ideoitani kohtaan. Samoin miten alussa listasin vain yleensä asioita mistä olen kiitollinen olen ryhtynyt tuntemaan kiitollisuutta ihan pienempiä ja mitättömämpiäkin asioita kohtaan. Usein siis huomaan myös kirjottavani ylös kiitollisuuslauseita maassa olevista lehdistä, sotkuisesta keittiöstä, mäkkini laturin johtokoukuista, autojen äänistä pihalla tai vaikka lapsien kiljumisesta. Mukaan on siis ryhtynyt tulemaan asioita joista ihmiset eivät yleensä tuntisi kauheasti kiitollisuutta, ehkä enemmänkin ärsyyntymistä.

Kiitollisuutta tunteista

Kiitollisuutta voi siis harjoitella ja siinä voi kehittyä. Ihmiset alkavat ensimmäisenä kiittämään asioita joita vain näkevät ympärillään tai joita omistavat. Tai heille voi olla alussa vaikeaa tuntea kiitollisuutta yhtään mistään ja kirjan sivuille tuleekin vain pari vaivalloista riviä siitä miten kahvilassa juotu kahvi oli hyvää ja uusi auto on ihana. Luulen että oikeaa kiitollisuutta kohtaan kannattaakin tehdä hiukan töitä. Tarkoitus on lopulta tuntea kiitollisuutta elämäntilanteistamme, rikkaudestamme ja ajastamme joka on paljon pitkäaikaisesti kantavampi voima kuin kiitollisuus joka on kiinni vain asioissa, esineissä ja ihmisissä. Luulen että tarpeeksi pitkälle vietynä voit tuntea syvää kiitollisuutta laman aikana, köyhyydessä tai sairaana koska olet sijoittanut kiitollisuutesi asioihin jotka ovat pitkäaikaisia ja -kestoisia eikä tilanteista riippuvia ja ailahtelevia.

Et varmaan ensimmäistä kertaa kuule siitä miten kiitollisuus luo rikkautta ja rikkaus kiitollisuutta. Siinä vaiheessa kun elät elämässäsi sitä aikaa jolloin sinulla on kaikki mitä olet aina toivonut, tulet tuntemaan laajempaa ja suurempaa kiitollisuutta kuin ikinä. Mutta miksi odottaa niin kauan jos se on hyppysissäsi jo pienellä harjoittelulla? Ehkä siinä vaiheessa voikin jo miettiä että kumpi tulee ensin, kiitollisuus vai rikkaus?

“Gratitude unlocks the fullness of life. It turns what we have into enough, and more. It turns denial into acceptance, chaos into order, confusion into clarity…. It turns problems into gifts, failures into success, the unexpected into perfect timing, and mistakes into important events. Gratitude makes sense of our past, brings peace for today and creates a vision for tomorrow.” -Melody Beattie

Afta. Ei tosin minun suustani vaan Wikipediasta poimittu kuva:P

Sainpas tuossa menneenä viikolla yhden kipeän aftan alahuuleeni. Kaikki eivät varmasti ole elämänsä aikana moisia kokeneet, mutta minulla niitä on tullut ehkä kerran 3-4 vuodessa, eli ei paljon.  Afta on sellainen pieni, valkoinen “rakkula” joka voi ilmestyä huulen sisäpuolelle, poskeen, kitalakeen tai jopa kielen alle.

Isälläni oli aftoja menneenä vuonna vähän enemmänkin. Niinkin paljon, että oli hankaluuksia syödä tai juoda. Hän oli koittanut kaikki maailman apteekin konstit kunnes lopulta löysi jostain tiedon että oliiviöljy saattaisi auttaa. Kuulemma olikin sitten ollut se ainot asia joka oli auttanut. Mekaanisesti puristettu neitsyt oliiviöljy purskuteltuna pari kertaa päivässä oli vienyt aftat pois jo parin päivän sisällä.

Itsekin päätin oliiviöljyä kokeilla ennen apteekkiin lampsimista ja kyllä kannatti. Pari päivää kesti niin kipeä rakkula olikin jo parantunut. Toinen juttu onkin sitten se miksi moinen minulle alunperin tulikaan. Mutta ehkäpä ruokavalion, elämäntapojen ja hammastahnan muutos on vaikuttanut suun bakteerikantoihin ja muihin jonkun verran dramaattisesti. Tarkkailen tilannetta:) Mutta tulipas mukava olo taas kun luonto paransi <3