Omenoiden kuivausta pyykkinarulla

Sain tuossa alkusyksystä vinkin Kemikaalicocktailin blogista omenoiden kuivauksesta ja päätinpä sitten itse raakaruokainnostuksessani kuuluttaa Facebookissa, että mistä löytyisi ylimääräisiä omenoita ja tultaisiin kyllä keräämään jos joku haluaa lahjoittaa. Kyllähän niitä löytyikin, mutta aikapulassa saatiin koottua kasaan vain vähän yli puolikas ruokakassillinen. Siitä tosin tuli ihan sopiva annos pyykkinarullemme. Sietäisi äidin olla ylpeä kun tytär sai ihan omilla pikku kätösillään jotain näinkin mahtavaa aikaiseksi! :D

Toimenpide oli seuraavanlainen:

1. Kerää omenat
2. Pese ne kylmässä vedessä ja anna kuivua
3. Kuori omenat jos haluat niistä pehmeämpiä, tosin itse jätin kuoren vaan päälle ja hyvä tuli niinkin..plus vähemmän duunia.
4. Poista sydän sellaisella omenansydämenpoisto-välineellä (tajusinpa että eipä ole edes hajuakaan mikä sellainen on suomeksi:D)
5. Viipaloi omenat niin ohuiksi siivuiksi kuin saat, mitä ohuempi sitä nopeammin se kuivuu. Itselläni palat oli jotain 2-5 milliä. Eli viipaloista pitäisi siis tulla sellaisia ympyröitä jossa on reikä keskellä, koska omenan sydän on poistettu. Alla olevista kuvista näkee vähän paremmin mitä tarkoitan
6. Ennen levitystä asettele viipaleet talouspaperin päälle ja painele ylimääräinen kosteus vielä pois.
7. Levitä pyykkinaruteline johonkin sellaiseen paikkaan asunnossasi jossa on hyvä ilmanvaihto. Kuulin myös että kylppäri jossa on lattialämmitys olisi hyvä paikka. Meillä se oli huoneiston keskellä niin että siitä sai hyvän ristivedon tehtyä.
8. Pujottele sitten naru kaikkien omenanreikien läpi ja kiristä pyykkinarutelineeseen ne kiinni.
9. Kannattaa katsoa että omenat eivät kosketa toisiaan ja niiden välissä on hyvä “hajurako” etteivät homehdu kiinnikkäin.
10. Vahtaile että kissat/lapset/koirat/banaanikärpäset/puolisot/naapurit eivät napostele puolivalmiita omenoita suihinsa.
11. Odottele niin kauan kunnes kaikki viipaleet ovat kuivia ja niissä on mahdollisimman vähän kosteutta. Meillä kesti jotain 5-7 päivää.
12. Ota omenat narulta pois ja säilö ilmatiivissä lasipurkissa.
13. Nauti talven pimenevien iltojen saatossa ripottelemalla palasia teen tai aamumyslin/puuron sekaan tai syömällä kun mieli halajaa.

Tässäpä tuoreet omenat juuri narulle laitettuna ja eroteltuna. Parhaimmaksi taktiikaksi osoittautui narun kiinnittäminen ensin telineeseen, sitten vaan järjetön pujottelu, kaikki yhteen sumppuun, ja sitten kun tuntui olevan tarpeeksi niin toinen pää narusta kiinni ja lopulta omenoiden erottelu ja levitys pitkin narua.

Aika paljon rutistuivat kokoon viikon sisällä.

Hyviä tuli ja tuoksu kämpässä mitä ihanin! Ja vieläkin on moisia kaapissa jäljellä. En tiedä kuinka kauan ne oikeasti säilyisi mutta voisinpa veikata että useampi kuukausi kunhan ovat tarpeeksi kuivia ja myös säilötty oikein, poissa valosta. Ainut mitä teen seuraavalla kerralla eri lailla on, että kuorin niin monia omenoita kuin jaksan ja niitä joita en jaksa kuoria niin heitän samantien pois ne “kantapalat” johon jää kaikista eniten kuorta. Itselläni eivät moiset maistuneet kun tuntui että olivat liian kuorekkaita, mutta muuten eivät sitten kuoret haitanneet yhtään. Ehkä myös koitan eri omenalajikkeita – happamampia ja makeampia – niin tulisin hiukan variaatiota. Oli kyllä hauska kokemus, elämäni ensimmäinen kuivaus! Kuivauksella oli myös toivomani vaikutus tuhlauksen suhteen: Ruokaa osaa arvostaa täysin eri tavalla kun on itse siihen laittanut vaivaa ja rakkautta. Se maistuu paremmalta ja tietääpähän että on täysin säilöntäaineetonta, takuulla luomua ja pyykkinaru on vielä hyvin energiatehokas taktiikka. Ehdottomasti toistan ja vielä isommalla satsilla ensi syksynä!

Myöhemmin voinpi myös laittaa hiukan kokemuksia ylös miten luumujen kuivaus meni. Näitä varmaan tulee jatkossa enemmänkin, kunhan kevätkin tulee vastaan. Tuli nimittäin sen verran paljon innostuttua kuivauksesta että ostin itselleni oikein kuivauslaitteen ja olen jo nyt sinne tunkenut vaikka mitä.

Nom! Nom!

Näillä biiteillä lähtee aina syksy käyntiin <3

Kesäisin tulee enemmänkin kuunneltua housea, reggaeta, kixua, jazzia, swingiä ja kaikkea iloista ja pirteää, mutta syksyn tullessa tietylaiset raskaat soundit purkavat pimeydestä tullutta mahdollista synkistelyä paljon korkeammille tasoille. En sinänsä angstaa syksystä tai talvesta, mielestäni ne ovat ihan huippu vuodenaikoja, mutta jostain syystä silti musiikkimaku vaihtuu vähän tummempiin biitteihin iltojen pimetessä.  Itse olen pirteästä luonteestani huolimatta aina rakastanut dubsteppiä. Raskaamassa dubissa on jotain sellaista tappajarobotti-meininkiä joka jostain syystä saa mut aina ihan älyttömän hyvälle tuulelle – varsinkin juuri talvisin ja syksyisin. Jotkut virtapiirit aivoissani ovat siis ilmiselvästi sekaisin;)

Seuraavat hyvät dubbibileet Helsingissä ovat 5.12 Redrumissa: Dublove – the grand opening – with SKREAM (UK), sinne olen itse hyppimässä J:n ja kämppiksen kanssa saamaan raskaita fiboja kehon täydeltä:)

Laitetaan kuitenkin syksyn inspiraation puolelle pitkän aikaan fanittamani Dub FX. Dub FX-artistina ei ole edes kunnon dubbia mutta jotain dubvaikutteita miehen soundeista lähtee. Suurimmaksi osaksi kuitenkin voisi luokitella Dub FX “mixit” aika monesta suunnasta vaikutteita ottavaksi “konemusiikiksi”. Mene ja tiedä – kuuntele itse. Pinka Karma <3 Syksy!

Ja sitten vähän perinteisempää dubbia. Pörinää <3